null Tämä kolahti: Noora Mattilan tietokirja keskustelusta rokotekriittisen amerikkalaisanoppinsa kanssa on sitkeä yritys ylittää maailmankuvien kuilu

Tutkimusmatkallaan Noora Mattila huomaa, että rokotekriittisissä on monenlaista väkeä. Moni on pettynyt lääkäreihin ja kokenut, ettei ole saanut heiltä apua vaivoihinsa. Kuva: Getty Images/iStock

Tutkimusmatkallaan Noora Mattila huomaa, että rokotekriittisissä on monenlaista väkeä. Moni on pettynyt lääkäreihin ja kokenut, ettei ole saanut heiltä apua vaivoihinsa. Kuva: Getty Images/iStock

Tämä kolahti: Noora Mattilan tietokirja keskustelusta rokotekriittisen amerikkalaisanoppinsa kanssa on sitkeä yritys ylittää maailmankuvien kuilu

Lopulta suurin ero löytyi perusluottamuksesta ja sen taustalla olevista elämänkokemuksista.

”Minä etsin sinulle toiset luvut.” Näin amerikkalainen Susan vastaa, kun hänen suomalainen miniänsä yrittää faktatiedolla perustella sitä, että koronavirus tappaa paljon todennäköisemmin rokottamattomia kuin rokotettuja. Vastaus on varsin kuvaava. Se kertoo siitä, miten vaikeaa keskustelu on, kun mielipide on ennakkoon sementoitu ja netti on täynnä vaihtoehtoisia faktoja.

Toimittaja Noora Mattilan tietokirja kertoo hänen yrityksestään ylittää maailmankuvien välistä kuilua ja saada selville, mihin hänen rokotekriittinen amerikkalaisanoppinsa oikeastaan uskoo ja miksi. Hattua täytyy nostaa sekä hänelle että anopille, joka antoi luvan paitsi itse keskusteluun myös siihen, että siitä julkaistaan kirja.

Mattila näkee todella vaivaa ottaakseen selvää anoppinsa ajattelusta. Hän kysyy ja kuuntelee. Hän hankkii käsittämättömän määrän taustatietoa, tutustuu kirjallisuuteen, haastattelee tutkijoita, selaa nettiä ja jututtaa myös suomalaisia rokotekriittisiä ihmisiä. Välillä hän kohtaa niin uskomattomia väitteitä, että itse olisin jo luovuttanut. Hyvä, että hän ei niin tee, sillä yli 400-sivuinen teos Heränneet – maailma salaliittoteoreetikoiden silmin (Otava 2022) on vaikuttava.

Kirjoitan Susanille, että olen tullut tulkituksi ja ymmärretyksi väärin, mutta ilmeisesti hänestä tuntuu samalta.

Toki matka ei ole Mattilalle helppo. Hän pyrkii vastaamaan anoppinsa väitteisiin ja toivoo, että tämä tutustuisi myös hänen näkemyksiinsä. Usein Susan vain väistää tai vetoaa miniänsä nuoruuteen, jonka vuoksi tämä ei ymmärrä asioita, kuten hän.

”Alan olla aika kypsä. Miksi yritän ymmärtää ihmisiä, jotka eivät ymmärrystäni kaipaa.” Suhde ajautuu välillä liki haaksirikkoon, kunnes kumpikin oivaltaa päästää irti ja hyväksyä sen, että he ovat eri mieltä. ”Kirjoitan Susanille, että olen tullut tulkituksi ja ymmärretyksi väärin, mutta ilmeisesti hänestä tuntuu samalta. Olemme siis sujut.”

Susan kehottaa yhdistämään pisteet toisiinsa

Ennen kuin tähän asti päästään Noora Mattila aloittaa ottamalla selvää, mihin salaliittoteorioihin uskovat ihmiset oikein uskovat. Hän lainaa kirjastosta vakuuttavan kuuloisen tiiliskiven nimeltä Routledge Handbook of Conspiracy Theories ja kärrää sen kotiin lastenrattaiden alatasolla. Hän juttelee Susanin kanssa siitä, miten ihmeessä pandemian takana voisi muka olla jättimäinen juoni ja kuka siitä hyötyisi. Susan kehottaa valitsemaan asiantuntijansa ja yhdistämään pisteet toisiinsa, niin vastaus löytyy.

Mattila seuraa rokotekriittisten mielenosoituksia. Niissä kerrotaan, että poliitikoilla on tavoitteena globaali maailmanhallinto ja mielenosoittajat puolustavat vapautta ja puhdasta ja luonnonmukaista elämää. Vitamiinit auttavat pääsemään eroon taudista. Yksi puhujista varoittaa, että ”meitä suljetaan mielisairaalan suljetuille osastoille vankiloihin ja meille tehdään lääketieteellisiä kokeita meidän tahtoamme vastaan”.

Noora Mattila on toimittaja, joka on työskennellyt Suomen lisäksi Yhdysvalloissa.

Noora Mattila on toimittaja, joka on työskennellyt Suomen lisäksi Yhdysvalloissa.

Susanille tiede ja tieteellinen ajattelu, jota hän katsoo itse edustavansa, ovat tärkeitä. Mattila pohtii, että Susanille tieteellisyys on ikään kuin yksilöllinen ominaisuus, johon liittyy kysymysten tekeminen ja valtavirrasta poikkeavien lähteiden äärelle etsiytyminen, Mattilalle tiede liittyy yhteisöön ja järjestelmään, jolla asioita tutkitaan ja arvioidaan. Susanin mielestä uskottavimpia näyttävät olevan ne, jotka on siirretty tiedeyhteisöstä syrjään. Hän pitää tätä vainona, vaikka syyt ovat perusteltuja ja ilmeisiä.

Rakkaudenkuplan ulkopuolinen maailma on synkkä

Tutkimusmatkallaan Noora Mattila huomaa, että rokotekriittisissä on monenlaista väkeä. On rajatietoon uskovia, henkisyydestä kiinnostuneita vaihtoehtohoitojen kannattajia ja myös laitaoikeistoa, jota tosin on korostettu liikaa. Todella moni mukana oleva on pettynyt lääketieteeseen ja lääkäreihin ja kokenut, ettei saa heiltä apua ja että he vähättelevät potilaan kokemusta ja asiantuntemusta. Susanillekin on käynyt niin.

Tätä osataan käyttää myös hyväksi, kun ihmisiä käännytetään omalle kannalle. Yhdysvaltalaisen rokotevastaisen aktivistin strategiaan sosiaalisessa mediassa kuuluu kylvää vanhempiin epäilyksen siemen: ovatko he varmasti tutkineet rokotteita tarpeeksi. Sitä vastaan kamppaillessa on oleellista vastata rokotteiden turvallisuutta koskeviin kysymyksiin, sillä se on monelle keskeisin syy jättää rokotteet väliin.

Susanin mielestä rokotteen ottavat ihmiset on aivopesty, eikä hän näe mitään syytä luottaa auktoriteetteihin eli olla sokea ja pelätä.

Kun ihminen herää näkemään yhteiskunnan tavalla, jolta se salaliittoteoreetikon silmin näyttää, sitä voi verrata uskonnolliseen heräämiseen. Kirjassa haastatellun antropologi Ninnu Koskenalhon mukaan salaliittoteoriayhteisöä ja uskonlahkoa yhdistää se, että molemmissa ihmiset kokevat saaneensa käsiinsä jotakin salattua, sensuroitua tietoa, jonka ansiosta he ovat paitsi oikeassa myös hyvän puolella. Yhteisön oman rakkaudenkuplan ulkopuolinen maailma on todella synkkä.

