Taivaan tähden: Tuomio tuli

Taivaan tähden: Tuomio tuli

"H-hetken koittaessa saavuin paikalle. Odotushalli oli täynnä muitakin tuomittavia", Olli Valtonen kirjoittaa.

Postilaatikossani odotti kutsu. Se oli poliisilta. Vaatimattomassa postikortissa ei turhia löpisty. Asia oli ilmoitettu lyhyesti ja ytimekkäästi:

Ajokorttinne peruuttaminen.

Kortissa pyydettiin ilmoittautumaan säädettynä päivänä toimistoon, joka sijaitsi siihen aikaan Sturenkadulla.

Tuomiopäivän odottaminen oli tuskallista. H-hetken koittaessa saavuin paikalle. Odotushalli oli täynnä muitakin tuomittavia. Kolkkoääninen nainen huusi nimiä ja tyypit hävisivät tietyn oven taakse. Olin kuulevinani oven takaa laukauksen.

Tuli vihdoin oma vuoroni. ”PASTORI Olli Valtonen”, nainen kailotti. Kävelin kaikkien tuijottaessa ovesta sisään niin pystypäin ja hoippumatta kuin se vääräsääriseltä voi onnistua.

Tuomio tuli, mutta se oli armollinen.

Ison pöydän takana istui tiukka tuomari ja parvi ilmeettömiä avustajia. Aikaa ei totisesti hukattu. Tuomari iski nuijalla pöytään ja luki henkeä välillä vetämättä edessään olevasta suuresta elämänkirjasta kaikki liikennerikkomukseni vuodesta 1968.

Ylinopeussakkoja oli kertynyt viimeisenä vuonna kolme; asia jonka merkitys avautui minulle nopeasti.

”Tunnustaakoasianomistajarikoksensa?” tuomari kysyi lopuksi, jos ymmärsin oikein. Tunnustin kaiken, myönsin kaiken ja kaduin kaikkea.

”Katsookoasianomistajatarvitsevansaajoneuvoatyönsätakia?”, hän jatkoi resitoimistaan. Ja kyllä, tarvitsin autoa.

”Tämäjalieventävätasianhaarathuomioonottaen”, tuomari posmotti ja sanoi yhtäkkiä selkokielisesti:

”JULISTAN AJOKORTTINNE PERUUTETUKSI YHDEKSI VIIKOKSI.”

Ovesta käveli ulos huojentunut mies. Tuomio tuli, mutta se oli armollinen.

Mitä opin tuomiostani? Sen etten ole saanut nopeussakkoja sen jälkeen. Tuomio teki minusta kilvoittelijan.

Ihminen tarvitsee oikeudenvalvojia, tuomareitaan – ja armoa.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi