Valkoiseen kaapuun ja sandaaleihin pukeutuva brasilialainen Inri Chisto julistautui profeetaksi 21-vuotiaana ja kymmenen vuotta tämän jälkeen Kristukseksi. Hänet on karkotettu useasta maasta ja hän ollut vankilassa kirkon häpäisystä.
Tämä kolahti: Valokuvaaja Jonas Bendiksen kuvasi miehiä, jotka pitävät itseään uusina jeesuksina
Kuvat tuntuvat vaativan kannan ottamista koko Jeesuksen mysteeriin. Oliko hänkin näiden työnsä jatkajien tavoin koominen, hullu, liikuttava?
Suurista kuuluisuuksista unohdetaan usein, että he ovat vain ihmisiä. Jeesus lienee maailman kuuluisin mies, mutta enimmäkseen hän on kaikkea muuta: kirosana, symboli, taidetta, kertomus, merkki, mysteeri ja Jumala.
Tänä talvena hänet voi kohdata myös valokuvareportaasissa Tukholmassa.
Tukholman valokuvataiteen museossa Fotografiskassa on meneillään näyttely seitsemästä miehestä, jotka ovat kuulleet Jumalalta olevansa uusia valittuja, Jumalan inkarnaatioita, luvatun toisen tulemisen hahmoja. He asuvat seuraajineen eri puolilla maailmaa, muun muassa Brasiliassa, Siperiassa, Sambiassa ja Japanissa. Kirkkaissa suurissa kuvissa he rukoilevat, saarnaavat ja johtavat uskonyhteisöjään, mutta myös tupakoivat, menevät naimisiin, ajelevat sähköpotkulaudalla ja katselevat auringonpimennystä.
Katsoja saa yhtä aikaa vaikutelmia narsismista, performanssista, poliittisesta kampanjoinnista ja harhoista. Monet miehistä ovat talk-show-ohjelmien vakiovieraita, ja joillakin heistä on useita roolihahmoja. Toiset pukeutuvat kultaan ja nauttivat aamiaisen hotellin sängyssä, toiset ovat luopuneet entisestä elintasostaan voidakseen omistautua messiaana olemiselle.
Ensin iskee lievä ahdistus
David Shayler on entinen salaisen palvelun agentti ja nykyinen Kristus. Hän toimii sosiaalisessa mediassa, on kerännyt vain joitakin satoja seuraajia ja esiintyy myös meikattuna nimellä Dolores. Kun häneltä kysytään syytä, hän vastaa: "Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi".
The Last Testament on norjalaisen valokuvaajan Jonas Bendiksenin teos. Se perustuu hänen kolmen vuoden aikana tekemiinsä matkoihin eri puolille maailmaa tapaamaan Messiaita, Jumalan voideltuja miehiä.
Bendiksen on omien sanojensa mukaan uskonnottomasta kodista, mutta on aina ollut kiinnostunut uskontojen pyhistä teksteistä. Tätä näyttelyä varten häntä kiinnostivat messiaat, jotka läpäisivät kolme kriteeriä: heidän piti olla julkisesti toimivia, hakukoneella löydettäviä, seuraajia hankkineita ja – toisin kuin esikuvansa – sanomansa kirjallisessa muodossa julkaisseita. Bendiksenille kolme vuotta jeesusten seuraajana olivat hänen elämänsä antoisimpia. Hän piti Jeesuksista.
Ensin näyttelyssä iskee lievä ahdistus. Kuvat tuntuvat yhtäkkiä vaativan kannan ottamista koko Jeesuksen mysteeriin. Oliko hänkin näiden työnsä jatkajien tavoin koominen, hullu, liikuttava? Mikä mahtoi vaivata kaikkia niitä, jotka valokuvissa esiintyvien seuraajien tavoin jättivät oman elämänsä kerralla?
Sitten näyttelyn seiniltä löytyy yllätys. Valokuvien lomassa on tekstejä, joissa Bendiksen kertoo omista kokemuksistaan, ruumiin tuntemuksistaan ja liikutuksestaan.
Lopuksi tulee huojentava oivallus: onneksi minun Herrani on kertomuksissa ja taiteessa, onneksi en ole tavannut häntä, onneksi saan sulkea hänen ruumiinsa suuhuni ehtoollisella näkemättä, tapaamatta, arvioimatta.
Katsoja ei tiedä, seuraako hän sketsiä vai paranoijaa
Valokuvien lisäksi The Last Testament -näyttelyssä puhuttevat Bendiksenin tekstit. Ne kertovat siitä, millaista oli etsiä ja löytää nämä messiaat. Hän raportoi keskusteluistaan jeesusten kanssa, omista ajatuksistaan ja myös hengellisistä kokemuksistaan. Hän ei ivaa eikä liioin siloittele kohteitaan.
Brasiliassa vaikuttavalta Kristukselta hän kysyy, miksi tämä arvelee miltei kaikkien seuraajiensa olevan naisia. Naiset esiintyvät kuvissa ja Youtubessa yhdenmukaisissa kaavuissa ja seppeleissä. Brasilian jeesus arvelee, että naisille nöyrä palveleminen ja seuraaminen on luonnollista. Katsoja ei tiedä, seuraako hän sketsiä vai paranoijaa.
Bendiksen asettuu myös itse jeesusten vaikutuksen kohteeksi. Hänen asenteensa on poikkeuksellinen. Vaikka hänen kuvansa ovat teknisesti huippuhienoja, kuvaajan sydän tulee näyttelyssä eniten liki, se tekee suurimman vaikutuksen ja nousee teoksen tärkeimmäksi kokemukseksi.
“En ole koskaan ollut uskonnollinen, mutta olenko yhtään epätodennäköisempi sanansaattaja kuin Paavali oli omana aikanaan?” Bendiksen kysyy näyttelyn seinälle ripustetussa tekstitaulussa. Hänelle kysymys Jumalasta tuntuu olevan niin keskeinen, ettei sitä tarvitse kiirehtiä ratkaisemaan. Kuten ei myöskään sitä, onko messiailla päässä vikaa.
Entinen salaisen palvelun agentti, David Shaylerin ja Doloresin nimillä esiintyvä Kristus toteaakin Bendiksenin haastattelussa, että ihmiset haluavat nähdä hänet harhaisena ja psykoottisena, koska se on heille pienempi ongelma kuin se, että hän olisi Kristus.
Vissarion Kristus on perustanut yhteisön Siperian taigalle. Hän on entiseltä ammatiltaan liikennepoliisi. Sanotaan, että hänellä on kymmeniätuhansia seuraajia. Vissarionin yhteisössä syödään kasvisruokaa ja odotetaan tämän maailman loppua.
Kirjoittajan fiilikset:
The Last Testament -näyttely 17.2.2019 saakka Tukholman Fotografiskassa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Helluntailaiset heittivät Daniel Nylundin teininä seurakunnastaan saatanalle – yhteisöissä yli viisikymmentä vuotta asunut Jeesus-hippi on huomannut, että hylätyksi joutuu yllättävistä syistä
HengellisyysYksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden välinen ristiriita elää Nylundin mukaan vahvimmillaan tasa-arvoon ja sukupuoli-identiteettiin liittyvissä kysymyksissä. Nykyään mies voidaan leimata vaikka siitä, että hän avaa oven naisena pitämälleen muunsukupuoliselle.
