Uuden kolumnistin jalkaan on tatuoitu Uuno Turhapuro – Ville Kormilaista naurattavat arki, kakkajutut ja kirkko
Ville Kormilainen innostui stand upista kaksi vuotta sitten ja alkoi tehdä keikkaa. Yksi seteistä kantaa nimeä Papin poika.

Ville Kormilainen innostui stand upista kaksi vuotta sitten ja alkoi tehdä keikkaa. Yksi seteistä kantaa nimeä Papin poika.

Uuden kolumnistin jalkaan on tatuoitu Uuno Turhapuro – Ville Kormilaista naurattavat arki, kakkajutut ja kirkko

Ville Kormilainen innostuu helposti ja tarkastelee maailmaa humoristisesta näkökulmasta.

Konsultti Ville Kormilainen opettaa asiantuntijoille, että heidän tulisi keskittyä somessa yhteen asiaan, konsulttikielellä sanottuna profiloitua. Itse hän ei kuitenkaan ole noudattanut tuota ohjetta.

Someen Kormilainen postailee ”kaikenlaisista hauskoista asioista”. Enimmäkseen äänessä on ihan Ville itse, Snapchatissa ja YouTubessa välillä myös hänen alter egonsa Esko Mörkö. Yhteen asiaan Kormilainen ei ole keskittynyt muutenkaan. Kormilainen on työskennellyt toimittajana eri medioissa – erityisesti ennen 1990-lukua syntyneitten näkökulmasta maininnan ansaitsee pesti Suosikin päätoimittajana – sekä yrittäjänä, konsulttina ja tietokirjailijana. Hän on tehnyt myös radio-ohjelmaa, podcast-sarjaa ja vetää nykyään päätyönään Kuhina-nimistä yksikköä viestintätoimisto Tekirissä.

– Olen sellainen, että kun innostun jostakin, sitten mennään ja tehdään, Kormilainen sanoo.

Kaksi vuotta sitten Kormilainen innostui myös stand upista ja alkoi keikkailla. Stand up -koomikkona Kormilainen repii huumoria esimerkiksi juuristaan: siitä, että hän on papin poika pieneltä kainuulaispaikkakunnalta, Suomussalmelta.

Somen liikakäyttäjä välttää vääntöä

Alun perin Ville Kormilaisesta piti tulla näyttelijä. Yläasteella Kormilainen teki vanhempiensa kanssa diilin, että jos hän keskittyy ysiluokalla enemmän koulunkäyntiin, hän saa hakea Kallion ilmaisutaidon lukioon ja muuttaa Helsinkiin.

Kallion lukiossa Kormilainen kuitenkin huomasi, että näytteleminen ei ole hänen juttunsa. Sen sijaan hän alkoi suuntautua kirjoittamiseen ja toimittajan töihin.

– Olin kirjoittanut ensimmäiset lehtijuttuni 9-vuotiaana, lähinnä kritiikkejä. Lukiossa piinasin Radio Mafian tuottajaa ja muita media-alan ihmisiä, että sain juttuja läpi. Itseluottamusta oli enemmän kuin taitoa.

Lukion ja armeijan jälkeen Kormilainen haki kesätoimittajaksi eri paikkoihin ja pääsi 7 päivää -lehteen. Siitä tuli hänen toimittajakoulunsa.

7 päivää opetti uutisennälkää, sinnikkyyttä, asioiden perusteellista selvittämistä ja antoi työkalupakin eteenpäin. Tein viihde- ja tv-juttuja, mutta myös talous- ja rikosjuttuja.

On kiinnostavaa, kuinka iso osa ihmisten elämää somesta on tullut ja millaisia puolia ihmisistä se tuo näkyviin.

Nykyään Kormilainen työskentelee markkinointiviestinnän ja somen parissa. Somemaailmasta hän aikoo ammentaa Kirkko ja kaupungin kolumneissa.

– Jos jotakin punaista lankaa hakee, se on varmasti some ja ihmiset internetissä, huumorinäkökulmalla.

– On kiinnostavaa, kuinka iso osa ihmisten elämää somesta on tullut ja millaisia puolia ihmisistä se tuo näkyviin. Ennen huudeltiin keskustelupalstoilla nimimerkin takaa, nyt ihan omalla nimellä.

Itseään Kormilainen kuvailee melko tyypilliseksi somen liikakäyttäjäksi.

– Minun on tietysti helppo perustella sitä sillä, että olen ammattilainen, mutta 95 prosenttia siitä, mitä teen somessa, ei liity työhön mitenkään. En kuitenkaan jaksa potea siitä huonoa omaatuntoa. Se on tätä aikaa.

