Pakolaiset ovat yleensä kävelleet päiviä ennen kuin pääsevät ylittämään Etelä-Sudanin ja Ugandan välisen rajan.
Ugandaan tulee enemmän pakolaisia kuin Eurooppaan – silti maa ei sulje rajojaan
Suomeen saapui ennätysvuonna 2015 vajaa 33 000 turvapaikanhakijaa. Ugandaan saapuu saman verran pakolaisia parissa viikossa. Haasteista huolimatta kaikilla pakolaisilla on oikeus koulutukseen ja työntekoon, sanoo Ugandan pakolaiskomissaari.
Turvapaikkapäätöksiä pitää nopeuttaa ja pakolaisten on päästävä mahdollisimman nopeasti töihin.
Näin ajattelee Ugandan pakolaiskomissaari David Apollo Kazungu Suomen pakolaistilanteesta. Kazungu vieraili Suomessa Kirkon Ulkomaanavun kutsusta ja tutustui muun muassa Maahanmuuttovirastoon ja vantaalaiseen vastaanottokeskukseen.
– Pakolaiset eivät ole pelkästään uhreja, jotka kaipaavat humanitaarista apua. Mielestäni on erittäin tärkeää panostaa pakolaisten koulutukseen, koska silloin he ovat aikaansaavia, Kazungu sanoo.
Ugandan rajan ylitti vuonna 2016 enemmän pakolaisia kuin mitä ylitti Välimeren Eurooppaan. Heitä on yhteensä yli miljoona.
Vaikka eurooppalaiset maat sulkevat rajojaan, Uganda aikoo jatkossakin pitää rajansa auki, Kazungu vakuuttaa.
– Toki Ugandassakin on ihmisiä, jotka vastustavat pakolaisia ja kysyvät, milloin he lähtevät takaisin. Mutta kohtelemme heitä uhkan sijaan mahdollisuutena.
Rekisteröitymisen jälkeen pakolaiset viedään pakolaisasutusalueelle Pohjois-Ugandassa. Siellä he saavat tilkun maata, jolle he voivat rakentaa majoituksensa.
Käytännössä samat oikeudet kuin ugandalaisilla
Kazungun mukaan Ugandan politiikka on linjassa YK:n niin kutsutun New Yorkin julkilausuman kanssa. Se hyväksyttiin YK:n pakolaiskokouksessa viime syyskuussa. Julkilausumassa haetaan humaaneja ratkaisuja maailman pakolaistilanteeseen luomalla pakolaisia hyödyttäviä tuotteita ja palveluja.
Pakolaiset ovat lisäksi tärkeä osa Ugandan kansallisen kehityksen suunnitelmaa. Siksi pakolaiset saavat heti rekisteröitymisen jälkeen oikeuden käydä koulua, tehdä töitä, perustaa yrityksiä ja liikkua vapaasti maassa. He saavat myös tilkun maata pakolaisasutusalueella ruoan viljelyyn.
YK:n pakolaisjärjestö UNHCR on kehunut Ugandan pakolaispolitiikkaa esimerkilliseksi.
– Heillä on käytännössä samat oikeudet kuin ugandalaisilla, paitsi että he eivät voi osallistua vaaleihin, kertoo Kazungu.
Tavoite on saada pakolaiset mahdollisimman nopeasti olemaan omavaraisia ja yhteiskunnalle hyödyllisiksi. Suuri osa pakolaisista myös palaa kotimaahansa, kun tilanne sallii.
– Olemme nähneet pakolaisten kotimaiden hyötyvän koulutuksesta, jonka he saivat Ugandassa.
Ugandan pakolaiskomissaari David Apollo Kazungu vieraili Suomessa ennen pääsiäistä.
Pakenemisen syitä on ymmärrettävä
Ugandan suhtautuminen pakolaisiin poikkeaa merkittävästi muista maista. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR on kehunut maan pakolaispolitiikkaa esimerkilliseksi. Kazungun mukaan ainakin Malawista, Tansaniasta, Etiopiasta ja Sambiasta on käyty tutustumassa Ugandan käytäntöihin.
Kazungu sanoo, ettei Ugandan mallia välttämättä voi suoraan kopioida, mutta perusperiaatteen voi. Pakolaisia on autettava nopeammin töihin ja asumaan muiden asukkaiden kanssa. Heitä ei saa eristää pakolaisleireille – tai vastaanottokeskuksiin, kuten Suomessa.
– Pakolaisia kohtaan tunnetun pelon lievittämiseksi Suomessa kaivataan ehkä lisää ymmärrystä sille, millaisista olosuhteista pakolaiset tulevat.
Ugandassa pakolaiset saavat heti rekisteröitymisen jälkeen oikeuden käydä koulua, tehdä töitä, perustaa yrityksiä ja liikkua vapaasti maassa.
Ugandan pakolaisista yli 800 000 on Etelä-Sudanista. He pakenevat etnistä väkivaltaa ja eri aseellisten ryhmien uhkailuja. Puolisotilaalliset joukot ja muut aseistautuneet ryhmät ovat tappaneet ihmisiä viidakkoveitsin, joukkoraiskanneet naisia ja polttaneet kyliä.
Etelä-Sudania uhkaa YK:n mukaan pahimmillaan etniset puhdistukset ja kansanmurha. Maailmalla vain Syyriasta ja Afganistanista tulee enemmän pakolaisia.
Heinäkuusta 2016 lähtien keskimäärin yli kaksituhatta ihmistä päivässä on ylittänyt rajan, ja huhtikuussa tahti on taas yltynyt noin kaksinkertaiseksi, Kazungu muistuttaa.
– Kyllä, tilanne on haastava. Mediassa meidän tilanteestamme on alettu puhua vasta hiljattain.
Pula resursseista
Ugandan valtio ja avustusjärjestöt vastaavat pakolaistilanteeseen pienillä varoilla.
Viime vuonna avun tarve oli noin 250 miljoonaa dollaria, mutta kansainvälinen yhteisö on myöntänyt siitä vain 40 prosenttia. Esimerkiksi Maailman ruokaohjelma WFP on jo kahdesti puolittanut pakolaisten ruoka-annoksia. YK:n pakolaiskomissaari Filippo Grandi kutsui maaliskuun lopussa tilannetta kestämättömäksi ja varoitti, ettei Uganda selviä siitä yksin.
Kazungu sanoo, että Uganda pitää silti rajansa auki, koska se on hänen mukaansa humaani vastaus Etelä-Sudanin vaikeaan tilanteeseen. Kansainvälisen yhteisön on kuitenkin myös tehtävä osansa.
– Meidän pitää varmistaa, että resurssit riittävät takaamaan näille ihmisille mahdollisuuden ihmisarvoiseen elämään pakolaisinakin.
Kirjoittaja työskentelee Kirkon Ulkomaanavussa tiedottajana.
Tue pakolaisia Ugandassa lahjoittamalla Kirkon Ulkomaanavun katastrofirahastoon.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Koronapandemia katkaisi miljoonien nuorten koulunkäynnin kehittyvissä maissa – ”Tuntuu kuin aivoni olisivat tylsistyneet, kun en pääse oppimaan uutta”
AjankohtaistaEtelä-Sudaniin Ugandasta palannut Samuel Ayki, 18, joutui koulunkäynnin keskeydyttyä hakemaan töitä, jotta hänen perheensä selviäisi.
