Taivaan tähden: Karski alku

Taivaan tähden: Karski alku

Voit halutessasi kuunnella tekstin:

-:- / -:-

Ovella odotti iso täti piikki kädessä. Olin hakemassa influenssarokotusta. Pelkotyyppinä kysyin rohkeutta etsien: ”Oletko hyvä tuossa?” Sairaanhoitaja katsoi minua ja sanoi: ”En. Olen ihan surkea. Tämä tulee sattumaan hirveästi!”

Hämmästyttävää ehkä, mutta pidin hänestä heti. Sitä paitsi ei sattunut yhtään.

Jotain samaa on sunnuntain evankeliumin kuvaamassa Jeesuksessa. Matteuksen evankeliumin 15. luvussa meille esitellään vastahakoinen parantaja, joka ei suostu erään äidin pyyntöön parantaa hänen tyttärensä. Nainen on ulkomaalainen, kanaanilainen. Jeesus on ensimmäisellä aikuisiän ulkomaanmatkalla etsimässä hetken rauhaa ja valmistaakseen opetuslapsiaan pääsiäisen murhenäytelmään.

Jeesus ei edes vastaa naiselle. Opetuslapset hermostuvat: ”Tee hänelle jotakin. Hän kulkee perässämme ja huutaa.”

Jeesus murahtaa: ”Ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kadonneita lampaita varten.” Nainen on sinnikäs. Hän polvistuu Jeesuksen eteen: ”Herra auta minua!”

Jeesus ei auta mitenkään vaan sanoo ynseästi, ettei ole oikein heittää lapsille tarkoitettua leipää koiranpennuille. Nainen oli nimittäin pakana.

Olisin itse jo luovuttanut. Että älä auta sitten. Mutta ei tämä nainen. ”Saavathan koiratkin syödä isäntänsä pöydältä putoilevia palasia”, hän muistutti.

Silloin Jeesus sanoi: ”Suuri on sinun uskosi.” Sillä hetkellä tytär oli terve.

Vähän sama kokemus kuin minulla hyvän rokottajan edessä. Karski alku, mutta siunattu loppu.

Tyly Jeesus. Olen hämmentynyt.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi