Tutkimus: Usko Jumalaan puhuttelee nyt nuoria miehiä, ateismi naisia
Tuore kirkon nelivuotiskertomus osoittaa, että nuorten naisten ja miesten uskonnollisuus eriytyy sukupuolen mukaan.
Nuoret naiset ovat etääntyneet kristinuskon perususkomuksista ja heidän näkemyksensä poikkeavat voimakkaasti vanhempiin ikäryhmiin kuuluvien naisten ajattelusta. Lisäksi nuorten naisten ja nuorten miesten uskonnollisuus on eriytymässä.
Tiedot käyvät ilmi 31. lokakuuta julkaistusta kirkon nelivuotiskertomuksesta Kirkko epävarmuuksien ajassa – Suomen evankelis-luterilainen kirkko 2020–2023 (Kirkon tutkimus ja koulutus). Julkaisun voi ladata ilmaiseksi täältä.
Esimerkiksi alle 30-vuotiaista naisista neljännes (24 %) uskoo, että Jeesus on Jumalan poika, kun yli 70-vuotiaista naisista tähän uskoo joka toinen.
Uutena havaintona on nuorten naisten yleistynyt ateistinen identiteetti. Alle 30-vuotiaista naisista jopa kolmannes (31 %) pitää itseään ateistina, kun vastaavan ikäryhmän miehistä ateistien osuus oli 26 prosenttia. Aiemmin ateismi on ollut tyypillistä ensisijaisesti miehille, mutta nyt nuorten naisten osuus on ylittänyt nuorten miesten osuuden.
Kun naiset ottavat etäisyyttä oikeistokonservatiivisuuteen, samalla he asemoivat itseään myös etäämmäksi kristinuskosta.
Nuoret miehet puolestaan uskovat kristillisiin uskomuksiin saman ikäisiä naisia yleisemmin. Kaksi viidestä alle 30-vuotiaasta miehestä (38 %) uskoo Jeesuksen olevan Jumalan poika. Nuoret miehet uskovat Jeesuksen jumaluuteen jopa muita miesten ikäryhmiä yleisemmin.
– Sosiaalisella medialla on merkitystä myös oman uskonnollisen identiteetin rakentamisessa. Tämä näkyy erityisesti Jumalaan uskovien nuorten miesten kohdalla, Kirkon tutkimus ja koulutus -yksikön tutkimuskoordinaattori Jussi Sohlberg sanoo.
Erityisen nopea ja syvällinen murros
Nuorten miesten ja naisten uskonnollisuus eriytyy sen mukaan, millainen suhde heillä on kristinuskoon. Naiset ovat muulla tavoin uskonnollisempia, mutta etääntyvät erityisesti kristinuskosta, kun taas miehet ovat keskimäärin vähemmän uskonnollisia, mutta kokevat kristinuskon läheisemmäksi.
Esimerkiksi yli puolet (54 %) nuorista naisista uskoo johonkin korkeampaan voimaan. Naiset uskovat kaikissa ikäryhmissä miehiä yleisemmin erilaisiin yleisuskonnollisiin uskomuksiin, kuten enkeleihin tai jälleensyntymiseen.
Naisten ja miesten väliset erot kristinuskon uskomuksiin sitoutumisessa ilmenevät suomalaisille suunnatussa Gallup Ecclesiastica -kyselyssä. Tutkijoiden mukaan tiedot viittaavat erityisen nopeaan ja syvälliseen murrokseen uskonnollisella elämänalueella 2010-luvulla ja sen jälkeen.
Tutkimustulokset ovat yhteydessä laajempaan yhteiskunnalliseen arvomuutokseen, jossa naiset ovat sukupolvi sukupolvelta siirtyneet vasemmistolaiseen ja arvoliberaaliin suuntaan. Miesten ikäryhmittäinen siirtymä on sen sijaan ollut vähäisempää.
Sekä uskonnolliset miehet että naiset ovat oikeistolaisempia ja konservatiivisempia kuin ei-uskonnolliset. Kun naiset ottavat etäisyyttä oikeistokonservatiivisuuteen, samalla he asemoivat itseään myös etäämmäksi kristinuskosta.
– Kirkko samastetaan mielikuvissa helposti juuri oikeistokonservatiiviseen kenttään. Tämä heijastuu siihen, että ne, jotka suuntautuvat enemmän vasemmalle ja liberaaleihin arvoihin, irtautuvat kristillisestä jumalauskosta, Sohlberg sanoo.
Suomessa lähestytään kulttuurista taitepistettä, jossa uskonnollisuus alkaa näyttäytyä ei-odotettuna identiteettinä.
Sohlberg huomauttaa, että kirkko on todellisuudessa varsin moniääninen, eivätkä mielikuvat konservatiivisuudesta näytä koko kuvaa sen todellisuudesta. Jumalauskon vähenemiseen vaikuttaa hänen mukaansa myös uskonnollisen kasvatuksen oheneminen.
– Monelle kysymys Jumalan olemassaolosta tuntuu kaukaiselta, kun kristillinen katsomus ei näy arjessa eikä sen koeta liittyvän juuri mitenkään omaan elämään. Myös kristillinen kieli ja kuvasto on monille hyvinkin vierasta.
Uskonnollisuus on muuttumassa vähemmistöidentiteetiksi
Suomalaisten uskonnollisuus ja sitoutuminen erilaisiin elämänkatsomuksiin on muuttumassa entistä moninaisemmaksi. Uskonnollinen ja henkinen etsintä voi suuntautua esimerkiksi uushenkisyyden eri muotoihin, buddhalaisuuteen, karismaattisuuteen, pakanuuteen ja self help-menetelmiin.
Gallup Ecclestiastica -kyselyn mukaan entistä useampi uskonnollinen ihminen kokee edustavansa vähemmistöä uskonnollisen identiteetin vuoksi. Uskovana itseään pitävistä suomalaisista viidennes samastuu vähemmistöidentiteettiin, mutta alle 30-vuotiaista jo noin kolmannes kokee olevansa vähemmistössä uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi.
– Tämä kertoo siitä, että Suomessa lähestytään kulttuurista taitepistettä, jossa uskonnollisuus alkaa näyttäytyä ei-odotettuna identiteettinä. Tällöin esimerkiksi uskominen tai uskonnollinen aktiivisuus näyttäytyy poikkeuksellisena elämäntapana, Kirkon tutkimus ja koulutus -yksikön johtaja Hanna Salomäki sanoo.
Muutos selittyy sillä, että uskonnottomuus on yleistymässä nuorempien ikäryhmien sosiaalisena identiteettinä. Tällä hetkellä joka neljäs suomalainen katsoo olevansa identiteetiltään uskonnollinen ja yhtä moni pitää itseään uskonnottomana, mutta alle 40-vuotiaista joka kolmas katsoo olevansa uskonnoton.
Kristitty voi pitää itseään myös agnostikkona tai ateistina
Myös uskonnottomiksi ja ateisteiksi itsensä luokittelevista viidennes kokee kuuluvansa vähemmistöön vakaumuksensa vuoksi. Näissä ryhmissä vähemmistöön kuulumisen kokemus ei kuitenkaan yleisty nuoremmissa ikäluokissa. Valtaosa eli noin neljä viidesosaa sekä uskovista että uskonnottomista kokee kuuluvansa kulttuuriseen valtavirtaan, eikä katso olevansa vähemmistössä.
Uskonnolliset ja katsomukselliset identiteetit eivät ole toisensa poissulkevia, vaan limittyvät toisiinsa. Tämä kävi ilmi, kun vastaajat saivat valita useita itseään kuvaavia termejä. Esimerkiksi kristityksi itsensä määritelleistä 45 prosenttia piti itseään humanisteina, 31 prosenttia agnostikkoina, 28 prosenttia etsijöinä, 11 prosenttia uskonnottomina ja kahdeksan prosenttia ateisteina.
Katsomuksellinen ja uskonnollinen moninaisuus on suurinta pääkaupunkiseudulla ja muissa isoissa kaupungeissa. Tämä näkyy Jussi Sohlbergin mukaan esimerkiksi siinä, että seurakuntien uskontodialogiaan liittyvä toiminta on keskittynyt kasvukeskuksiin.
– Erityisesti nuorimmissa ikäluokissa näkyvät uskonnollisuuden muutokset eivät tietenkään koske vain pääkaupunkiseutua vaan näkyvät eri puolella Suomea, vaikka muun muassa kirkon jäsenyysluvuissa on alueellisia eroja, Sohlberg sanoo.
Kaksi viidestä uskoo jonkinlaiseen Jumalaan
Suomalaisten jumalausko vaikutti kyselyjen perusteella varsin vakaalta 1990-luvun loppuun saakka, mutta 2000-luvulla kristilliseen Jumalaan uskovien osuus on puolittunut. Jyrkän pudotuksen taustalla on erityisesti naisten uskonnollisuuden nopea romahdus. Miehillä sukupolvien väliset erot ovat pienempiä.
Vuonna 1999 kristinuskon Jumalaan uskoi noin 47 prosenttia suomalaisista ja vuonna 2019 vain 25 prosenttia. Tänä vuonna tehdyn kyselyn mukaan enää noin viidennes uskoo kristinuskon Jumalaan ja yhtä moni kertoo uskovansa Jumalaan muulla tavoin. Heidän lisäkseen noin vajaa viidennes on epäilevällä kannalla.
Ateistiksi identifioituminen on nuorissa ikäryhmissä entistä yleisempää. Alle 40-vuotiaista 29 prosenttia ja alle 30-vuotiaista 28 prosenttia pitää itseään ateisteina, kun vanhimmassa yli 70-vuotiaiden ikäryhmässä vastaava osuus on 13 prosenttia.
Lähde: Kirkko epävarmuuksien ajassa – Suomen evankelis-luterilainen kirkko 2020–2023 (Kirkon tutkimus ja koulutus)
Juttuun on lisätty Jussi Sohlbergin kommentit ja katsomusten moninaistumista käsittelevää kohtaa on täydennetty 1.11. klo 15.48.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Kuulunko minä tuohon jengiin?” – Moni nuori hakee nyt omaa identiteettiään kristinuskosta, ja piispa Teemu Laajasalolla saattaa olla siihen selitys
HengellisyysKun Teemu Laajasalo oli teini-ikäinen, kristityksi tunnustautuminen olisi herättänyt oudoksuntaa. Nykyisin paljon pienempi osa nuorista kuuluu kirkkoon, mutta eri uskontoihin suhtaudutaan suvaitsevasti ja kiinnostuksella.