Toimittaja Jessikka Aro Putinin trollit - Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta -kirjoja esillä julkistustilaisuudessa Helsingissä syyskuussa 2019.
Tämä kolahti: Venäjän propagandakoneisto ei kaihda keinoja mustamaalatessaan vastustajiaan – Jessikka Aron kirjassa on trillerimäistä tuntua
Toimittaja Jessikka Aro tuntee nahoissaan infosodan, jonka uhreista hän kirjoittaa. Bonnier-palkitusta jutusta alkoi Venäjän ja sille myötämielisten käynnistämä vaino.
Vaikka yli 400-sivuisessa kirjassa on kahlaamista, se kannattaa tehdä. Ylen toimittajan Jessikka Aron Putinin Trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta (Johnny Kniga 2019), on omakohtainen kertomus siitä, mitä tapahtuu, kun ärsyttää Venäjää. Suurvalta ei jätä kiveäkään kääntämättä vaientaakseen kriitikkonsa.
Suureksi avuksi Kremlin trollitehtaille ovat sille myötämieliset ihmiset länsimaissa, erityisesti äärioikeistossa. Oivallisia välineitä mustamaalauskampanjoihin tarjoavat niin sosiaalinen media kuin Kremliä lähellä olevat tiedotusvälineet, kuten RT-”uutiskanava”.
Jessikka Aro sai Bonnierin journalistipalkinnon Ylelle tekemästään juttusarjasta, joka käsitteli Venäjän trolleja Suomessa. Hän teki toimittaja Mika Mäkeläisen kanssa jutun myös Pietarissa toimivasta trollitehtaasta, jossa tuotetaan 24/7 Vladimir Putinia tukevaa ja länsimaita arvostelevaa aineistoa nettiin ja sosiaaliseen mediaan.
Nyt tätä järjestelmällistä vainoa käsitellään hovioikeudessa.
Työnsä vuoksi Aro joutui massiivisen mustamaalauskampanjan kohteeksi niin maailmalla kuin Suomessa. Kampanjaan sisältyy niin henkilöön käyvää loanheittoa ja törkyä kuin konkreettisia uhkauksia, kuten tappotoiveita ja raiskausuhkauksia. Niiden vuoksi Aro joutui turvautumaan poliisiin ja jopa muuttamaan väliaikaisesti ulkomaille.
Nyt tätä järjestelmällistä vainoa käsitellään hovioikeudessa. Syytettyjen penkeillä istuvat dosentti Johan Bäckman ja MV-lehden perustaja ja päätoimittaja Ilja Janitskin. Käräjäoikeudessa Bäckman sai ehdollisen ja Janitskin ehdottoman vankeustuomion.
Aro on kirjoittanut omista ja muiden Venäjän propagandakoneiston uhriksi joutuneiden henkilöiden kokemuksista kirjan. Siinä kerrotaan tapauksia Ukrainasta, Liettuasta, Yhdysvalloista, Serbiasta, Ruotsista ja Norjasta.
Yksi erityisen mielenkiintoinen luku käsittelee Bellingcat-verkkoyhteisön perustajaa Eliot Higginsiä. Bellingcat paljasti nopeasti sen, että Ukrainan yllä lentänyt malesialaiskone ammuttiin alas venäläisellä ohjuksella ja separatistien alueelta.
Nyt kolmea venäläistä ja yhtä ukrainalaista syytetään Hollannissa 298 ihmisen murhasta. Higgins joutui työnsä vuoksi Venäjän masinoiman pilkka-, törky, valeuutis- ja uhkailukampanjan sekä monenlaisten salaliittoteorioiden kohteeksi. Jotkut konferenssijärjestäjät ovat palkanneet Higginsiä suojelemaan aseistettuja vartijoita.
Samantapainen kohtalo on muillakin Aron kirjassa esitellyillä henkilöillä.
Yksi episodi Aron omassa tarinassa on se, että hänelle oltiin myöntämässä Yhdysvaltojen ulkoministeriön International Women of Courage -palkintoa. Hän oli jo varannut matkan, kun palkinto peruttiin – ilmeisesti siksi, että Aro oli arvostellut Donald Trumpia.
Aron kirjasta välittyy se, että aihe on hänelle henkilökohtainen. Vaikka lukija välillä kaipaisi hieman enemmän etäisyyttä, omakohtaisuus tuo kirjaan sen trillerimäisen palon.
Toimittajan fiilikset:
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Tämä kolahti: Kaksi paavia -elokuva on sovinnollinen satu, jossa veteraaninäyttelijät saavat loistaa
Hyvä elämäOlipa kerran paavi, joka ei enää halunnut olla paavi, ja niinpä sitten valittiin toinen paavi. Fernando Meirelles teki aiheesta lämminhenkisen elokuvan.
