Toimittajalta: Monikulttuurisuus on todellisuutta – sitä ei voi pyyhkiä pois

Toimittajalta: Monikulttuurisuus on todellisuutta – sitä ei voi pyyhkiä pois

Sellaista vaihtoehtoa ei enää ole, että olisi Suomi ilman maahanmuuttajia. On etsittävä tapa elää yhdessä.

Suomi on aina ollut kansainvälinen ja täällä on aina asunut muualta muuttaneita. Sellaisia me olemme itse kukin.

Olemme riippuvaisia ulkomaankaupasta ja kansainvälisistä yhteyksistä. Jos ulkomaankauppa pysähtyisi edes muutamaksi päiväksi, kaupat olisivat tyhjiä. Tieteelle ja tutkimukselle kansainvälisyys on elinehto. Esimerkiksi tietotekniikka-alalta puuttuu nyt osaajia, eikä heitä saada vain Suomesta.

Meille maistuvat pizza ja kebab ja monenlaiset muut etniset ruoat. Riisi kasvaa Aasiassa ja Italiassa, ei Karjalassa, vaikka se onkin olennainen osa karjalanpiirakkaa. Makaronilaatikon perusaines ei ole suomalainen keksintö.

Kristinusko on globaali uskonto, syntyjään Lähi-idästä. Siniristilippumme risti on lainaa muualta. Maamme-laulun säveltäjä syntyi Hampurissa. Sen kirjoitti ruotsinkielinen runoilija, jonka isä oli maahanmuuttaja.

Kulttuuri, musiikki, kieli – mikään näistä ei elä tyhjiössä. Kansainvälisyys näkyy geeneissämmekin.

Suomessa on aina elänyt muualta muuttaneita, joskus vähän, joskus enemmän. Turvaa hakeneitakin olemme ottaneet vastaan: esimerkiksi pakolaisia neuvostovallankumouksen jaloista.

Viimeiset pari vuosikymmentä Suomi ja erityisesti pääkaupunkiseutu ovat astuneet kansainvälistymisessä ja monikulttuurisuudessa vielä paljon pidemmälle. Tänne on muuttanut paljon ihmisiä muista maista ja kulttuureista: töihin, opiskelemaan, perhettä perustamaan ja osa myös turvaa hakemaan.

Osa suomalaisista näkee tämän kehityksen uhkana ja korostaa maahanmuuton varjopuolia. Toiset löytävät asiasta lähinnä mahdollisuuksia. Ihan ensimmäiseksi monikulttuurisuus kannattaisi ottaa tosiasiana, joka ei muuksi muutu.

Tämä muutos näkyy myös pääkaupunkiseudun uskontotilanteessa, tavalla, jota media ei osaa kertoa.

Kun näin on, on etsittävä parhaat tavat elää yhdessä, erilaisina, samoja lakeja noudattaen.

Uudellamaalla asui vuodenvaihteessa 2017–2018 lähes 210 000 vieraskielistä. Pääkaupunkiseudulla muuta kuin suomea tai ruotsia puhui äidinkielenään 182 962 ihmistä. Osa heistä on asunut täällä jo sukupolvien ajan. Suurin osa muuttanut tänne joko itse tai sitten heidän vanhempansa ovat muualta muuttaneita.

Helsingissä tilastoitiin vuosi sitten 135 äidinkieltä. Espoossa ja Vantaalla puhutaan 119 kieltä ja Kauniaisissakin 61:tä eri äidinkieltä. Suurimmat kieliryhmät pääkaupunkiseudulla ovat suomen ja ruotsin ohella venäjä, viro, somalia, arabia ja englanti. Seuraavana tulee kiina.

Tämä muutos näkyy myös pääkaupunkiseudun uskontotilanteessa, tavalla, jota media ei osaa kertoa. Kirkkoonkuulumisprosentin pienentyminen uutisoidaan usein vain kirkosta eroamisen kasvuna. Toimittajat eivät yleensä oivalla, että jäsenyysprosentin laskuun varsinkin pääkaupunkiseudulla vaikuttaa keskeisesti maahanmuutto.

Helsingissä on seitsemän seurakuntaa, joiden jäsenluku on alle puolet alueen väestöstä. Vantaalla niitä on yksi, Hakunila. Siellä alueen suomenkielisestä väestöstä kirkkoon kuuluu edelleen 67,7 prosenttia väestöstä. Niiden seurakuntien alueilla, joissa jäsenyysprosentti on matalin, asuu runsaasti muualta muuttaneita.

Iso osa muuttajista on kristittyjä, vaan eivät luterilaisia. Esimerkiksi Vantaalla maahanmuuttajista vain kolme prosenttia on luterilaisten seurakuntien jäseniä. Venäläisistä moni kuuluu ortodoksiseen kirkkoon. Suomen katolinen kirkko on viime vuosina kasvanut ja on hyvin monikulttuurinen. Pääkaupunkiseudulla kokoontuu runsaasti pieniä afrikkalaistaustaisia kristillisiä seurakuntia.

Rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat on tilasto, jonka perusteella usein uutisoidaan uskonnottomien määrän kasvavan. Tilasto ei kerro läheskään koko totuutta. Iso osa maahanmuuttajista ei nimittäin kuulu rekisteröityihin uskontokuntiin, vaikka he harjoittavat aktiivisesti omaa uskontoaan. Esimerkiksi Suomen muslimeista vain pieni osa on rekisteröity islamilaisten seurakuntien jäseniksi. Tilastoharha on suuri.

Uskonnollisuus ei ole mihinkään katoamassa, se monimuotoistuu. Monikulttuurisuutta ei saada pääkaupunkiseudulla pyyhittyä pois. Sen kanssa pitää oppia elämään.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi