null Trumpetisti Verneri Pohjola virittää itsensä maasto­pyöräilemällä ja juoksemalla hampaat irvessä ylämäkeen

Verneri Pohjolan pääasiallisin ilmaisukeino on improvisaatio.

Verneri Pohjolan pääasiallisin ilmaisukeino on improvisaatio.

Hyvä elämä

Trumpetisti Verneri Pohjola virittää itsensä maasto­pyöräilemällä ja juoksemalla hampaat irvessä ylämäkeen

Trumpetilla Pohjola pystyy ilmaisemaan asioita, joita ei sanoilla pysty.

1. Miten kuvailisit itseäsi ­jazztrumpetistina?

– Trumpettisoundini on ehkä kuulaampi ja laulavaisempi kuin yleensä. Toisaalta saan monenlaisia ääniä aikaan. Soittotapani ei ole niinkään matemaattisen tietoinen, vaan haen vahvoja tunnelmia ja läsnäoloa joskus yksinkertaistenkin asioiden kautta. Tietysti välillä tykkään olla tarkoituksella äkkiväärä. Koen, että trumpettini ääni on oma ääneni. Sillä pystyn ilmaisemaan asioita, joita en sanoilla tai muilla keinoilla pysty.

– Merkittävä päätös itseni kannalta oli, kun lopetin 2000-luvun vaihteessa keikat, jotka eivät olleet minulle musiikillisesti palkitsevia. Pari vuotta päätökseni jälkeen keikkoja oli vähän, mutta se vapautti aikaa harjoittelulle ja säveltämiselle. Nykyään on sillä tavalla hyvä tilanne, että voi joutua miettimään, mihin mieluisaan työtehtävään ehtii ­sitoutua.

2. Oliko aikoinaan päivänselvää, että sinusta tulee muusikko?

– Vielä Sibelius-Akatemiassa opiskeltuanikin yritin keksiä muuta työtä kuin soittaminen. Otin musiikin tekemisen liian henkilökohtaisesti. Sittemmin olen huomannut, että juuri se on voimavarani. Totta kai taiteilijat ottavat omaan työhönsä kohdistuvat paineet – itse luodut, ympäristön luomat tai kuvitellut – tosi henkilökohtaisesti.

– Muusikolla minuus rakentuu aika paljon oman soiton kautta. Jos kokee, ettei suoriudu haluamallaan tavalla tai niin kuin kuuluisi pystyä tekemään, se vaikuttaa herkästi koko minuuteen.

Temppeliaukion kirkko on Verneri Pohjolalle tuttu esiintymispaikka.

Temppeliaukion kirkko on Verneri Pohjolalle tuttu esiintymispaikka.

3. Miten pysyt soittovireessä?

– Pelaan fudista ja ajan maasto­pyörällä. Jos en pääse liikkumaan kunnolla, stressaannun. Jotain sellaista alkukantaista minussa on, että pari kertaa viikossa pitää päästä purkamaan fyysistä energiaa. Kun juoksee hampaat irvessä ylämäkeen niin kovaa, että tuntuu vähän pahalta, sen jälkeen vapautuu.

– Tämänkaltainen ”ärinämiehisyys” ei tunnu sopivan nyky-yhteiskuntaan, enkä itsekään haluaisi sitä, mutta sellainen elementti minussa on. Miellän sen positiiviseksi fyysiseksi ­aggressioksi. Jos se patoutuu sisälleni, tunne voi helposti muuttua masennukseksi.

4. Millainen suhde sinulla on kirkkoon?

– Suhteeni kirkkoon on pitkä. En ole kirkon toiminnassa mitenkään aktiivinen, mutta vanhempieni suvuissa on oltu. Niin olen päässyt sivusta seuraamaan kirkon asioita.

– Olen harjoitellut paljon kirkoissa ja esiintynyt niissä usein. Trumpetistia tilataan sekä häihin että hautajaisiin. Esiintymiseni ovat vahvasti ainutkertaisia, varsinkin, kun pää­asiallisin ilmaisukeinoni on improvisaatio.

5. Mikä sinulle on pyhää?

– Lapset. Pyhää on ihmisen vastuu pienemmästä. Kaikki muu elämässä on neuvoteltavissa, mutta tästä ei voi tinkiä.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.