Uusisilta: Osaammeko me kuvitella maailmaa ilman sotaa?
Koronakriisi on osoittanut, että tulevaisuuden suuria turvallisuusuhkia ei tulla ratkaisemaan aseellisesti.
Eräs tapaamani afganistanilainen rauhanaktivisti totesi osuvasti, että sodasta on helppo puhua, jos ei ole ikinä itse kokenut sitä. Pystyn hyvin ymmärtämään tämän näkökulman. Meille suomalaisille sota ja väkivalta ovat lähes poikkeuksetta jotain kaukaista, jota näemme korkeintaan television välityksellä.
Kuitenkin aina itsenäisyyspäivänä hiljennymme muistelemaan menneitä sotiamme ja kiittämään veteraaneja. Ja veteraanit toki ansaitsevatkin kiitoksen uhrauksestaan. Olisi silti kiva pystyä juhlimaan itsenäisyyttä myös ilman sodan ihannointia. Väkivaltaisen historian muistelemisen sijaan käytän aikani mieluummin haaveilemalla maailmasta, jossa yhdenkään suomalaisen ei tarvitsisi tarttua aseeseen ja valmistautua lähimmäisensä tappamiseen.
Kuten koronakriisi osoittaa, tulevaisuuden suuria turvallisuusuhkia ei tulla ratkaisemaan aseellisesti. Ihmiskunnan suurin eksistentiaalinen uhka on tällä hetkellä ilmastonmuutos, eikä sitä tulla pysäyttämään jatkuvalla asevarustelulla. Se voi päinvastoin jopa haitata ilmastokriisin ratkaisua.
Sota on aina rikos ihmiskuntaa vastaan, ja sen ihannoimisen sijaan meidän tulisi kollektiivisesti hävetä jokaista sotaa. Talvisodan uhreja eivät olleet vain ne suomalaiset sotilaat, jotka kuolivat tai palasivat kotiin haavoittuneina ja traumatisoituneina, vaan myös kaikki neuvostosotilaat, jotka kuolivat suomalaisiin luoteihin. Kaatuneita muistaessamme meidän tulisi muistaa myös heitä. Hekin olivat ihmisiä.
Paremman maailman haikaileminen ja sodan vastustaminen ei tarkoita veteraanien uhrauksien vähättelyä.
On totta, ettei ihminen voi ymmärtää tulevaa, jos hän ei ymmärrä menneisyyttään. Mutta meidän ei tule myöskään jäädä menneisyytemme vangeiksi. 1940-luvulla konfliktit saatiin ehkä ratkaistua kykkimällä aseen kanssa lumihangessa, mutta maailma on muuttunut noista ajoista huomattavasti.
Mitäpä jos jatkuvan sotaan varautumisen sijaan pyrkisimmekin rakentamaan maailmaa, jossa ei ole sotia? Vuonna 2020 maailman valtiot käyttivät yhteensä 1981 miljardia Yhdysvaltain dollaria sotilasmenoihin. Tuolla summalla saataisiin aika paljon hyvää aikaan, mikäli rahat käytettäisiin rauhan ja ihmisten hyvinvoinnin edistämiseen.
Paremman maailman haikaileminen ja sodan vastustaminen ei tarkoita veteraanien uhrauksien vähättelyä. Päinvastoin uskon, että myös veteraanien toiveissa on maailma, jossa kenenkään ei enää tarvitse tehdä niitä uhrauksia, joita he joutuivat tekemään.
Kirjoittaja on maailmantuskaa poteva ammattiaktivisti ja mystiikkaan taipuvainen harrastelijakristitty.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Uusisilta: Emme voi rajalla ottaa vastaan pakolais-Jeesusta, koska ”meillä ei ole juuri nyt tilaa”
PuheenvuorotMaailmassa on tällä hetkellä 82 miljoonaa pakolaista. Suomeen heistä päätyy vain 0,04 prosenttia. Ja silti muka ”meillä ei ole juuri nyt tilaa”.