Somessa ja stand up -komiikassa Kormilaisella on samat periaatteet. Alaspäin ei lyödä, eikä hän halua provosoida tai sotkeutua aiheisiin, joista nousevat kovimmat kierrokset.

– Kun katson sitä, millaisiin kuoppiin ihmiset itsensä ajavat vaikka Twitterissä, niin tämä on hyvä linjaus. En jaksa vääntämistä. On tosi vähän asioita, joista minun pitäisi kertoa painava mielipiteeni.

Stand up on hullun hommaa

Viime vuosina Ville Kormilainen on tehnyt sekä stand up -keikkoja että jututtanut huumorin tekijöitä Huumorihommia-ohjelmaansa Yle Puheella. Kumpikin on saanut miettimään sitä, mikä ihmisiä naurattaa ja miksi. Kormilaista huvittavat arkiset tilanteet ja ihmiset.

– Minua naurattaa myös todella lapsellinen huumori, mokat, kaatumiset, pierut, pissa ja kakka. Ihan samanlainen huumori kuin ala-asteella.

Hänen humoristiset esikuvansa löytyvät suomalaisen komiikan suurista nimistä: Spede, Kummeli ja Vesa-Matti Loiri. Kormilaisen jalkaan on tatuoitu Uuno Turhapuron kuva.

Stand up -lavoille Kormilainen lähti melko roiseilla jutuilla, mutta on sittemmin siistinyt linjaansa. Nyt hän ammentaa omasta elämästään, läheisistä ja siitä, mitä omissa ympyröissä tapahtuu.

– Arjessa tapahtuu paljon hauskoja juttuja, niitä pitää vaan vähän kääntää ja kärjistää.

Stand up on Kormilaisen mielestä hullun hommaa, mutta koukuttavaa.

– Ennen keikkaa mietin aina, että miksi teen tätä ja että nuo ihmiset varmasti vihaavat minua. Sitten kun yhteys yleisöön syntyy ja yleisö nauraa, se on niin palkitsevaa.

Ennen jokaista stand up -keikkaa Ville Kormilaisen tekee mieli perääntyä. Kun yleisö nauraa hänen jutuilleen, tunne on mitä palkitsevin.

Ennen jokaista stand up -keikkaa Ville Kormilaisen tekee mieli perääntyä. Kun yleisö nauraa hänen jutuilleen, tunne on mitä palkitsevin.

Keskitien kristitty tukevassa takanojassa

Yksi Ville Kormilaisen stand up -seteistä kantaa nimeä Papin poika. Se on tehty erityisesti seurakunnissa tai kirkon tapahtumissa esitettäväksi ja käsittelee sitä, miltä kirkko on näyttänyt papin pojan, kirkon jäsenen ja luottamushenkilön näkökulmasta. Kormilainen oli Vuosaaren seurakuntaneuvoston jäsen vuoden verran, mutta luopui tehtävästään muutettuaan toiseen kaupunginosaan.

Seurakuntaneuvoston jäsenyys ei kuulosta ratkiriemukkaalta, mutta kyllä siitäkin pystyi huumoria repimään. Mielenkiintoisia tilanteita seurakunnissa ja kirkossa ylipäätään syntyy usein esimerkiksi siitä, kun toiset haluavat uudistaa ja toiset säilyttää ja lukea Raamattua kirjaimellisesti.

Seurakuntaneuvostossa pystyi katsomaan ikään kuin mikroskoopin läpi keskustelua, jota kirkossa ja kirkosta käydään.

– Seurakuntaneuvostossa pystyi katsomaan ikään kuin mikroskoopin läpi keskustelua, jota kirkossa ja kirkosta käydään. Asiat polarisoituvat ja kärjistyvät.

Omaa suhdettaan kirkkoon Kormilainen kuvailee tällä hetkellä perinteisen tapakristityn suhteeksi. Seurakunnan tilaisuuksissa lapsena ja nuorena kulkenut papin poika tahtoo yhä pysyä kärryillä siitä, mitä kirkossa tapahtuu. Usein siinä auttaa tukeva takanoja ja se, että asioille pystyy nauramaan.

– En mitenkään pääse irti kirkosta, enkä haluakaan. Vaimo on seurakunnassa töissä ja teen paljon töitä seurakuntien kanssa. Olen sellainen keskitien kristitty.

Lue Ville Kormilaisen ensimmäinen kolumni tästä. Huumorihommia -sarjan uudet jaksot Yle Puheella 23.12. alkaen.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi