Onko Myanmarissa käynnissä rohingya-muslimien etninen puhdistus? Hallitus torjuu ulkopuoliset tarkkailijat
Nämä väkivaltaa pakenevat rohiyanga-muslimit pääsivät veneellä pakoon Bengalinlahden yli Bangladeshiin. Myanmarin puoleisella rannalla näkyy savua.

Nämä väkivaltaa pakenevat rohiyanga-muslimit pääsivät veneellä pakoon Bengalinlahden yli Bangladeshiin. Myanmarin puoleisella rannalla näkyy savua.

Onko Myanmarissa käynnissä rohingya-muslimien etninen puhdistus? Hallitus torjuu ulkopuoliset tarkkailijat

Jopa 300 000 Myanmarin rohingya-muslimin kerrotaan paenneen maan hallituksen joukkojen hyökkäyksiä. He ovat kansa, jota kukaan ei huoli maaperälleen.

Kansainvälisen median, ihmisoikeusjärjestöjen ja YK:n välittämät tiedot Myanmarin ja Bangladeshin rajalta ovat hurjia. Niiden perusteella vaikuttaa vahvasti siltä, että rauhannobelisti Aung San Suu Kyin johtamassa maassa, jossa sotilailla on yhä suuri valta, on käynnissä etninen puhdistus.

Sen kohteena on Rakhinen osavaltion alueen muslimiväestö, rohingyat. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun rohingyat joutuvat sotilaiden ja ääribuddhalaisten vainon kohteeksi. Esimerkiksi viime vuoden lokakuussa alueella tapahtui myös hirveyksiä ja kymmeniä tuhansia ihmisiä pakeni maasta.

Nyt tapahtumien mittakaava vaikuttaa vielä tätäkin suuremmalta. Rohingya-väestöä on alueella arviolta miljoona ja heistä 300 000 on paennut rajan yli Bangladeshiin. Tämän lisäksi myös maan sisällä on pakolaisia.

Viimeisimmät levottomuudet alkoivat koordinoiduista hyökkäyksitä, jotka alueella toimiva sissiliike Arakan Rohingya Salvation Armyn teki armeijan yksiköitä ja poliisiasemia vastaan 25. elokuuta. Hallitus vastasi iskuun kostotoimilla, joita se perustelee terrorismin vastaisella taistelulla.

Kostotoimissa on tapettu ainakin 1 000, kenties jopa 3 000 ihmistä, ja poltettu maan tasalle kokonaisia kyliä. Ihmisiä on hukkunut jokeen Bangladeshin ja Myanmarin rajalla. Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan Myanmar on kylvänyt raja-alueelleen myös maamiinoja, jotka ovat surmanneet verilöylyä pakenevia.

Rohiyngoja pidetään laittomina maahanmuuttajina

Myanmarin, entiseltä nimeltään Burman, asukkaista 88–90 prosenttia on buddhalaisia. Noin neljä prosenttia on muslimeja. Heistä osa on rohiyngoja, jotka asuvat Myanmarin rannikkokaistaleella. Vaikka rohiyngoja on asunut Myanmarissa satoja vuosia, heillä ei ole maan kansalaisuutta ja heitä pidetään yleisesti laittomina siirtolaisina. Ääribuddhalaiset ovat usein ottaneet heidät hyökkäystensä kohteeksi.

Rohiyngoilla ei ole maan kansalaisuutta, he eivät saa äänestää tai liikkua vapaasti eikä heille ole annettu mahdollisuutta kunnon koulutukseen. Heitä on myös käytetty pakkotyöhön. Toisaalta rohiyngojoja ei toivoteta tervetulleeksi myöskään naapurimaissa Bangladeshissa eikä Malesiassa. Kyseessä on monilla mittapuilla yksi maailman vähiten halutuista ja eniten vainotuista kansoista.

Suomen ulkoministeriön Myanmarista vastaava virkamies Petri Wanner on itse käynyt Rakhinen osavaltiossa. Siellä hän näki, miten alueen muslimikylät oli aidattu, eikä armeija päästänyt ihmisiä liikkumaan vapaasti vedoten näiden omaan turvallisuuteen.

Maan hallitus ei päästä ulkopuolisia alueelle tutkimaan, vaan väittää, että sissit tappavat ja sytyttävät tulipaloja. Muut lähteet sanovat toisin.

– Ulkoministeriön Myanmarista vastaava virkamies Petri Wanner

Ääribuddhalaiset saivat viime vaalien alla läpi rotulakien kokonaisuuden, jossa muun muassa rajoitetaan buddhalaisten naisten oikeutta avioitua muslimien kanssa. Wannerin mukaan vanha hallinto uskoi, että ääribuddhalaisten tuki toisi sotilaspuolue USDP:lle lisää kannatusta.

Wannerin mukaan Suomi ja Euroopan Unioni nostavat tapaamisissa ja kansainvälisten yhteyksien kautta esille ihmisoikeustilanteen ja Rakhinen väkivaltaisuudet. Niin tapahtui myös helmikuussa, kun ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen tapasi Myanmarin valtiokansleri Aung San Suu Kyin maan pääkaupungissa Naypyidawissa.

– Suomi korotti aiemman diplomaattisen edustustonsa Yangonissa suurlähetystöksi 1.9. Saamme raportteja, mutta suuri ongelma on, että emme saa puolueetonta tietoa Rakhinesta. Maan hallitus ei päästä ulkopuolisia alueelle tutkimaan, vaan väittää, että sissit tappavat ja sytyttävät tulipaloja. Muut lähteet sanovat toisin, selvittää Wanner.

Myanmarin hallitus ei halunnut ottaa vastaan Euroopan ihmisoikeusneuvoston selvitysryhmää, joka olisi tutkinut väkivaltaisuuksia. Positiivista Wannerin mukaan on kuitenkin se, että Myanmarin hallitus on ilmoittanut sitoutuvansa YK:n entisen pääsihteerin Kofi Annanin johtaman komitean laatimaan suosituslistaan. Siinä on ehdotuksia, mitä pitäisi tehdä, jotta tilanne ratkaistaisiin pysyvästi, kunhan tilanne ensin rauhoittuu. Wannerin mukaan keskusteluyhteys maan hallintoon on syytä säilyttää.

Israelilaiset arabimuslimit osoittivat mieltä Myanmaria ja Aung San Suu Kyitä vastaan Tel Avivissa 11. syyskuuta.

Israelilaiset arabimuslimit osoittivat mieltä Myanmaria ja Aung San Suu Kyitä vastaan Tel Avivissa 11. syyskuuta.

Mikä on Aung San Suu Kyin vastuu?

Sotilasjuntan väkivallattomasta vastustamisesta Nobelin rauhanpalkinnon saanutta Aung San Suu Kyitä on kritisoitu siitä, ettei hän nyt maan johtajana puutu tilanteeseen ja hillitse tai lopeta väkivaltaa. Mutta onko tilanne yksin hänen päätettävissään – armeijalla taitaa olla vielä Myanmarissa iso valta?

– Armeijalla on 25 prosenttia parlamenttipaikoista sekä sisäministeri, puolustusministeri ja rajoista vastaava ministeri. Armeijalla on perustuslain mukaan oikeus ottaa valta itselleen, jos maan tilanne sitä edellyttää ja he voivat itse päättää, milloin näin on. Toisaalta Aung San Suu Kyi on itse puhunut terrorismin vastaisesta toiminnasta ja korostanut sitä, että jokaisella on oikeus puolustaa omaa maataan. Hän ei ole sanoutunut irti armeijan väkivaltaisista toimista, Petri Wanner kertoo

Kirkon Ulkomaanapu päätti viime viikolla antaa 50 000 euroa hätäapua Rakhinen väkivaltaa paenneille.

Wanner muistuttaa, että Myanmarissa on viime vuosina menty monissa asioissa myös eteenpäin. Aiemmin maa oli lähes täysin suljettu, mutta nykyisin maasta saa nykyisin. Sotilasjuntan aikana maassa oli tuhansia poliittisia vankeja, nyt heitä on paljon vähemmän.

Rakhinen lisäksi pohjoisessa Kiinan rajalla on etnisten ryhmien ja Myanmarin hallituksen välillä satunnaisia yhteenottoja. Myanmar on EU:n asevientikiellossa, mutta pakotteet eivät koske esimerkiksi venäläisiä, kiinalaisia, intialaisia eivätkä israelilaisia. Aseita maahan saadaan enemmän kuin tarpeeksi.

Wanner korostaa kauppasuhteiden ja kehitysyhteistyön merkitystä muutokselle. Suomi tukee Myanmarin demokratia- ja oikeusvaltiokehitystä, rauhanprosessia, koulutusjärjestelmän uudistamista sekä metsävarojen kestävää hallintaa. Tätä työtä tehdään myös yhteistyössä kansalaisjärjestöjen, kuten Kirkon Ulkomaanavun ja Suomen Lähetysseuran kanssa.

– Kun maa vaurastuu ja koulutustaso paranee, sitä todennäköisemmin myös ihmisoikeustilanne paranee. Pitkä matka siihen kuitenkin vielä on, Wanner tuumii.

Bangadeshilaiset vapaaehtoiset jakavat ruokaa pakolaisille. Rohiyngoja on paennut rajan yli jo 300 000.

