Vaittinen: Meihin kätkeytyy yllättäviä tarinoita, joita some ei kerro
Mikä on se todellinen tarina sinusta ja minusta? Ehkäpä sitä pitäisi kysyä kirjailijalta itseltään.
Täpötäydessä metrossa kaikuu kiroilu. Nainen maastokuosisessa puvussa pui nyrkkiä ja sylkäisee maahan. Otsaan saakka tatuoitu nuori on vähällä kaatua kaljakassinsa päälle. Tuuheahiuksisella nahkatakkisella on kallis puhelin ja suuri merkkilaukku. Musta-asuinen nainen katsoo arvoituksellisesti kasvot peittävän hunnun takaa.
Miten monta erilaista tarinaa onkaan jo yhdessä metrovaunussa, missä kertomuksemme hetkeksi risteävät.
On helppo määrittää toisen ihmisen elämä joko menetys- tai menestystarinaksi pelkän ulkokuoren perusteella.
Muukalaiseksi leimattu voi olla se ainoa, joka tarjoaa apua, kun kaadut kadulla, tai kun joku uhkailee sinua.
Ulkoinen tarina on kuitenkin jotain muuta kuin sisäinen tarina − se kertomus, joka ei välity täydellisenä kanssakulkijoille. Tuttava, joka herättää kateutta somessa postailemalla vain tähtihetkiä, hurmaavia kuvia kauniiden ihmisten kanssa aurinkorannoilta, kuohuviinilasien ja gourmet-ruoan ääreltä, voi olla sisäisessä tarinassaan särkynyt, tyhjä, epätoivoinen ja yksinäinen.
Syrjäytyneeltä vaikuttava resuinen kulkija voi olla mitä onnellisin ihminen. Muukalaiseksi leimattu voi olla se ainoa, joka tarjoaa apua, kun kaadut kadulla, tai kun joku uhkailee sinua.
Mikä sitten on se todellinen tarina sinusta ja minusta? Ehkäpä sitä pitäisi kysyä kirjailijalta eli Luojalta itseltään. Häneltä, joka rakastaa onnellisia loppuja. Hänen näkökulmastaan jokainen tarina, jopa kärsimysnäytelmä, voi saada onnellisen käänteen.
Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.
Kirjoittaja on yhteisöllisyydestä haaveileva pappi, joka tykkää leikkiä sanoilla.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Vaittinen: Voimia on helppo toivottaa, mutta aito myötätunto jättää syvän jäljen
PuheenvuorotÄlä kehota vaikeuksiaan valittavaa olemaan kiitollinen kaikesta hyvästä, mitä hänellä on.
