Tämä kolahti: Sulosäveliä kivikirkossa
Kesäinen kirkkokonsertti ravitsee sielua. Samalla voi oppia uutta musiikista.
"Kun sinun hellä katseesi hyväilee minua täynnä rakkautta, haihtuu viimeisinkin murhe, joka painaa mieltä."
Saksan kielellä laulettujen Johannes Brahmsin rakkausaiheisten valssien sanat eivät avaudu pelkillä korvilla. Samalla kun kuuntelen niitä, luen suomeksi käännetyt laulujen sanat konsertin ohjelmalehtisestä. Erkki Pullisen rikkaan suomennoksen kautta kappaleiden sisältö avautuu hyvin.
Sävellykset – olipa kyse isosta tai pienestä musiikkiteoksesta – eivät ole pelkkää musiikkia ja sanojen virtaa. Minulle sanoitusten kautta avautuu kokonaisuus, jonka säveltäjä ja sanoittaja haluavat välittää eteenpäin. Haluan ymmärtää siitä edes jotakin.
Rakkaus on ihanaa ja suloista. Se on kaipuuta, tuskaa ja kärsimystä. Sävelet ja sanat kertovat sen kaiken, vieläpä moninaisin korulausein ja sävyin.
"Rakkaus on pimeä kuilu, liian vaarallinen kaivo; minä raukka putosin siihen, enkä enää kuule tai näe mitään."
Olipa hyvä, että luin suomennoksen. Nämäkin tuskaisen ihanat ajatukset olisivat jääneet minulta pimentoon ilman sitä.
Jokainen nauttii omalla tavallaan
Urkuyö ja Aaria -festivaalin konserttivieraat istuvat Espoon tuomiokirkon penkissä ja nauttivat esityksestä, jokainen omalla tavallaan. Joku sulkee silmänsä, jonkun katse harhailee esiintyjistä seinämaalauksiin. Minä keskityn edessäni olevaan paperiin ja seuraan tarkasti, mikä laulu ja mikä kohta on meneillään. Välillä putoan kärryiltä kun samaa kohtaa lauletaan useaan kertaan, mutta kohta saan taas kiinni oikeasta kohdasta.
Hämärässä kirkossa olisi kieltämättä helpompaa keskittyä kuuntelemiseen kuin laulujen sanojen tihrustamiseen paperilta. Minulle se kuitenkin on tärkeää, ja haluan tehdä niin. Koen näin oppivani uutta ja saavani konsertista parhaan nautinnon.
Keskiaikaisessa kivikirkossa on aina tunnelmaa, etenkin kun kirkonpenkeillä konserttivieraat istuvat tiiviisti lähes kiinni toisissaan. Illan päätteeksi tuntuu hyvältä astua ulos hikisestä kirkosta illan viileyteen ja palata kotiin tyytyväisenä.
Minä keskityn edessäni olevaan paperiin ja seuraan tarkasti, mikä laulu ja mikä kohta on meneillään.
Ohjelmassa valsseja ja suomalaisia lauluja
Elokuun 8. päivän konsertin otsikko lupasi paljon: Kesäisen kevyesti keinahdellen. Esiintyjäkaartikin oli lupaava: Mari Palo, sopraano, Lilli Paasikivi, mezzosopraano sekä Tuomas Katajala, tenori ja Kristian Lindroos, baritoni. Pianoa soittivat osittain nelikätisesti Tuula Hällström ja Erkki Korhonen. Illan ohjelmistossa oli Brahmsin valssisarjan lisäksi suomalaisia lauluja Toivo Kuulalta ja Oskar Merikannolta. Konsertti päättyi Brahmsin uudemman valssisarjan lauluihin.
Tunti ennen konserttia järjestettävä taiteilijatapaaminen pidetään kirkon lähellä sijaitsevassa Pitäjätuvassa. Kun astuin sisään, paikka oli lähes täynnä kuulijoita. Pöydän takana istuivat kaikki illan esiintyjät. He esittelivät illan ohjelmistoa ja kertoivat ajatuksiaan kappaleista. Lisätietoja säveltäjistä ja kappaleista löysin myös ohjelmalehtisestä.
Mikä kolahti konsertissa? Pidin erityisesti esiintyjistä, etenkin huikeista laulajista. Pianisti Tuula Hällströmin soittama Merikannon Romanssi kolahti kovasti. Korkealle nousivat monet tutut laulut, kuten Pai, pai, paitaressu, Onnelliset sekä Kesäyö kirkkomaalla. Hienoa oli myös se, että opin taas hieman uutta musiikin maailmasta.
Toimittajan fiilikset:
Urkuyö ja Aaria -festivaali Espoon tuomiokirkossa 7.6.–30.8. Konsertit alkavat torstai-iltaisin klo 21 ja kestävät reilun tunnin. Liput 14–39 e. lippu.fi ja ovelta.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Tuomas Katajala vie Urkuyö ja Aaria -festivaalia kohti uutta – tavoitteena lisää kansainvälisyyttä, liedejä, naissäveltäjiä, vierailuja ja tilausteoksia
Hyvä elämä AjankohtaistaEspoon tuomiokirkon konserttikesä käynnistyy toukokuun lopussa.