Uskontokuntiin perustuva vallanjako saa satikutia Libanonin mielenosoittajilta
Hallituksenvastaiset mielenosoittajat nukkuivat riippusängyssä Beirutin keskustassa ja estivät samalla liikenteen pääkadulla.

Hallituksenvastaiset mielenosoittajat nukkuivat riippusängyssä Beirutin keskustassa ja estivät samalla liikenteen pääkadulla.

Uskontokuntiin perustuva vallanjako saa satikutia Libanonin mielenosoittajilta

Libanonissa moni mielenosoittaja toivoi hallituksen eroavan ja poliittisen järjestelmän uudistuvan. Maan pääministeri Saad Hariri ilmoitti erostaan tänään tiistaina.

Tänään Libanonissa moni mielenosoittaja koki, että heidän toiveisiinsa on vastattu, kun maan pääministeri Saad Hariri ilmoitti erostaan. Hariri kertoi asiasta Suomen aikaa kello 16. Perusteeksi hän ilmoitti joutuneensa hallituksensa kanssa umpikujaan.

Viime viikolla Libanonissa vallitsi yleislakko. Tiet olivat suljettuja ja konservatiivisessa ja työväenluokkaisessa Tripolin kaupungissa diskomusiikki tanssitti mielenosoittajia yömyöhään. Beirutissa taas on poltettu renkaita ja osoitettu mieltä astetta rosoisemmin kuin ennen.

Valta on jaettu uskontokuntien välillä

Laajojen mielenosoitusten taustalla vaikuttaa Helsingin Yliopiston väitöskirjatutkijan Samuli Lähteenahon mukaan kaksi merkittävää tekijää: taloustaantuma ja poliittisen järjestelmän uskottavuuden romahdus. Ensimmäisen syiksi Lähteenaho arvioi rakennusalan, pankkisektorin ja turismin kuihtumisen.

Libanonissa poliittinen valta on jaettu uskontokuntien välillä parlamentin kiintiöpaikkojen kautta. Myös valtionjohdon tärkeimmät virat, kuten pääministerin, presidentin ja parlamentin puhemiehen asemat on jaettu uskonnollisin perustein maroniittikristittyjen, sunnimuslimien ja shiiamuslimien välillä.

Libanonin poliittinen vallanjako juontaa juurensa kansalliseen sopimukseen, joka solmittiin maan itsenäistyttyä vuonna 1943. Myöhemmin vallanjakoa hienosäädettiin Libanonissa vuosina 1975–1990 käydyn sisällissodan seurauksena. Niin sanottu Taifin sopimus lisäsi muslimien osuutta maan parlamentissa ja siirsi valtaa presidentiltä hallitukselle.

Libanonissa ei ole vuosikymmeniin nähty näin laajaa kansannousua.

– Samuli Lähteenaho

Uskontokuntiin perustuvaa vallanjakoa pidettiin pitkään yhtenä rauhan takeena. Ajan saatossa puolueiden ydintoiminnaksi tuli kuitenkin suojatyöpaikkojen ja verorahojen jakaminen kannattajilleen. Puolueista tuli hyvä veli -verkostoja.

– Puolueiden asema rahan ja palvelujen jakajina herättää Libanonissa paljon närää kansalaisten keskuudessa. Etenkin kun jaettavaa on entistä vähemmän, ja jopa sähkön tai vedenjakelu katkeilee, Lähteenaho arvioi.

Mielenosoitukset alkoivat veronkorotuksista

Poliittista turhautumista on Lähteenahon mukaan ollut aistittavissa jo pitkään mutta kamelin selkä katkesi viimeistään, kun hallitus päätti nostaa etenkin pienituloisia kurittavia tupakan, polttoaineen ja viestintäsovellusten nettipuheluiden veroja. Hallitus joutui perumaan suunnitelmansa, mutta kansa on edelleen kaduilla.

– Libanonissa ei ole vuosikymmeniin nähty näin laajaa kansannousua. Esimerkiksi vuoden 2015 mielenosoitusten aalto, jossa niin ikään vastustettiin korruptiota ja huonoa hallintoa, oli korostetun keskiluokkainen ja beirutilainen. Nyt kaduilla on ihmisiä kaikista yhteiskuntaluokista, yli puoluerajojen ja kaikista eri uskontokunnista, Lähteenaho sanoo.

Mielenosoittajat ovat vaatineet poliittisen järjestelmän uudistamisesta, peruspalvelujen parantamista, naisten oikeuksien edistämistä ja korruption kitkemistä. Voisiko hallitus oma-aloitteisesti käynnistää perustuslaillisen prosessin, joka uudistaisi vallanjakoa?

– Ehkä, mutta poliittisten muutosten edessä on vielä huomattavia esteitä. Uskontokuntiin perustuva poliittinen järjestelmä on juurtunut elinkeinoelämään ja valtionhallintoon. Toki mielenosoituksissa on nähty pappeja ja imaameja. Lisäksi maroniittikirkon patriarkka Beshara Al-Rai toivoi hallituksen kuuntelevan mielenosoittajien vaatimuksia, Lähteenaho kertoo.

Uusi poliittisen keskustelun kulttuuri

Kansannousun euforiaa ja yhtenäisyyttä on varjostanut Euroopan Unionin tuki hallitukselle sekä shiialaisen Amal-puolueen ja Hizbollah-järjestön kannattajien summittainen väkivalta Etelä-Libanonin Tyrin ja Nabatien kaupunkien kaduilla. Äärijärjestö Hizbollahin epäillään myös keinotekoisesti pönkittäneen johtajaansa viestintäpalvelu Twitterissä.

– Hizbollahin johtaja Hassan Nasrallah piti viime perjantaina puheen, jossa hän koskiskeli mielenosoittajia samalla, kun hän kuitenkin puolusti halitusta ja vallitsevaa poliittista järjestelmää. Hän myös varoitti siitä, että hallituksen hajottaminen loisi vaarallisen valtatyhjiön. En usko, että yksikään ryhmittymä haluaa, että tilanne riistäytyy väkivaltaiseksi, Lähteenaho sanoo.

Vaikka kansannousulla ei olisi välittömiä poliittisia seurauksia, on Libanonissa otettu uusi askel poliittisessa keskustelukulttuurissa. Libanonilaiset ovat osoittaneet mieltään rinta rinnan ja näyttäneet, ettei politiikan ole pakko olla uskonkuntien vallanjaon pyörittämistä.

Viitteitä tästä keskustelukulttuurin muutoksesta nähtiin Lähteenahon mukaan myös viime vuoden parlamenttivaaleissa. Niiden aikana puolueet julkistivat yksityiskohtaisempia ja asiapitoisempia vaaliohjelmia kuin ennen.

Kansannousun muutoshaaveet ja euforia eivät tosin ole puuttuneet suureen virtahepoon Libanonin politiikan olohuoneessa eli maan syyrialaisten ja palestiinalaisten asemaan. Eri arvioiden mukaan syyrialaisia on Libanonissa noin puolitoista miljoonaa, kun taas palestiinalaisia on YK:n palestiinalaispakolaisjärjestö UNRWA:n mukaan noin puoli miljoonaa. Ihmisoikeusjärjestö Amnestyn Internationalin mukaan kummankin ryhmän poliittisissa ja inhimillisissä oikeuksissa on paljon parannettavaa.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi