Thurén: Miksi hyvin pukeutunut mies töni minua museon käytävällä?
Tietyistä ihmisryhmistä tulee julkisessa tilassa maalitauluja.
Odottelin eräässä museossa parin ystäväni kanssa kaveriamme. Seisoskelimme taaperoidemme kanssa leveällä käytävällä. Yhtäkkiä tunsin tuuppauksen selässäni ja ajattelin, että jollakulla taitaa olla kiire. Vähän ajan päästä minua tönäistiin vielä rajummin. Käännyin katsomaan, ja vastassani oli keski-ikäinen hyvin pukeutunut ja hyvin vihainen mies.
Hän sylkäisi sanansa: ”Arvaa miksi tönäisin sinua nyt toisen kerran?!”
Vastasin ällistyneenä: ”En yhtään tiedä.”
Hän alkoi riehua: ”Te seisotte tässä keskellä käytävää niin, että minä en pääse ohi!”
Tässä vaiheessa osoitin, miten paljon tilaa kulkutilaa huoneessa selvästi oli, mutta tämä sai vain miehen suuttumaan enemmän. Hän otti askeleen minua kohti ja sihisi naama punaisena: ”En minä siitä halua kulkea, minä haluan kulkea tästä.”
Nyt minä suutuin: ”Okei, vaikka haluaisit kulkea tästä, niin siitä voi ihan sanoa, että anteeksi, pääsenkö kulkemaan. Tuollainen töniminen on väkivaltaa, eikä koskaan hyväksyttävää.”
Lapsen saaminen muutti kuitenkin asian: Nyt olen jälleen maalitaulu.
Onneksi myös ystäväni alkoivat huutaa miehelle takaisin. Lopulta tämä luikki tiehensä. Tilanne ei kuitenkaan ollut millään muotoa ainutlaatuinen.
Tajusin jossain vaiheessa, että julkisessa tilassa liikkuminen oli viimeksi tällaista silloin, kun olin teini. 14-vuotiaana tuntui, että olen lainsuojaton, jolle kuka tahansa voi tulla valittamaan mistä tahansa. Tällöin vain kuuntelin kiltisti ihmisten riehumiset. Kun kasvoin aikuiseksi, kukaan ei valittanut pitkään aikaan mistään.
Lapsen saaminen muutti kuitenkin asian: Nyt olen jälleen maalitaulu. Pienten lasten kanssa liikkuvat äidit ovat helppo uhri, jos ihmisellä on huono päivä ja hänen tekee mieli purkaa se jollekulle. Pienten lasten äidit pistävät silmään, heihin on helppo tarttua. He vaikuttavat heikommilta, sellaisilta, joille uskaltaa turvallisesti räyhätä ilman seurauksia. Eihän nyt pikkulapsen äiti vastaa samalla mitalla! Samalla lailla helppoja uhreja tuntuvat olevan myös ei-kantasuomalaisen näköiset ihmiset, vammaiset ja kaikki ne, jotka erottuvat jollain tavalla keskiverrosta valkoisesta suomalaisesta aikuisesta. Voin kertoa, että on hirveän stressaavaa olla koko ajan varuillaan ja miettiä, kuka seuraavaksi haluaa valittaa mistäkin.
Jäin miettimään, olisiko museossa kulkenut mies alkanut räyhätä, mikäli mieheni olisi seissyt käytävällä lapsemme kanssa. Tuskin.
Kirjoittaja on toimittaja ja tietokirjailija, jota kiinnostaa tällä hetkellä raha ja tasa-arvo.Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Mitä tehdä, kun joku alkaa riehua ruuhkabussissa? Lue asiantuntijan neuvot tukaliin tilanteisiin liikenteessä
AjankohtaistaLievemmissä tapauksissa voi osoittaa tukea häirinnän uhrille, opastaa HSL:n turvallisuusasiantuntija Sami Hulkkonen.
