Helsingin tuomiokirkossa vietettiin valtiopäivien ekumeenista avajaisjumalanpalvelusta torstaina 13. huhtikuuta. Tilaisuuteen osallistui suurin osa kansanedustajista.
Valtiopäivien avajaisjumalanpalvelus muistuttaa päättäjiä siitä, ettei kyseessä ole mikä tahansa työ – tilaisuudessa saarnannut piispa Seppo Häkkinen valoi eduskuntaan tulevaisuudenuskoa
Valtiopäivien avajaisiin liittyvän jumalanpalveluksen juuret ulottuvat 1700-luvulle. Perinteen taustalla on syitä, jotka ovat yhä ajankohtaisia.
Helsingin tuomiokirkossa järjestettävä valtiopäivien avajaisjumalanpalvelus on tilaisuus, joka muistuttaa kansanedustajia heidän arvovallastaan, arvokkaasta käytöksestä, vastuustaan päätöksentekijöinä ja siitä, että vaalihumu on nyt takana ja kova työ alkamassa. Näin ajattelee kirkkohistorian dosentti Esko M. Laine.
– Kaikki nämä teemat ovat yhä erittäin ajankohtaisia, hän summaa.
– Perinne nostaa, kannattelee ja ilmentää eduskunnan arvovaltaa ja muistuttaa siitä, ettei kyseessä ole mikä tahansa työ.
Päätösten seuraamuksista muistuttaminen tuntuu yhä ajankohtaiselta.
Valtiopäivien avajaisjumalanpalveluksen juuret ulottuvat ainakin vuoteen 1723. Tuolloin voimaan tulleessa valtiopäiväjärjestyksessä mainittiin, että valtiopäivien alkaessa piispa toimittaa jumalanpalveluksen kaupungin pääkirkossa ja kaikkien säätyjen on oltava silloin läsnä. Tuolloin Suomi oli osa Ruotsia ja valtiopäivät yhtä kuin säätyvaltiopäivät, joissa eri säädyillä (aateliset, papisto, porvarit ja talonpojat) oli omat edustajansa.
Myös tänä vuonna valtiopäivien avajaisiin kuului avajaisjumalanpalvelus Helsingin tuomiokirkossa. Tilaisuus on kansanedustajille vapaaehtoinen, mutta tänäkin vuonna osanotto oli runsasta. Paikalla oli myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö.
Ensi kertaa eduskunnassa järjestettiin samaan aikaan jumalanpalveluksen kanssa myös tunnustukseton tilaisuus. Sen ohjelmassa oli puheita ja musiikkia.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö saapui tilaisuuteen Mikkelin hiippakunnan piispan Seppo Häkkisen saattelemana.
Päättäjillä on valta, mutta myös suuri vastuu
Nykyään tahdotaan tehdä ero uskonnollisen ja maallisen vallan välille, mutta vuosisatojen takaisessa pohjolassa sekä poliittinen että uskonnollinen valta, oikeudenkäyminen ja lain säätäminen kytkeytyivät tiiviisti toisiinsa. Tämä näkyi esimerkiksi siinä, että keskiaikaisessa Ruotsissa käräjät ja papit kokoontuivat yhtä aikaa.
Käytäntö alkoi kuitenkin väistyä 1300-luvulla, kun valta siirtyi yhä vahvemmin kruunulle ja alueelliset käräjät väistyivät. Vuonna 1380 jopa erikseen kiellettiin käräjien pitäminen kirkossa.
Muutama vuosisata myöhemmin, reformaation tultua, mentiin kuitenkin aivan toiseen suuntaan. Karoliinisessa kirkkolaissa säädettiin vuonna 1686, että käräjät aloitetaan veisaamalla, rukoilemalla ja soveliaalla tekstillä, ja että papin tehtävä on johdattaa kuulijoiden ajatukset siihen, kuinka vastuullinen työ heillä on.
Ensimmäisten yksikamaristen valtiopäivien avajaiset 25.5.1907. Tuolloin Helsingin tuomiokirkko oli vielä nimeltään Nikolainkirkko.
– Tässä näkyy ideologia, jonka pohjalle valtiopäivien avajaisjumalanpalveluskin rakentuu, Esko M. Laine sanoo.
1723 voimaan tulleessa valtiopäiväjärjestyksessä, jossa avajaisjumalanpalveluksestakin säädettiin, oli taustalla huoli siitä, millaiseksi käräjät olivat menneet. Käräjäistunnoista oli tullut aikansa viihdettä, lööppikamaa.
– Oikeudenkäynnit olivat alkaneet karnevalisoitua. Mikäpä olisikaan ollut herkullisempaa kuin kuulla yksityiskohtia vaikka naapurin seksielämästä, jota käräjillä saatettiin käsitellä, Laine kuvailee.
Jumalan sanan tuominen valtiopäivien avajaismenoihin oli tapa muistuttaa siitä, että nyt ollaan vakavien asioiden äärellä. Samalla haluttiin tuoda esiin sitä näkökulmaa, että vallankäyttäjillä on suuri vastuu ja heidän teoillaan voi olla pitkä jälki.
– Aiemmin nämä ajatukset saattoivat liittyä myös siihen, että päätöksistä voi seurata Jumalan viha ja kato. Tällainen ajatus on vanhentunut, mutta itse pointti ei. Päätösten seuraamuksista muistuttaminen tuntuu yhä ajankohtaiselta, Laine sanoo.
Vastuuta korostettiin myös muistuttamalla asiallisesta kielenkäytöstä.
Myös Helsingin yliopiston lukukauden avajaisten yhteydessä on perinteisesti järjestetty jumalanpalvelus.
– Logiikka taustalla on sama: jumalanpalvelus on kuin muistutus siitä, että kaupunkiin tulleet ylioppilaat eivät ole ensisijaisesti viettämässä iloista opiskelijaelämää, vaan keskittymässä vakavaan tieteeseen. Yliopistolla on myös eettistä vastuuta siitä, millaista kieltä ja terminologiaa käytetään.
Valtiopäivien avajaiset Helsingissä 11.4.1917. Kenraalikuvernööri Mihail Aleksandrovitš Stahovitš ja senaatin varapuheenjohtaja Oskari Tokoi tulevat avajaisjumalanpalveluksesta.
Yhteisille rituaaleille on tilausta
Nykyään valtiopäivien avajaisjumalanpalvelus on ekumeeninen, mikä tarkoittaa sitä, että mukana ovat muutkin kristilliset kirkot kuin Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Ortodoksinen kirkko tuli mukaan 1980-luvulla.
Torstaina 13. huhtikuuta järjestetyssä valtiopäivien avajaisjumalanpalveluksessa saarnan piti Mikkelin piispa Seppo Häkkinen ja liturgeina toimivat Aki Kekkonen Helsingin tuomiokirkkoseurakunnasta ja Pia Kummel-Myrskog Johannes församlingista. Jumalanpalveluksessa avustivat metropoliitta Arseni Suomen ortodoksisesta kirkosta, veli Gabriel Salmela katolisesta kirkosta sekä kirkkokunnanjohtaja Hannu Vuorinen Suomen Vapaakristillisestä neuvostosta.
Presidentti Kyösti Kallio saapuu juhlajumalanpalvelukseen Helsingin tuomiokirkkoon vuonna 1939.
Saarnavuoro valtiopäivien avajaismessussa on kiertävä, eli vuorossa on aina eri hiippakunnan piispa. Esko M. Laine arvioi, että saarnoissa ei yleensä kuulla voimakasta kritiikkiä valtiovaltaa kohtaan, vaikka presidentti Mauno Koiviston aikana tiettävästi keskusteltiinkin siitä, voiko kirkolla olla kantaa esimerkiksi talouspoliittisiin linjauksiin.
Valtiopäivien avajaisjumalanpalveluksen tulevaisuus riippuu Laineen mukaan ainakin siitä, millainen suhde kirkolla ja muulla yhteiskunnalla on yhä monimuotoisemmaksi muuttuvassa Suomessa. Yksi asia näyttää kuitenkin selvältä: ihmiset kaipaavat rituaaleja, vakaumuksesta riippumatta.
Valtiopäivien avajaisjumalanpalvelus on nykään ekumeeninen. Tilaisuuteen valmistautumassa Aki Kekkonen, Pia Kummel-Myrtskog, Hannu Vuorinen, isä Gabriel Salmela ja metropoliitta Arseni.
Kautensa aloittaneiden kansanedustajien joukossa oli runsaasti uusia kansanedustajia, kuten historioitsijana tunnettu Teemu Keskisarja (ps).
Kirkon etuosassa istuivat ministerit. Myös Tarja Halonen ja puoliso Pentti Arajärvi osallistuivat tilaisuuteen.
”Kyky katsoa tulevaisuuteen on kantanut monien vaikeiden aikojen yli”
Piispa Seppo Häkkisen saarnatekstinä valtiopäivien avajaisjumalanpalveluksessa oli evankeliumin kertomus ylösnousseen Jeesuksen ilmestymisestä. Tilanne oli yllättävä, ja Jeesuksen läheisten oli vaikea uskoa tapahtunutta. Ylösnousemus oli käännekohta maailmanhistoriassa. Myös nyt valtiopäivät avattiin epävarman tulevaisuuden keskellä.
– Luottamus ylösnousseen Jeesuksen läsnäoloon kaikissa elämäntilanteissa luo turvallisuutta ja antaa rohkeutta päätöksentekoon, piispa muistutti.
Piispan mukaan nyt tarvitaan tulevaisuususkoa ja henkistä kriisinkestävyyttä.
– Ihmisen kyky katsoa tulevaisuuteen on kantanut monien vaikeiden aikojen yli. Kansamme historiasta on tästä paljon esimerkkejä, Häkkinen sanoi.
Hän sanoi, että kaikki on pidettävä mukana yhteiskunnassa eikä ketään saa jättää yksin. Piispa muistutti kuulijoita myös siitä, että seurakunnissa rukoillaan päättäjien puolesta joka viikko.
Piispa Häkkisen saarnan voi kokonaisuudessaan lukea täältä. Tilaisuuden voi katsoa striimattuna Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan Youtube-kanavalta.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Tuomiokirkon portaat ovat helsinkiläisten olohuone – tehopesussa purkanjämätkin saivat kyytiä
Ajankohtaista Hyvä elämäLämpimien päivien jälkeen kirkon portailta voi löytää kaikkea inhimillistä, kertoo Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan pääsuntio Petri Oittinen.
