Nuoret miehet puhuivat tutkijoille erilaisuuden kokemuksistaan ja siitä, miten vaikeaa oli olla aidosti oma itsensä.

Hengellisyys

Tutkimus: Myönteiset tavallisen miehen mallit vetävät nuoria miehiä kirkkoon

Nuoret miehet kertoivat tutkijoille, miksi kristinusko puhuttelee heitä. Haastatteluissa korostuivat hyväksytyksi tuleminen, pysyvyys yhteiskunnan muutosten keskellä ja myönteiset miehen mallit.

13.01.2026 10:00
Taneli Kylätasku
Hans Eiskonen, valokuva Juho Kuva

Poikien ja nuorten miesten sitoutuminen kristinuskoon on lisääntynyt 2020-luvulla, ja he ovat nykyään merkittävästi sitoutuneempia kristinuskoon kuin tytöt ja nuoret naiset. Muutos on näkynyt valtakunnallisissa kyselytutkimuksissa ja rippikoulukyselyissä, joihin vastaa vuosittain yli 20 000 nuorta.

Tiedot ovat herättäneet laajaa kiinnostusta ja kysymyksiä siitä, millaisia nämä uskonnosta kiinnostuneet nuoret miehet ovat ja miksi kristinusko puhuttelee heitä. Käytännöllisen teologian professori Kati Tervo-Niemelä on selvittänyt tätä yhdessä uskonnonpedagogiikan yliopistolehtori Pietari Hannikaisen kanssa vielä julkaisemattomassa laadullisessa tutkimuksessa. He ovat haastatelleet siihen kolmeakymmentä pääosin 18–30-vuotiasta nuorta miestä.

Haastateltavat tulevat erilaisista taustoista. Heidän joukossaan on sekä uskonnollisissa että uskonnottomissa perheissä kasvaneita. Joidenkin lapsuuden perheessä uskontoon suhtauduttiin neutraalisti, joidenkin kielteisesti.

– Suurin osa näistä nuorista miehistä piti itseään uskovana. Joukossa oli sekä uskoontulon kokeneita että vähittäin uskon omaksuneita. Arvoiltaan he kokivat olevansa konservatiiveja, liberaaleja ja siltä väliltä, Tervo-Niemelä sanoo.

Haastateltavissa oli evankelis-luterilaiseen kirkkoon lapsesta lähtien kuuluneita, äskettäin liittyneitä, jäsenyyttä pohtivia sekä uskonnollista yhteisöä vaihtaneita ja omaa yhteisöä etsiviä. Joillakin oli yhteyksiä herätysliikkeisiin ja vapaisiin kristillisiin suuntiin.

– Joukossa oli myös nuoria aikuisia, jotka eivät olleet käyneet rippikoulua ja pohtivat sen käymistä. Osa haastateltavista oli käynyt rippikoulun täysi-ikäisenä.

Myös monet arvoiltaan liberaalit nuoret kaipaavat elämäänsä jotakin kestävää.

Nuoria miehiä vetävät Tervo-Niemelän mukaan kristinuskon pariin useat päällekkäiset syyt.

Henkilökohtaiset elämänkriisit ja merkityksen etsintä nousivat esiin monessa haastattelussa. Usko oli tullut tärkeäksi esimerkiksi läheisen menetyksen, työttömyyden, ison elämänmuutoksen, merkityksettömyyden kokemuksen tai kuoleman mahdollisuuden tiedostamisen jälkeen.

Haastateltavat kertoivat myös erilaisuuden, ujouden ja arkuuden kokemuksistaan ja siitä, miten vaikeaa oli olla aidosti oma itsensä muiden joukossa. Tähän tarpeeseen vastasivat kristillinen ajatus Jumalan armosta sekä avoin ja turvallinen seurakunnan yhteisö.

– Uskoon liittyen nuoret miehet puhuivat ylivoimaisesti eniten hyväksytyksi tulemisen kokemuksesta, armosta ja anteeksiantamuksesta ja siitä, että Jumalan rakkaus ei riipu omista suorituksista. Heille iso vetovoimatekijä on ollut se, että seurakunnassa on saanut olla oma itsensä ja hyväksytty sellaisena kuin on.

– Kirkko on ollut paikka, jossa ei tarvitse esittää jotain muuta kuin on. Esimerkiksi rippikoulun yhteydessä tällainen kokemus on voinut olla hyvinkin merkityksellinen.

Armon ja hyväksynnän lisäksi monessa haastattelussa nousi esiin kokemus siitä, että on jokin taho, joka asettaa elämään terveet rajat. Kristinuskossa viehättävät myös älyllisyys, vakaus ja se, että kristillisyys on osa kansallista ja eurooppalaista identiteettiä.

– Osalle haastateltavista kristinuskon tarjoamat rajat tulivat esiin käytännön asioissa, toiset puhuivat arvojen tasolla siitä, että on olemassa oikea ja väärä. Eräs haastateltava oli kokenut rippikoulun turvalliseksi juuri siksi, että siellä päivissä oli ollut selkeät säännöt ja raamit.

”Kirkolta kysytään nyt, uskooko se, että kristinusko voi oikeasti kiinnostaa nuoria aikuisia ja olla heille vetovoimainen”, professori Kati Tervo-Niemelä sanoo. Hänet valokuvattiin Tapiolan kirkossa.

Omakohtainen kristillisyys voi olla irtiotto vanhempien ateismista

Myönteiset miehen mallit tekivät kristinuskon vetovoimaiseksi osalle tutkijoiden haastattelemista nuorista miehistä. He kokivat, että yhteiskunnassa miehelle ei ole tarjolla selkeää roolia, eikä tavallista mieheyttä arvosteta samalla tavalla kuin ennen.

– Nämä nuoret miehet puhuivat siitä, että kristillisessä uskossa on paikka tavalliselle miehelle sekä kunnollisen ja hyväntahtoisen miehen malli, joka muuten tuntui maailmasta puuttuvan. Haastatteluissa nousi esiin myös kritiikki äärifeminismiä kohtaan. Nuoret miehet eivät halua maailman muuttuvan sellaiseksi, missä miehellä ei ole enää paikkaa.

Tervo-Niemelän haastateltavat eivät halunneet samastua yhteiskunnan miesihanteisiin, joita he kuvasivat joko heikoksi tai toksiseksi ja itsekeskeiseksi maskuliinisuudeksi. Vallitseva mieskuva tuntui vaatimukselta olla yltiömaskuliininen. Näiden odotusten vastapainoksi nuoret miehet kokivat, että kirkon piiristä ja Raamatusta löytyi vastuullisia ja vakaita roolimalleja ja kokemus siitä, että on arvostettu tavallisena miehenä.

– He samastuivat ystävällisiin, reiluihin ja välittäviin miehiin, joita olivat kohdanneet seurakunnassa. Tällaisia olivat esimerkiksi kirkon työntekijät ja vapaaehtoiset sekä vähän vanhemmat seurakuntanuoret.

Tutkimukseen osallistuneiden nuorten miesten kasvuympäristöstä löytyy Tervo-Niemelän mukaan vielä yksi kristinuskon vetovoimaa selittävä asia: toisin kuin vanhemmat ikäryhmät, he ovat varttuneet aikuisiksi ympäristössä, jossa kristillisyys ei ole oletusarvo, vaan se voi olla vastakulttuuria.

Kristinusko on Tervo-Niemelän mukaan siirtynyt enemmistöstä marginaaliin. Nyt usko on vaihtoehto uskonnottomuudelle, materialismille ja pinnalliselle yksilöllisyydelle. Omakohtaiseen kristillisyyteen voi liittyä myös kritiikkiä omien vanhempien ateismia ja uskonnottomuuden ihailua kohtaan.

– Edelliselle sukupolvelle kristinusko oli annettu lähtökohta, josta haluttiin kasvaa eroon. Nyt ateismista ja uskonnottomuudesta on tullut oletusarvo, josta osa itsenäistyvistä nuorista suuntautuu uskontoa ja kristinuskoa kohti.

Monia nuoria miehiä puhuttelee se, että kristinuskon mukaan Jumalan rakkaus ei riipu omista suorituksista.

Kirkossa nuorten miesten uskonnollisuus herättää huolta

Osa kirkon työntekijöistä kokee nuorten miesten kasvavan uskonnollisuuden huolestuttavana ilmiöön liitettyjen konservatiivisten arvojen vuoksi. Kati Tervo-Niemelä varoittaa, että kirkon näyttäytyminen kapeasti liberaalina voi ajaa nuoria kapeasti konservatiivisiin yhteisöihin.

– Huolipuhe konservatiivisuudesta viestittää, että meillä ei ole tilaa näiden nuorten miesten epävarmuudelle ja pysyvyyden kaipuulle, Tervo-Niemelä sanoo.

Hän muistuttaa, että tämän päivän nuoret ovat kasvaneet monen samanaikaisen epävarmuuden keskellä. Nuorten miesten uskonnollisuus on lisääntynyt samaan aikaan koronarajoitusten, Ukrainan sodan, energiakriisin, taloudellisen epävarmuuden ja korkean työttömyyden kanssa.

– Kiinnostuminen kristinuskon tarjoamasta pysyvyydestä ei ole vain konservatiivisten nuorten miesten ilmiö, vaan myös monet arvoiltaan liberaalit nuoret kaipaavat elämäänsä jotakin kestävää. Kristinuskosta moni on löytänyt sisäistä turvaa ja rakenteen, johon oman elämän voi sijoittaa, kun kaikki ympärillä tuntuu muuttuvan.

Näin tutkijat vakuuttuivat ilmiöstä

Alussa käytännöllisen teologian professori Kati Tervo-Niemelä suhtautui valtakunnallisissa kyselytutkimuksissa näkyvään uskonnollisuuden muutokseen epäillen. Nuorten vastaajien määrät ovat suhteellisen pieniä, ja se voi värittää lopputulosta. Ilmiötä ei kuitenkaan voinut sivuuttaa, kun muutos näkyi peräkkäisinä vuosina myös laajojen rippikoulukyselyjen tuloksissa.

Tervo-Niemelän mukaan nuorten uskonnollisuuden lisääntyminen näkyy myös tuoreimmassa viime kesän rippikouluaineistossa.

– Nuorten uskonnollisuuden väheneminen näkyi kyselyissä johdonmukaisesti 2020-luvun vaihteeseen saakka. Kun tulokset muuttuivatkin toiseen suuntaan, tutkijat arvelivat, että datassa on oltava virhe. Sama muutos alkoi kuitenkin näkyä myös muiden läntisten maiden tutkimuksissa.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa tehdyt Religious Landscape -tutkimukset näyttävät, että nuorten miesten uskonnollisuuden väheneminen on taittunut samalla, kun nuorten naisten uskonnollisuuden väheneminen on jatkunut. Samankaltaisia tuloksia on saatu myös Ruotsissa ja Iso-Britanniassa.

– Ilmiö näkyy enenevästi juuri niissä maissa, joissa maallistumiskehitys on ollut aikaisemmin selkeää ja edennyt tasaisesti. On iso kysymys, mitä näille nuorille ja heidän suhteelleen kristinuskoon tapahtuu, kun aikaa kuluu, ja miten asenteiden muuttuminen näkyy tulevina vuosina kirkkoon kuulumisessa, lasten kastamisessa ja uskonnollisessa osallistumisessa.