Marja ja Eija Ranualta, äiti ja tytär, katsovat telkkaria ja ruotivat maailman menoa.
Tämä kolahti: Sohvaperunat-sarja osoitti, ettei television katsomisessa ole kyse vain ruudun tuijotuksesta
Telkkarin ääressä käydään kiinnostavia keskusteluja ja koetaan suuria tunteita. Sohvaperunat-sarja saa kaipaamaan yhteisöllisempää tv:n katsomista.
Kylläpä on tyhmä ohjelmaidea. Se oli ensimmäinen ajatukseni, kun muutama vuosi sitten kuulin, että TV2:lla alkaa brittiläiseen Gogglebox-formaattiin perustuva sarja, jossa kuvataan ihmisiä katsomassa televisiota. Sitten eräänä lauantaina pyykkiä silittäessäni avasin television, josta tuli Sohvaperunat-uusinta. Se oli menoa.
Sohvaperunoissa ei tietenkään katsota vain televisiota. Siinä näytetään, onko Marja Ranualta vaihtanut jo jouluverhot, mitä Soilen ja Jorman keittiössä Rovaniemellä tänään syödään, millaiset sukat Oskulla Turussa on tänään jalassa ja kuinka lauttasaarelaisen senioritalon ukkiskerholaisilla näyttää olevan ihan mukava vanhuus. Tavalliset ihmiset ovat kiehtovia ja heillä on hauskaa keskenään. Voi kunpa jokainen saisi parisuhteessaan nauraa yhtä paljon kuin Mici ja Maicci Oulussa!
Sitten ovat ne keskustelut. Telkkarin ääressä puhutaan syvällisiä, joskus eksytään täysin aiheesta, ollaan kriittisiä, hassutellaan ja kommentoidaan maailman menoa. Tunteet vaihtelevat ilosta itkuun, jännityksestä myötähäpeään ja hämmästyksestä tuohtumukseen. Minä, joka en yleensä naura ääneen millekään komedialle, nauran vedet silmissä yhdessä Sohvisten kanssa ja välillä kuivaan herkistymisen kyyneleitä viltinreunaan. Samalla tulee selväksi, millaisia ohjelmia telkkarissa pyörii ja olenko menettänyt jotakin, kun Paratiisihotelli-sarja on jäänyt väliin.
Sohvaperunoissa on myös jotakin ajan hengen vastaista. Siinä missä ennen koko kylä, suku tai perhe saattoi yhdessä kokoontua katsomaan samaa ohjelmaa, nykyään tuijotamme yksin Netflixiä omien aikataulujemme mukaan. Sohvikset eivät riennä minuuttiaikataululla harrastuksista toiseen vaan viihtyvät sohvalla, katsovat muutakin kuin uutisia ja ajankohtaisohjelmia ja napostelevat samalla kaikenlaisia herkkuja! Huh, huh!
En edes muista, koska olen viimeksi katsonut ystävien kanssa telkkaria, ellei sitten lasketa vaikka Euroviisuja tai Linnan juhlia. Sohvikset on saanut miettimään, pitäisikö aloittaa uusi perinne. Kenen sohvalle mahtuu? Minä voin tuoda sipsit.
Toimittajan fiilikset:
Sohvaperunat TV2:lla pe klo 21.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Sohvaperunoista tutun koulunkäyntiavustajan Teemu Tannerin päiviin ei mahdu tylsiä hetkiä – ”Parasta on nähdä riemu, kun lapsi osaa ja pystyy”
Hyvä elämäTeemu Tanner, 36, on työskennellyt kuutisen vuotta koulunkäyntiavustajana. Pian hän palaa itsekin koulunpenkille.
