Tämä kolahti: Herkkä ei pärjäisi juorutoimittajana – puhelin laulaa jatkuvasti ja syväkurkut paljastavat kaikenlaista

Tämä kolahti: Herkkä ei pärjäisi juorutoimittajana – puhelin laulaa jatkuvasti ja syväkurkut paljastavat kaikenlaista

Juorutoimittajan päiväkirjassa vilisee viihdemaailmasta tunnettujen henkilöiden nimiä ja tietoa siitä, kuka tuoksahti eiliselle ja kenellä on keikat vähissä. 

Iltapäivälehden juorutoimittaja kiitää kokkareilta toisille ja tapaa lukuisia tunnettuja henkilöitä. Seuraavan päivänä lehdestä saamme lukea, kuka on rakastunut, kuka valmistautuu tulevaan konserttiin ja kuka hankki koiranpennun. Tämä on juorutoimittajan työtä, mutta se on muutakin.

Tammen kustantama Juorutoimittajan päiväkirjasta -kirja kuvaa, miten juorutoimittaja saa kaivettua esiin viihdemaailman salaisetkin tiedot pikavauhtia, tehtyä haastattelut ja kuinka jutut päätyvät iltapäivälehden sivuille ja lööppiin.

Iltalehden pitkäaikainen juorutoimittaja Tuula Nieminen piti päiväkirjaa vuosina 2006–2010 ennen eläkkeelle jäämistään ja kirjasi ylös työviikkojen tapahtumat. Ja niitähän riitti sekä kymmenien julkkisten elämässä että toimittajan työpaikalla.

Juorutoimittajalle viihdemaailman henkilöitä koskevat tiedot ovat vaihtokaupan välineitä.

Niemisen yhteydenpito monien julkkisten ja viihdemaailman syväkurkkujen kanssa oli todella tiheää. Viikkopäiväkirjan muotoon kirjoitetussa tekstissä kerrotaan tarkasti, kuka milloinkin soitti ja mitä hänellä oli kerrottavanaan, kenelle toimittaja itse soitti ja mitä sai selville, kuka oli krapulassa ja kuka raivosi puhelimessa. Usein lopputuloksena oli pieni tai iso juttu, mutta kaikki ei aina päätynyt lehteen. Osan kanssa sovittiin, ettei tästä ei sitten kirjoiteta. Välillä tekstille ei löytynyt tilaa lehdestä.

Juorutoimittajalle viihdemaailman henkilöitä koskevat tiedot ovat vaihtokaupan välineitä: kun sinä kerrot minulle yhden uutisen, palkitsen sinut kertomalla asian, jota et vielä tiedä. Niemisen puhelin lauloi jatkuvasti – välillä jopa ympäri vuorokauden. Näin toimittaja sai uusia aiheita juttuihin.

Kirjassa kuvataan esimerkiksi, että kun Hannele Lauri tappeli puolisonsa Teemu Rinteen kanssa, Ilkka Kylävaara soitti juorutoimittajalle yöllä, että soita heti Hannalle (Hannele Laurille). Tällaiset asiat kummastuttavat minua: mikä ihme saa ihmiset vuotamaan tietoja tuttavistaan. Monet syväkurkkujen paljastukset päätyivät isoon lehteen kaiken kansan luettavaksi.

Monenlaisia puheita liikkui, ja osa niistä osoittautui perättömäksi. Huhu Vesa-Matti Loirin kuolemasta oli jälleen kerran väärä, mutta Kirkan kuolema oli totta. Uutinen tunnetun henkilön kuolemasta pitäisi julkaista nopeasti, mutta asian vahvistaminen vaati juorutoimittajan laajan ihmissuhdeverkoston hyödyntämistä, koska vainajan lähipiirin puhelimet olivat kiinni.

Juorutoimittajan työnkuvaan kuuluvat pienten seurapiiripalstojen lisäksi isot henkilöjutut. Osa tunnetuista henkilöistä tarvitsee julkisuutta, ja heiltä irtoaa haastattelu helposti, mutta joiltakin saa haastattelun harvoin, ja se vaatii pitkää maanittelua. He eivät tarvitse lehteä, mutta irtonumeromyynnillä elävä lehti tarvitsee heitä.

Jäin pohtimaan, mikä arvo kirjan lukuisilla pienillä paljastuksilla ja osin ilkeämielisillä luonnehdinnoilla oikeasti on. Ehkä rehellistä tekstiä, mutta kuitenkin armotonta. Toisaalta eiväthän ne uutisia ole, sillä onhan niistä luettu lehdistä jo vuosia sitten.

Juorutoimittajan päiväkirjaa lukiessani eniten minuun kolahtivat viihdebisneksen kova maailma, ihmisten juoruilun halu sekä Niemisen laajat ja tehokkaat, mutta kuitenkin kapeat ihmissuhteiden lonkerot. Niistä poiki lukuisia haastatteluja. Lehden sivuille vaikutti päätyneen etenkin toimittajan oman ikäpolven julkkiksia – samat kasvot hyvinkin monta kertaa.

Toimittajan fiilikset:

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi