Kuva: Mikko Metsähonkala
Tikkurilassa unelmoidaan kaikkien kirkosta
Vuonna 2020 Tikkurilassa saattaa olla kirkko, jossa voi istuskella kahvilla tai meditoida keskellä päivää.
Vielä toistaiseksi kaupungintaloa vastapäätä Tikkurilassa on tyhjillään huonokuntoinen kirkko. Se on ollut sisäilmaongelmien vuoksi käyttökiellossa pian kolme vuotta. Vantaan seurakuntien yhteinen kirkkovaltuusto päätti sen purkamisesta jo vuonna 2012, mutta purkaminen odottaa kaavamuutosta.
Vuonna 2020 kaupungintaloa vastapäätä saattaa olla kirkko, jonka ovet ovat auki aamuvarhaisesta iltamyöhään. Sinne voi poiketa meditaatiohetkeen tai kahville, tulla harrastamaan tai jättää lapset hoitoon asioinnin ajaksi.
Toteutuuko tämä, ratkeaa tämän vuoden aikana. Matkassa on vielä monta kiemuraa. Kirkkokorttelin suunnittelukilpailun voittajaehdotusta käsitellään seurakuntien yhteisessä kirkkoneuvostossa 9.3. ja kirkkovaltuustossa 29.3. Seurakunnille kelpaa vain vaihtoehto, jossa vanha kirkko on mahdollista purkaa. Mikäli siihen päädytään, seurakuntien on vielä saatava maaomaisuuden myymiseen lupa Kirkkohallitukselta. Varsinainen asemakaavatyö käynnistyy syksyllä.
– Ennen vuoden 2018 loppua tässä tuskin tapahtuu mitään kauhean näkyvää. Jos kaikki menee hyvin, uutta kirkkoa päästään rakentamaan syksyllä 2019 ja se valmistuisi seuraavana vuonna, arvioi yhtymänjohtaja Juha Tuohimäki Vantaan seurakunnista.
Vanhan kirkon lisäksi katukuvasta katoaisi myös ainakin Unikkotien varressa sijaitseva seurakuntien virastotalo. Sen kyljessä olevan Bethanian talon kohtalosta yritetään Tuohimäen mukaan saada päätös vielä tämän kevään aikana. Bethanian omistaa kiinteistöosakeyhtiö, jossa seurakunnat on suurin osakkeenomistaja.
Uuden kirkon kokonaiskustannuksiksi Tuohimäki arvioi noin 13,5 miljoonaa euroa. Seurakuntien toiminta- ja taloussuunnitelmassa siihen on varattu 9 miljoonaa euroa. Vähintään 4,5 miljoonaa euroa pitäisi saada tontin myymisestä kirkkokorttelin suunnittelukilpailun voittajalle. Mikäli vanha kirkko jouduttaisiin säilyttämään osana korttelia, tontin hinta jäisi alhaisemmaksi.
– On myös selvää, että me emme ota vanhaa kirkkoa mihinkään käyttöön, vaikka se päätettäisiin säilyttää, Tuohimäki huomauttaa.
Kirkko vasta hakee muotoaan
Kirkkokorttelin suunnitelmat eivät vielä kerro sitä, miltä uusi kirkko näyttäisi. Ei siitä ole aavistusta Tuohimäelläkään.
– Kirkko suunnitellaan erikseen, eikä sitä välttämättä tilata samalta arkkitehtitoimistolta, joka suunnittelee muun korttelin. Toivomme, että kirkon suunnittelu voisi alkaa jo tänä keväänä, hän sanoo.
Hätkähdyttävää wau-arkkitehtuuria Tikkurilaan tuskin on tulossa. Tuohimäki toteaa, että tarkoitus on tehdä matalan kynnyksen kirkko, jonka kuitenkin tunnistaisi kirkoksi.
– Kirkon ei tarvitse viestiä majesteettisuutta vaan rinnalla kulkemista. Se on ihmisiä varten ja sinne pitää olla helppo tulla. Se on kohtaamispaikka – ei mikään pönötyskirkko.
Kirkolla on edelleen annettavaa ihmisille, jotka pohtivat rakkautta, kuolemaa tai kärsimystä."
Sitä, millaista toimintaa ja palveluita uudessa kirkossa voisi ja pitäisi olla, on pohdittu vuodesta 2014 alkaen kaksiosaisessa palvelumuotoiluhankkeessa. Ideoita ja toiveita on kerätty sekä tavallisilta vantaalaisilta että seurakunnan työntekijöiltä ja luottamushenkilöiltä. Kirkkoon on toivottu esimerkiksi rippituolia, kiipeilyseinää ja lapsiparkkia.
Palvelumuotoiluhankkeen ensimmäisen vaiheen tuloksia käytettiin kirkkokorttelin suunnittelukilpailun tarjouspyyntöä laadittaessa. Niiden perusteella korttelin visioksi otettiin kokonaisvaltainen hyvinvointi.
Hankkeen toinen vaihe puolestaan vaikuttaa varsinaisen kirkkorakennuksen suunnitteluun. Jo nyt sen pohjalta tehdään tilaohjelmaa eli katsotaan, millaisia ja minkä kokoisia tiloja kirkkoon tarvitaan.
– Tilojen pitää olla muunneltavat ja monikäyttöiset, jotta niissä voidaan järjestää niin konsertteja kuin diakoniaruokailukin. Tarkoituksena on, että kirkon ovet olisivat auki pitempään kuin kirkkojen yleensä ja tiloissa olisi myös esimerkiksi järjestöjen toimintaa, Tuohimäki kertoo.
Mikä kiinnostaa urbaania aikuista?
Palvelumuotoiluhankkeeseen liittyy myös koulutus, jossa joukko seurakuntien työntekijöitä kehittää tulevan kirkon toimintoja. Yksi koulutukseen osallistuvista on Tikkurilan seurakunnan diakoni Merja Riihelä, joka ideoi kirkon aulaan tulevaa kahvilaa.
– Etsin sinne sellaisia juttuja, jotka kiinnostaisivat myös nuorta, urbaania aikuista, joka nykyisellään kokee kirkon etäiseksi. Visioin esimerkiksi, millaiset tarjoilut, kalusteet ja fiilis kahvilassa olisi. Kartoitan ihmisten toiveita. Tavoitteena on kaupunkilaisten ja piipahtajien kahvila, johon pistäytymiseen ei kenelläkään olisi kynnystä, Riihelä kertoo.
Hän näkee kirkon hyvien kohtaamisten tilana, jossa käy päivittäin hyvin erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä. Siellä suunnitellaan hautajaisia ja häitä, käydään perheneuvonnassa tai istutaan yhteiseen pöytään diakoniaruokailussa. Kerhoja ja harrastusryhmiä on monen ikäisille.
– Kirkolla on edelleen annettavaa ihmisille, jotka pohtivat peruskysymyksiä: rakkautta, hyväksytyksi tulemista, kuolemaa, kärsimystä. Mutta niistä on turha puhua aamukymmenen messussa, jos kukaan ei ole kuulemassa. Maailma on muuttunut, ja kirkon on otettava erilaiset elämäntilanteet todesta, Riihelä sanoo.
Uusi tapa suunnitella kirkkoa
Tikkurilan kirkkoherra Janne Silvast on palvelumuotoilusta innoissaan. Hänen tiedossaan ei ole, että kirkkoja olisi Suomessa aiemmin suunniteltu näin. Toisaalta lähtökohta ei ole mitenkään mullistava: kysytään ihmisiltä itseltään, mitä he tarvitsevat.
– Kyse onkin siitä, että osataan asettua arjen tavallisten kysymysten äärelle, eikä ryhdytä tekemään liian hienoa ja korkealentoista. Kysytään, mikä saa ihmisen tulemaan seurakunnan tiloihin ja mikä tukee juuri hänen elämäänsä, Silvast perustelee.
– Järjestämmekö me puuhakerhoa pikkulapsiperheille, vaikka äidit haluaisivat nukkua hetken sillä aikaa, kun joku hoitaa lapsia? Esimerkiksi tällainen toive tuli, kun kaupunkilaisia haastateltiin.
Uutta kirkkoa on puuhattu Tikkurilaan kauemmin kuin ne kymmenen vuotta, jotka Silvast on ollut seurakunnan kirkkoherrana. Nyt ollaan lähempänä sitä kuin koskaan.
Ensimmäinen adjektiivi, joka Silvastille uudesta kirkosta tulee mieleen, on "terve". Sitten hän jatkaa: raikas ja valoisa, ihmisiä hyvin palveleva ja hyvää mieltä tuottava kirkko.
– Jospa sen toiminnot ja palvelut toisivat lämmön, hyväksynnän, armon ja rakkauden henkäyksen.
Silvast iloitsee siitä, että uusi kirkko antaa mahdollisuuden kehittää jumalanpalvelus- ja hartauselämää aivan uudella tavalla. Jo sekin merkitsee paljon, että kirkon ovet voivat olla auki hiljentymistä kaipaaville aamusta iltaan.
– Voisiko kirkossa olla joka aamu rukoushetki? Tai olisiko tarvetta meditaatiotuokiolle keskellä päivää? Toivottavasti uusi kirkko madaltaa kynnystä ja innostaa hengellisten kysymysten luontevaan käsittelyyn.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Mielipide: Kirkkojen ovet lukossa, väki ulkona
Puheenvuorot
Tikkurilan kirkon korttelin kaavaluonnos jäi pöydälle
Ajankohtaista