Janne Saarikivi käy välillä körttiseuroissa kuuntelemassa hyviä puheita. Kirkonpenkissä istuessaan hän arvostaa myös sitä, että saarna on valmisteltu huolella, vaikka kuulijoita olisi vain 30.
Tapakristillisyys hiipuu, kirkko elää vielä, sanoo tietokirjailija Janne Saarikivi, joka käy itsekin kirkossa
”Kun itse käyn riviseurakuntalaisena kirkossa, niin en koe sitä tekopyhäksi tai laimeaksi”, sanoo usein räväkästi kantaa ottava Saarikivi.
Janne Saarikivi on kielitieteilijä, tietokirjailija ja yhteiskunnallinen keskustelija, jolle kirkko on tärkeä. Kiirastorstaina hän on puhujavieraana Espoossa Auroran kappelin keskustelusarjassa, jossa mietitään, mitä kirkolle pitäisi tehdä.
Saarikivi luonnehtii ensin kristinuskon asemaa laajemmin:
– Suomessa monet ovat ajatelleet pitkään, että kristinusko on hiipuvaa kulttuuriperintöä. Itsekin ajattelin näin. Mutta nykyään kristinusko on merkittävä muutosvoima, jolla oikeutetaan monenlaista politiikkaa, ja uusia uskonnollisia liikkeitä syntyy paljon, esimerkiksi karismaattisia liikkeitä Latinalaisessa Amerikassa. Samaan aikaan perinteisten kirkkojen asema ei vahvistu, ja tapakristillisyys hiipuu pois.
– Evankelis-luterilainen kirkko on vielä jonkinlainen kansankirkko. Kun itse käyn riviseurakuntalaisena kirkossa, niin minusta siellä on ihan hyvä henki ja fiksuja juttuja tapahtuu. En koe sitä tekopyhäksi tai laimeaksi.
Saarikivi on aiemmin sanonut, että hän haluaa esimerkiksi jouluna kuulla sen ”saman vanhan sanoman”, eikä kaikkea tarvitse kirkossa muuttaa. Mutta eivät uudet kokeilut häntä myöskään häiritse.
– Kirkossa on porukkaa niin moneen lähtöön. Ajatushan on kuitenkin se, että kristinuskon sanoma on universaali ja koskee kaikkia, joten se myös puhuttelee kaikkia jollain tavalla. Jos ei puhuttele, sanoma on tarjottu jotenkin väärin, hän fundeeraa.
Jotain on kuitenkin kirkossa liikaa tai liian vähän.
”Jos kirkon toiminnassa ei ole mitään erityisesti kristillistä, niin eihän se sitten ole kirkko. Kaikenlaisia hyviä asioita voi maailmassa muutenkin tehdä”, sanoo Saarikivi.
– Sellainen ajatus on mielestäni väärä, että kirkko on joku maailman sosiaalitoimisto. Jos toiminnassa ei ole mitään erityisesti kristillistä, joka nousee kirkon traditiosta ja Raamatusta ja uskontunnustuksesta, niin eihän se sitten ole kirkko. Kaikenlaisia hyviä asioita voi maailmassa muutenkin tehdä.
Tässä kirkon pitäisi Saarikiven mielestä pystyä ylittämään nykyisin suosittu retoriikka. Hän antaa esimerkin: vasemmistolaisissa piireissä on suosittua sanoa olevansa hyvän puolella ja historian oikealla puolella. Oikeistolaisissa piireissä halutaan olla ennen kaikkea järkeviä.
– Kirkon tehtävä on muistuttaa siitä, että kaikki me olemme syntisiä, myös omasta mielestään hyvät ja järkevät. Oleellista ei ole, mikä meidän fiilis on, vaan mikä meidän olemuksemme on. Ihminen ei ole hyvä ja pahan asiantuntija tai tuomari, vaan meidän tuomarimme on korkeammalla.
– Kirkon on myös muistutettava, että ihmistä ei saa redusoida eli typistää hänen ammattiinsa, puoluekantaansa, ulkonäköönsä, etniseen taustaan tai muuhun tällaiseen. Kyseessä on aina kokonainen ihminen, joka on Jumalan silmissä äärettömän arvokas ja joka on Jumalan kuva. Meidät mitataan sillä mittarilla, miten me toiset ihmiset kohtaamme.
Mitä kirkolle pitäisi tehdä? Keskustelusarjan puhujana to 17.4.2025 klo 19 Janne Saarikivi. Auroran kappeli, Heiniemenpolku 1. Kahvia tarjolla klo 18.30.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Katolilainen Timo Soini varoittaa evankelis-luterilaista kirkkoa liian liberaalista linjasta: ”Se voi johtaa siihen, että kymmenen vuoden päästä 80 prosenttia kirkon jäsenistä on naisia”
HengellisyysEntinen poliitikko kääntyi jo nuorena miehenä katolilaiseksi, koska ei hyväksy naispappeutta eikä aborttioikeutta. Hän rukoilee ja käy messussa säännöllisesti.
Saarikivi selittää sanan: Vanhurskas
Hengellisyys