Keskusteluidensa aikana Noora Mattila ja Susan törmäävät monenlaisiin arvokysymyksiin. Yksi esimerkki on käsitys vapaudesta, joka amerikkalaisille on enemmän vapautta jostakin ja eurooppalaiselle vapautta johonkin. Kun Noora sanoo, että rokote tulee ottaa, jotta kantaa vastuunsa muiden terveydestä ja toteaa, että Susan arvioi riskiä enemmän oman terveytensä kannalta, syntyy riita. Susanin mielestä rokotteen ottavat ihmiset on aivopesty, eikä hän näe mitään syytä luottaa auktoriteetteihin eli olla sokea ja pelätä.

Voiko virheellistä tietoa osoittaa ja oikaista tavalla, joka sallii ihmisten säilyttää arvokkuutensa, Noora Mattila kysyy.

Voiko virheellistä tietoa osoittaa ja oikaista tavalla, joka sallii ihmisten säilyttää arvokkuutensa, Noora Mattila kysyy.

Oletko nähnyt kuva-albumini kemikaalivanoista?

”Oletko nähnyt kuva-albumini kemikaalivanoista”, Susan kysyy yhdessä videopuhelussa. Hänestä taivaalle piirtyvät suihkukoneen jäljet eivät ole vaarattomia. Tämä on itse asiassa olennainen kommentti, josta kirjassa päädytään siihen, miksi Susan menetti luottamuksensa valtioon, viranomaisiin ja lääketieteeseen.

Kun Susan oli 28-vuotias, hän asui suuressa talossa lähellä San Franciscoa. Eräänä yönä helikopterit lensivät talon yli ja levittivät alueelle hyönteismyrkky malationia. Sillä haluttiin tappaa Kalifornian hedelmätarhoja tuhoava appelsiinikärpänen alueelta, jolla asui kaksi miljoonaa ihmistä. Muutama vuosi aiemmin Susan oli saanut pahoja oireita syöpää aiheuttavaksi todetusta termiittimyrkystä. Hän uskoo sairastuneensa ensin siitä ja sitten malationista, vaikka tutkimusten mukaan sen ei pitäisi aiheuttaa vakavia oireita.

Ehkä pääasia ei ole se, minkälaiseen teoriaan ihmiset lopulta kallistuvat. Oleellisempaa on se prosessi, joka on muovannut heidän maailmankuvaansa.

”Pidän itseäni suuryritysten, valtion, viranomaistahojen ja lääkeyritysten uhrina. Suuryritysten tuotteet rikkoivat minut. Niiden vuoksi menetin immuunijärjestelmäni”, Susan uskoo. Noora Mattila toteaa, että häntä ja Susania erottaa pohjimmiltaan luottamuksen taso. Kokemus sinetöi sen, mihin Susan oli uskonut.

”Ehkä pääasia ei ole se, minkälaiseen teoriaan ihmiset lopulta kallistuvat. Oleellisempaa on se prosessi, joka on muovannut heidän maailmankuvaansa ja saanut heidät näkemään vallanpitäjien, tutkijoiden ja toimittajien perusmoraalin niin, että salaliitot ovat vain osa historian luontevaa jatkumoa.” Eräs Mattilan haastateltava sanookin, että ”luottamuksesta herääminen on kuin uskonnon vaihtamista”.

Kysymys kuuluu, onko mitään keinoa, jolla luottamuksen saa enää takaisin? Voiko virheellistä tietoa osoittaa ja oikaista tavalla, joka sallii ihmisten säilyttää arvokkuutensa, Mattila kysyy. Hän sanoo, että jos keskustelet salaliittoteoriaa kannattavan läheisesi kanssa, hän ei todennäköisesti muuta mielipidettään. Keskustelun ainoa hyöty voi olla se, että osoitat olevasi ihminen, jonka luokse voi palata sitten, jos läheinen itse päätyy muuttamaan mielipiteensä.

Kirjoittajan fiilikset:



Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: