Puheenvuorot

Thurén: Vaikka meillä on kaikki tieto luonnon suojelusta, emme välitä

Ensin Hambach, sitten Ylivieska. Metsien kaltoinkohtelu ajaa raivon partaalle.

25.09.2018 10:35
Julia Thurén

Kävin äskettäin eräissä juhlissa väittelyn ystäväni kanssa. Keskustelimme siitä, miten menneen ajan homosapiensit ovat tuhonneet planeetaltamme kasvillisuutta, eläimiä ja muut ihmislajit. Minun teki mieli tuomita koko ihmislaji itsekkyytensä ja typeryytensä takia. Ystäväni oli toista mieltä: ”Ihmiset tekevät päätöksensä aina vallitsevien tietojen mukaan. He pyrkivät parhaaseen. Siksi historian ihmisen tuomitseminen on turhaa.”

Ymmärrän kyllä hänen pointtinsa, mutta itse näen asian niin, että ensinnäkin historian ihmistä ei kiinnosta, tuomitsenko minä hänen tekonsa vai en. Hänen tietoisuutensa on siirtynyt jo tuomion ulottumattomiin. Toiseksi, sanomalla ääneen, että olipa typerästi tehty, voisimme ehkä oppia tekemään nykyajassa toisin. Ongelmana vain on se, että emme todellakaan tee näin.

Tuhotaan rahan takia metsä, joka on ollut olemassa jo 10 000 vuotta ennen Jeesuksen syntymää.

Energiayhtiö RWE aikoo tuhota maan tasalle Saksassa 12 000 vuotta vanhan Hambachin metsän. Sen alla sattuu olemaan ruskohiiltä, joka kannattaa kaivaa esiin nyt, sillä ihan lähivuosina hiilen käyttäminen kielletään Saksassa. Tuhotaan rahan takia metsä, joka on ollut olemassa jo 10 000 vuotta ennen Jeesuksen syntymää. Metsää puolustavat aktivistit ovat asuneet puumajoissa, ja nyt Saksan poliisi yrittää saada heidät väkivalloin pois puskutraktorien tieltä. Tämä herättää minussa niin suurta raivoa, että tekisi mieli itse lähteä riehumaan Saksaan.

Toisaalta ei minun tarvitse Saksaan saakka lähteä paheksumaan metsän tuhoamista, kyllä Suomessakin osataan. Katselin murheellisena kuusamolaisen Ari-Matti Nikulan kuvia, joissa näkyy, miten Ylivieskan seurakunta on tuhonnut luonnontilaisen puroalueen maan tasalle uuden kirkon tieltä. Myöhemmin tosin kävi ilmi, että hakkuissa on tapahtunut virhe, jota seurakunta pahoittelee. Se ei enää metsää kauheasti auta.

Loppujen lopuksi tulin ystäväni kanssa samaan lopputulokseen: On turha tuomita menneisyyden ihmisten tekoja, kun emme ole oppineet niistä yhtään mitään. Vaikka meillä on kaikki tieto siitä, mitä metsien tuhoaminen tai ruskohiilen polttaminen aiheuttavat maapallolle, emme välitä. Emme yksinkertaisesti vieläkään arvosta luontoa niin paljon, että viitsisimme suojella sitä.