Uusisilta: Ilmestyskirjan maailmanlopun kuvaus tuntuu ajankohtaiselta, mutta se tuskin kertoo tämän ajan tapahtumista
Uutisia seuratessa ei voi välttyä siltä ajatukselta, että tässähän elää keskellä lopun aikoja itsekin.
Ilmestyskirja on inhokkiraamatunkirjani. Olenkin pitkälti samoilla linjoilla Lutherin kanssa: Ilmestyskirjan ei ehkä pitäisi olla Raamatun kaanonissa ollenkaan. Se on väkivaltainen kertomus vainotuista kristityistä ja armottomasta Jumalasta, joka kaataa vihan maljansa epäuskoisten päälle. Silti kirjaimellista maailmanloppua kuvaava kirja saattaa tuntua hyvinkin ajankohtaiselta juuri nyt.
Kanada on liekeissä, Saksassa kaupungit tulvivat ja 2020-luvun ensimmäinen pandemia ei näytä laantumisen merkkejä. Käytän tarkoituksella termiä ensimmäinen pandemia, sillä tutkijoiden mukaan eläinten hyväksikäyttöön pohjautuva ruokajärjestelmämme tulee todennäköisesti aiheuttamaan vielä muita Covid-19 kaltaisia pandemioita.
Tältäkö tuntuu, kun Jumala kaataa vihan maljansa ihmiskunnan päälle? Jonkinlaista maailmanlopun tunnelmaa tässä hetkessä tosiaan on.
Ihmistä ja luontoa tuhoava riistokapitalismi vie ihmiskuntaa kiihtyvällä vauhdilla kohti maailmanloppua.
Siitä huolimatta Ilmestyskirja tuskin kertoo tämän ajan tapahtumista, sillä tämä maailmanloppu, jota elämme, on täysin ihmisen itsensä aiheuttama.
Ihmistä ja luontoa tuhoava riistokapitalismi vie meitä kiihtyvällä vauhdilla kohti maailmanloppua. Ensimmäiset kristityt taas odottivat maailmanloppuaan vainon keskellä, uskoen Kristuksen palaavan mahdollisesti jo oman elämänsä aikana tuomitsemaan maailman ihmiset joko taivaaseen tai helvettiin.
On ymmärrettävää, että vainon ja väkivallan keskellä alkukristityt päätyivät odottamaan ylhäältä tulevaa pelastusta. Heillä ei ollut vaihtoehtoa. Meillä sen sijaan on.
Ilmestyskirjaan kriittisesti suhtautunut Martti Luther on antanut tunnetun ohjeen maailmanlopun varalle: ”Vaikka tietäisin, että maailmanloppu tulee huomenna, istuttaisin tänään omenapuun.”
Niin. Me, joille mahdollinen maailmanloppu konkretisoituu ilmastonmuutoksessa, emme voi odottaa pelastuksen tulevan ylhäältä päin. Maailmanlopun kolkutellessa ovella ei saisi vaipua apatiaan, vaan jatkaa työtä paremman maailman eteen, vaikka istuttamalla sen omenapuun.
Kenties se taivasten valtakunta, josta Jeesuskin puhui, ei olekaan jotain, jota meidän tulee odottaa maailman palaessa ympärillämme, vaan jotakin, jonka voimme itse rakentaa. Ainakin sitä kannattaa yrittää.
Kirjoittaja on maailmantuskaa poteva ammattiaktivisti ja mystiikkaan taipuvainen harrastelijakristitty.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Uusisilta: Osaammeko me kuvitella maailmaa ilman sotaa?
PuheenvuorotKoronakriisi on osoittanut, että tulevaisuuden suuria turvallisuusuhkia ei tulla ratkaisemaan aseellisesti.
