Hengellisyys

Taivaan tähden: Toivottoman epäuskoinen

25.10.2019 14:43
Kaisa Raittila
Istock

Voit myös kuunnella tämän tekstin:

Toiset uskovat järjestelmään, joka nielaisee. Ensin tullaan tuntoihin ja sitten uskoon. Opitaan yhteisön kieli ja hartauden muodot. Astutaan uuteen maailmaan. Tässä uskomisessa hyvää on sen tuoma turva. Huonoa siinä on aita, joka nousee muiden ja uuden maailman väliin.

Toiset uskovat tapaan, joka jää lihasmuistiin. Virteen ei tarvita kirjaa, ja selkäydin nostaa rukouksen sanat suuhun. Tässä uskomisessa hyvää on sen lempeä toisto. Huonoa siinä on mahdollisuus siihen, ettei mieli yllä enää merkitysten pohjaan.

Toiset uskovat uskoon, joka ei tarvitse järjestelmää. Vakaumus on niin oma, ettei se mahdu muottiin. Hyvää siinä on sen voima. Ja huonoa se, ettei sitä heikkouden hetkenä tue toisten usko.

Toiset ovat lakanneet uskomasta, mutta pitävät kiinni toivosta. He kulkevat uskomisen tuntumassa niin kuin tutussa paikassa, koska ovat tulleet rakastetuiksi ja se on jättänyt heihin luottamuksen, jota mikään ei kaada.

Toiset ovat kulkeneet monen uskomisen läpi. Heräämisen ehdottomuudesta on jäänyt tavan tuoma toisto, uskomisen jälkeen on jäänyt toivo. Kaikki vaiheet ovat ihon alla ja lisäävät ymmärrystä itseä ja muita kohtaan.

Toivottoman epäuskoinen ei ole se, joka ei usko, vaan se, joka ei enää toivo. Toivottomuudessa ei ole mitään hyvää. Huonoa siinä on se, että se syö huomisen. Huomista rakentavat toivottomille ne, jotka luopuvat siitä, mikä estää toisia toivomasta.