Bangadeshilaiset vapaaehtoiset jakavat ruokaa pakolaisille. Rohiyngoja on paennut rajan yli jo 300 000.

Lähetysseura tekee työtä rauhan puolesta

Suomi on tukenut Myanmarin rauhanprosessia vuodesta 2012. Työssä on mukana Suomen Lähetysseura. Lähetysseuran Myanmarin projektijohtajana on tämän vuoden alusta toiminut Johannes Vierula.

Lähetysseuran ja sen paikallisen yhteistyökumppanin Euro-Burma Officen roolina Myanmarissa on ollut neuvotteluyhteyksien luominen sekä teknisen tuen ja resurssien antaminen maan rauhanprosessille. Siinä ovat mukana maan hallitus, poliittiset puolueet, armeija, etniset aseellisen ryhmät ja kansalaisyhteiskunta.

Myanmarissa on käyty sisällissotaa 60 vuotta. Vastakkain ovat olleet hallitus ja erilaiset sorretut etnisen vähemmistöt, joihin kuuluu kolmannes väestöstä. Merkittäviä aseellisia ryhmiä on ainakin 21.

Aung San Suu Kyi on itse puhunut terrorismin vastaisesta toiminnasta ja korostanut sitä, että jokaisella on oikeus puolustaa omaa maataan. Hän ei ole sanoutunut irti armeijan väkivaltaisista toimista.

– Ulkoministeriön Myanmarista vastaava virkamies Petri Wanner

Vierulan mukaan yhteyksien luomisessa, osapuolten istuttamisessa saman pöydän ääreen ja maanlaajuisen tulitaukosopimusten solmimisessa ja vahvistamisessa on ollut iso työ. Tulitaukosopimukseen on nyt saatu mukaan kahdeksan ryhmää. Rohingyat eivät ole mukana sopimuksessa, sillä heillä ei ole omaa virallista armeijaa. Myöskään poliittiseen neuvotteluprosessiin heillä ei ole pääsyä.

– Vaikka rohingyojen sortoa on ollut 1970-luvulta, pinnan alla kyteneet jännitteet nousivat pinnalle vasta sotilasvallan päätyttyä. Tämä on heijastunut myös ääriliikkeiden organisoitumisena. Me emme tee työtä varsinaisesti rohingyojen parissa Rakhinessa, mutta yhteistyökumppanillamme on sinne yhteyksiä. Tärkeintä on saada väkivalta loppumaan ja etsiä tilanteeseen poliittista ratkaisua, sillä nykyinen tilanne on kestämätön.

Vierulan mukaan haasteena Rakhinen tilanteessa on, että alueelta liikkuu paljon erilaisia huhuja, eikä tarkalleen tiedetä, mitä on tapahtunut.

– Se on kuitenkin selvää, että siviiliuhrien määrä on ollut huomattava, kiteyttää Vierula.

Kirkon Ulkomaanapu antaa hätäapua

Kirkon Ulkomaanavulla on ollut Myanmarissa humanitaarisen avun ohjelmia, joissa on tuettu muun muassa lasten koulunkäyntiä. Lisäksi vahvistetaan perheiden toimeentulomahdollisuuksia ja tehdään pienimuotoista ruohonjuuritason rauhantyötä nuorten parissa.

Rakhinessa järjestö ei ole toiminut vuosiin, mutta sillä on siellä paikallisena yhteistyökumppanina Luterilainen maailmanliitto. Ulkomaanavun humanitaarisen avun päällikkö Eija Alajarvan mukaan tätä yhteyttä hyödynnetään nyt hätäavun antamisessa. Bangladeshiin paenneiden lisäksi jopa 400 000 ihmistä on konfliktin keskellä Rakhinessa, jossa pakolaisleirit ovat ääriään myöten täynnä.

– Turvaa hakevat ihmiset joutuvat yöpymään aiemmin paenneiden luona, kouluissa ja ulkosalla. He ovat väsyneitä ja nälkäisiä ja monet tarvitsisivat lääkärin apua, Alajarva kertoo.

Kirkon Ulkomaanapu päätti viime viikolla antaa 50 000 euroa hätäapua Rakhinen väkivaltaa paenneille. Avustusvarat kanavoidaan perille yhdessä Luterilaisen maailmanliiton kautta.

– Varoilla hankitaan ruokaa, välttämättömyystarvikkeita, koulutarvikepakkauksia sekä mahdollistetaan psykososiaalisen tuen antaminen. Saamme tähän myös ulkoministeriön tukea. Meillä on Yangonissa myös oma maatiimi ja humanitaarisen avun asiantuntija käymässä, Alajarva sanoo.

Jaa tämä artikkeli:

Samasta aiheesta:

Kommentoi