Terhi Kokkonen ei voi sanoa olevansa kristitty, mutta on jättänyt Jumalalle takaportin auki – ”Saatan löytää itseni rukoilemasta, jos on oikein vakava paikka”
Terhi Kokkonen aloitti sanoitusten kirjoittamisen kun Scandinavian Music Group perustettiin.

Terhi Kokkonen aloitti sanoitusten kirjoittamisen kun Scandinavian Music Group perustettiin.

Terhi Kokkonen ei voi sanoa olevansa kristitty, mutta on jättänyt Jumalalle takaportin auki – ”Saatan löytää itseni rukoilemasta, jos on oikein vakava paikka”

Suuri yleisö on oppinut tuntemaan Terhi Kokkosen lauluäänen, mutta musiikin rinnalla on Ultra Bra -vuosia lukuun ottamatta aina kulkenut kirjoittaminen.

Parin vuoden ajan Terhi ­Kokkosella oli meneillään projekti, josta hän ei puolisoaan lukuun ottamatta hiiskunut kenellekään. Tämän salamyhkäisyyden lopputulos ilmestyi kirjakauppoihin elokuussa.

– En tiedä, mitä ihmiset kuvittelivat minun tekevän. He varmaan ajattelivat, että olen vain kadonnut jonnekin.

Kokkonen on toki kirjoittanut lähes aina, mutta kokonainen romaani, se oli uutta. Sellainen siitä kuitenkin syntyi, tiheätunnelmainen kertomus Lapissa lomailevasta pariskunnasta, Karosta ja Ristosta, jotka joutuvat auto-onnettomuuteen ja jäävät seudun ainoaan hotelliin toipumaan.

– Tarina alkoi elää mielessäni kuvina. Mietin aluksi, voisiko se olla elokuvan käsikirjoitus, mutta pian huomasin, että kirjoitankin proosaa. Tarina valitsi itse muotonsa. Kun romaani lähti niin luontevasti syntymään, se oli sitten tehtävä, Kokkonen kertoo.

Romaanin kirjoittaminen sisälsi hienoja hetkiä, kauheita hetkiä ja sisäistä painia.

– Siinä joutui taistelemaan itsensä kanssa. Jokin puoli minussa yritti selvästi estää tämän tapahtumista, ja jouduin kamppailemaan sitä vastaan.

Kirjan vastaanotto jännitti, osittain myös siksi, että Kokkonen on alun perin tullut tunnetuksi ihan muunlaisista yhteyksistä. Esikoiskirjailijalle siitä voi olla sekä hyötyä että haittaa, että kasvot ja nimi ovat jo valmiiksi tutut.

– Varmistelin kustantamosta, että julkaisisittehan te varmasti tämän, vaikken olisi muuten tunnettu. Ei kirjan kirjoittamisesta todellakaan painetta puuttunut, Kokkonen toteaa.

Takaportti auki Jumalalle

Haave kirjoittamisesta ja jopa kirjailijuudesta välähteli Terhi Kokkosen mielessä jo lapsena ja nuorena.

– Koko lukioiän kirjoitin proosaa. Silti ajatus siitä, että kirjoittamista voisi vaikka opiskella jossakin, oli minulle täysin vieras. Kallion lukiossa kaikki kyllä tiesivät, miten opiskellaan näyttelijäksi, mutta kirjoittamisen opiskelusta ei puhuttu mitään.

Lukion jälkeen Terhi Kokkonen haki ja pääsi opiskelemaan teologiaa Helsingin yliopistoon.

– On ehkä vähän outoa, että päädyin sinne. Mielessäni ei todellakaan siintänyt papin ammatti, vaan olin menossa opettajankoulutusohjelmaan. Olin halunnut yliopistoon, ja kai teologinen oli helppo valinta, koska osa siitä tiedosta oli jo päässäni. Oli helppo valmistautua pääsykokeeseen.

Niin kauan kun pystyn elättämään lapseni ja itseni ja pystyn perustelemaan itselleni, miksi teen jotakin, se riittää.

Sillä, että kristinuskon maailma oli tuttu, Kokkonen viittaa perhetaustaansa. Hän on julkisuudessa kertonut saaneensa hyvin uskonnollisen kasvatuksen. Siitä, mitä se tarkoittaa, hän ei tahdo puhua enempää, koska samalla pitäisi avata myös muiden perheenjäsenten elämää.

Nykyään kristinusko kiinnostaa Kokkosta lähinnä siinä mielessä, miten se näkyy kulttuuriperinnössä.

– En voi sanoa olevani kristitty. Edelleen saatan löytää itseni rukoilemasta, jos on oikein vakava paikka, mikä on oikeastaan hätkähdyttävää. Olen jättänyt Jumalalle jonkun takaportin auki, mutta en ole opettanut siitä lapselleni enkä väittäisi kenellekään muulle, että Jumala on olemassa. Uskontona kristinusko on saanut aikaan paljon hyvää, mutta myös pahaa, Kokkonen ­kiteyttää.

Terhi Kokkonen kirjoitti Rajamaa-esikoisromaaniaan parin vuoden ajan. Ainoastaan puoliso tiesi, mitä on tekeillä.

Terhi Kokkonen kirjoitti Rajamaa-esikoisromaaniaan parin vuoden ajan. Ainoastaan puoliso tiesi, mitä on tekeillä.

Vähän yllättäen musiikkiuralle

Terhi Kokkosen teologian opinnot keskeytyivät, kun Kallion lukiosta etäisesti tutut tyypit keksivät pyytää häntä laulajaksi tuoreeseen Ultra Bra -nimiseen yhtyeeseen. Aluksi Kokkonen kieltäytyi. Lukioajat ja niihin liittyvät sosiaaliset ympyrät olivat jo taaksejäänyttä elämää, eikä hän ollut edes kuulunut yhtyeen perustaneeseen porukkaan lukiossa, sillä oli hieman heitä nuorempi. Musiikkikaan ei ollut oikein missään roolissa silloisessa elämäntilanteessa.

– Olin lopettanut kaiken musiikinharrastamisen. Lapsena ja nuorena olin musiikkiluokalla, soitin viulua ja lauloin kuorossa, mutta ei musiikki ollut minulle se kaikista rakkain ja ihanin juttu. Missään nimessä en ollut ajatellut, että musiikista voisi tulla minulle ura.

Ultra Bra singahti nopeasti suursuosioon ja oli osa Kokkosen elämää 21-vuotiaasta 27-vuotiaaksi. Noina vuosina Kokkonen oppi nauttimaan esiintymisestä ja koki ensimmäistä kertaa kuuluvansa johonkin isompaan ryhmään, jossa toki varsinkin myöhemmässä vaiheessa oli myös omat ongelmansa. Suuren yhtyeen hyvä puoli oli kuitenkin se, että kaikki suosio ja sen tuomat lieveilmiöt pystyttiin ottamaan vastaan yhdessä ja huomio jakautui.

Ulospäin voi näyttää siltä, että olenpas uskaltanut tehdä monenlaista, mutta ei se tunnu siltä.

Kun Ultra Bra vuonna 2001 lopetti toimintansa, se ei Kokkosta haitannut. Seuraavana vuonna syntyi Scandinavian Music Group.

Uuden bändin myötä Kokkonen alkoi taas kirjoittaa. Suurin osa Scandinavian Music Groupin kappaleiden sanoituksista on hänen käsialaansa.

– Aluksi teimme sanoituksia bändin kanssa yhdessä, mutta aika pian tehtävä lankesi minulle.

Jotkut sanoitukset ovat ammentaneet Terhi Kokkosen omasta elämästä.

– Jokin levy on omakohtaisempi kuin toinen, mutta kuulijan kannalta se on mielestäni aika epäoleellista, Kokkonen sanoo.

Monta kulmaa asioihin

Moni tuntee Terhi Kokkosen ensisijaisesti muusikkona, mutta jo bändielämän aikana hän opiskeli Teatterikorkeakoulussa dramaturgiaa ja jatkoi maisteriopintoihin Aalto-yliopiston elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitokselle, opiskelemaan käsikirjoittamista ja leikkaamista.

Terhi Kokkonen itse näkee, että hän on ihminen, jota kiinnostavat monenlaiset asiat.

– Ulospäin voi näyttää siltä, että olenpas uskaltanut tehdä monenlaista, mutta ei se tunnu siltä. Musiikki on ollut elämässäni keskeistä ammatillisesti, ja sen lisäksi olen opiskellut kirjoittamista.

– Esimerkiksi kiinnostukseni leikkaamiseen lähti siitä, kun teimme itse Scandinavian Music Groupin musiikkivideoita. Huomasin, että tämähän on niin hauskaa, etten halua lopettaa. Otin leikkaamisen Aalto-yliopistossa sitten sivuaineekseni.

Varsinkin tässä elämänvaiheessa itsensä määrittely tuntuu turhalta. Ei silläkään ole Kokkoselle väliä, miten muut hänet ammatillisesti mieltävät.

– Niin kauan kun pystyn elättämään lapseni ja itseni ja pystyn perustelemaan itselleni, miksi teen jotakin, se riittää. Kaikkihan me teemme elämässämme monenlaisia asioita. Monen asian tekeminen nähdään silti usein haahuiluna tai jonain renessanssi-ihmisyytenä.

Terhi Kokkonen meni lukion jälkeen ensin opiskelemaan teologiaa.

Terhi Kokkonen meni lukion jälkeen ensin opiskelemaan teologiaa.

Tarve vetäytyä olikin pelkkää plussaa

Tulevaisuudessa Terhi Kokkonen aikoo jatkaa sekä musiikin tekemistä että kirjoittamista. Scandinavian Music Group on Kokkosen mukaan taas aktivoitunut. Myös proosan kirjoittaminen jatkuu, mutta mitä on tulossa, siitä Kokkonen ei vielä sano enempää.

Sen verran hän paljastaa, että romaanin kirjoittaminen, noin prosessina, sopii hänen luonteelleen. Siinä missä musiikin tekeminen on usein sosiaalista, kirjoittaminen on enimmäkseen yksinäistä puuhaa. Nämä kaksi puolta tasapainottavat ja täydentävät toisiaan.

– Vetäytyneisyyteni ja yksin olemisen tarpeeni olivat romaania kirjoittaessa pelkkää plussaa, piirteitä, jotka mahdollistivat sen. Se tuntui helpottavalta. Tiivis yhdessäolo muiden kanssa alkaa olla minulle yhä raskaampaa. Toki, kun saamme musiikin teon prosessin käyntiin, pystyn varmasti taas heittäytymään samalla tavalla kuin aikaisemmin. Kyllä minä musiikkiakin haluan vielä ­tehdä.


3.11.2020 kello 15.47: Jutun otsikkoa on muutettu.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi