Thurén: Taloudellisen väkivallan kitkeminen alkaa siitä, että lopetamme uhrien syyllistämisen

Thurén: Taloudellisen väkivallan kitkeminen alkaa siitä, että lopetamme uhrien syyllistämisen

Täysissä voimissa olevan voi olla vaikea samastua tai kokea empatiaa sellaista kohtaan, jota on nujerrettu henkisesti ja usein myös fyysisesti vuosia.

Seurasin vuosia vierestä erästä pariskuntaa, jonka parisuhteen dynamiikkaan kuului taloudellinen väkivalta. Varakas mies pani kotiäidiksi jääneen vaimonsa tiukille ja kyttäsi tämän rahankäyttöä alituisesti. Rahasta riideltiin usein, vaikka siitä ei ollut minkäänlaista puutetta. Vasta viime vuosina tästä ilmiöstä on alettu puhua nimellä, taloudellinen väkivaltana. Siinä tekijä käyttää uhriinsa valtaa ja riistää tältä päätöksen omaan rahaan tai omaisuuteen. Tekijä saattaa varastaa uhrin rahoja, tuhota hänen omaisuuttaan, kontrolloida hänen talouttaan ja jopa estää hänen työntekoansa. Ilmenemismuotoja on monia, kaikkiin liittyy uhkaa ja pelkoa.

Keräsin Ylelle tekemääni juttua varten ihmisiltä heidän kokemuksiaan taloudellisesta väkivallasta. Sain kymmenittäin kokemuksia, ja jutun julkaisun jälkeen kuulin niitä kymmenittäin lisää. Monelle termi oli uusi, ja vasta jutun lukeminen sai heidät sanallistamaan kokemuksensa.

Ei kukaan ensimmäisillä treffeillä ala sikailla.

Minua ei yllättänyt taloudellisen väkivallan määrä, vaan se kuinka moni nettikeskustelija suhtautui siihen: uhria syyllistäen. Miksei uhri herännyt tilanteeseen ennen naimisiin menoa tai lapsen saamista? Miksei uhri lähtenyt aiemmin? Kommenteissa vihjattiin jopa, että puolisollaan peli- ja alkoholiongelmansa maksattanut ihminen ajautui ongelmiin alun perin ikävän puolisonsa – eli uhrin – takia.

Täysissä hengen, ruumiin ja taloutensa voimissa olevan ihmisen voi olla vaikea samastua tai kokea empatiaa sellaista ihmistä kohtaan, jota on nujerrettu henkisesti ja usein myös fyysisesti vuosia. Ei kukaan ensimmäisillä treffeillä ala sikailla. Väkivalta hiipii parisuhteeseen pikkuhiljaa niin, että sekä tekijä että uhri pitävät sitä lopulta normaalina osana arkea, vaikkei se sitä todellakaan ole. Kun väkivallan sitten lopulta huomaa, suhteesta voi olla hyvin vaikea lähteä, jos parilla on pieni vauva, iso asuntolaina tai muuten hyvin yhteen sidottu elämä. Apua onneksi löytyy niin nais- kuin miesuhreillekin, esimerkiksi Nollalinjalta.

Ensisijaisen tärkeää olisi kuitenkin korjata asenteita: väkivalta on aina tekijän vika ja vastuulla – ei koskaan uhrin.

Kirjoittaja on toimittaja ja tietokirjailija, jota kiinnostaa tällä hetkellä raha ja tasa-arvo.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi