Seppo Vihinen on kunnostanut Vaaralan kappelin.
Vantaan seurakunnat luopui kirkostaan, yrittäjä osti ja pelasti sen
Vaaralan kirkko oli Vantaan seurakuntien mielestä purkukunnossa. Kirkon lähellä asuva yrittäjä Seppo Vihinen kunnosti sen. Risti loistaa sen tornissa yhä.
Pohjapiirustukseltaan kolmionmuotoinen Vaaralan kirkko seisoo sitkeästi vantaalaisen Vaaralan kaupunginosan maamerkkinä. Sitkeästi, vaikka kirkkoa on yritetty moneen otteeseen purkaa 1990-luvun puolivälistä alkaen.
Siinä se kuitenkin yhä seisoo, tosin nimellä Vaaralan kappeli. Rakennuksen säilymisen takana on sen lähellä asuva yrittäjä Seppo Vihinen. Hän osti rakennuksen Vantaan seurakunnilta ja ratkaisi sen yleisötiloissa olleet sisäilmaongelmat.
Kirkon tarina alkaa siitä, kun Hangon Keksi eli käytännössä Fazer lahjoitti seurakunnalle vuonna 1959 tontin käytettäväksi kirkolliseen toimintaan. Arkkitehdit Leena ja Kalle Niukkanen suunnittelivat tontille lähiökirkon, joka valmistui seuraavana vuonna.
Kirkkoa käytti Hakunilan seurakunta, mutta sen purkamista alettiin suunnitella jo vuonna 1995. Kirkon ulkonäköä arvosteltiin ja sen kuntoa epäiltiin.
Vaaralan omakotiyhdistys ja Hakunilan seurakunnan nuorisotyö vastustivat purkua, ja kirkosta luvattiin pitää huolta talkootyönä. Myös Vantaan kaupunginmuseo halusi säilyttää kirkon.
Miksi tele- ja lämpökamera-alan yrittäjä päätti ostaa kirkon? Ei ainakaan kannattavana bisneksenä.
Kirkosta tuli erityisesti nuorten kirkko. Nuorilla oli sinne omat avaimet ja he saivat toimia siellä itsenäisesti. Malli oli Suomessa ainutlaatuinen.
Kirkon ongelmat kuitenkin jatkuivat. Talvella 2002 myrsky irrotti puolet peltikatteesta. Kirkon alta havaittiin öljylämmityksestä aiheutunut vuoto. Kirkkoa kunnostettiin, mutta lopulta Vantaan seurakunnat päätti, että kirkossa oli niin pahoja sisäilmaongelmia, ettei sinä kannata pitää.
Seurakunnat suunnittelivat kirkon purkamista ja pientalojen rakentamista tontille. Joulukuussa 2012 Vantaan seurakuntien yhteinen kirkkovaltuusto päätti luopua kirkosta. Kirkon omakseen ottaneet nuoret vastustivat päätöstä ja keräsivät nimilistan, mutta hävisivät taistelun. Kyse oli myös rahasta, sillä Vantaan seurakuntien taloustilanne oli vaikea.
Sitten hätiin astui muutama vuosi aiemmin alueelle muuttanut yrittäjä Seppo Vihinen. Hän osti kirkon Vantaan seurakunnilta 207 000 euron kauppahinnalla, koska halusi pelastaa sen. Vihinen uskoi, että sisäilmaongelmat olivat ratkaistavissa ja purku voitiin välttää.
– Olin täällä jouluaattona 2012 hartaudessa, kun nuorisopappi Tuomo Kahenvirta ojensi kirkkoa puolustaneelle Emma Perälälle alttarilla olleet kukat. Hän sanoi, että kukat ovat nyt tehtävänsä tehneet ja kiitti Emmaa hyvästä taistelusta. Tajusin, että nyt kirkkoa tosiaan uhkasi purkaminen, muistelee Vihinen.
Kappeli on alueen maamerkki.
Kirkon sisäilma on nyt kunnossa
Kirkon ostamisessa oli omat mutkansa, mutta ”kirkon näkövinkkelistä” päätös syntyi Vihisen käsityksen mukaan nopeasti. Kahdeksan kuukauden kuluttua keskustelun aloittamisesta Vihinen oli kirkon omistaja. Tai ei tarkkaan ottaen enää kirkon, sillä Kirkkohallitus ei olisi vahvistanut kauppaa, jos nimeä ei olisi vaihdettu.
– Tämä on nyt Vaaralan kappeli, se nimi kelpasi. Pihalla ollut risti ei kuulunut kauppaan, joten se vietiin pois. Tornissa on kuitenkin ristin muotoon syttyvät led-valot, joten kyllä Vaaralassa risti yhä näkyy, iloitsee Vihinen.
Miksi tele- ja lämpökamera-alan yrittäjä, jolla nykyisin on konsulttitoimisto, päätti ostaa kirkon? Ei ainakaan kannattavana bisneksenä, vastaa Vihinen.
Alueen asukkaiden ja nuorten mielestä kirkon säilyttäminen oli tärkeää. Minusta tuntui suhteettomalta, että kirkko purettaisiin.
– Seppo Vihinen
– Alueen asukkaiden ja nuorten mielestä kirkon säilyttäminen oli tärkeää. Minusta tuntui suhteettomalta, että kirkko purettaisiin ja pienelle tontille rakennettaisiin muutama asunto. En ole tähän miljoonaremppaa tehnyt, mutta tilanne on vähän kuin vanhaa autoa ostaessa. Kauppahinta on vasta osa kuluista, sillä remppaa tarvitaan.
Toimistotilat Vihinen on jättänyt varastokäyttöön. Kirkon alle aikoinaan valunut lämmitysöljy vaatisi maaperän puhdistuksen, jos kirkko purettaisiin. Nyt se ei haittaa kuin alakerrassa, mutta siellä on vain autotalli. Kirkon alapihan maat on aikoinaan vaihdettu.
Kirkkosali, nuorten tila ja kahvihuone ovat kunnossa. Sisäilma on nyt jopa puhtaampaa kuin ulkona. Vihinen on vaihtanut kostuneet villaeristeet paremmin eristävään polyuretaaniin. Joistakin rakenteista on höylätty hiilihappojäällä pintakerros pois. Vuotanut katto on korjattu ja katon sisäpuolelle on laitettu uutta materiaalia. Kahvihuoneen maalitkin on mietitty tarkkaan, allergisoimattomiksi.
Oleellisen muutoksen huomaa kirkkosalissa. Sen toiseen seinään on rakennettu uusi pintakerros. Vanhan ja uuden seinän väliin on jätetty ilmaväli. Poistoilmaventtiilit pitävät ilmavälin alipaineisena, eivätkä mahdolliset haitta-aineet pääse kirkkosalin sisäilmaan. Samantapainen ratkaisu on tehty vastapäiselle ikkunaseinälle. Ongelmat on joko poistettu tai eristetty. Sisälle tulee raikasta ilmaa ulkoa. Muutokset olivat mahdollisia, koska kaupunginmuseolle tärkeintä on se, miltä rakennus näyttää ulkopäin.
Emma Perälä tuli kappeliin katsomaan Suomen peliä Kanadaa vastaan. Emma kamppaili rakennuksen säilyttämisen puolesta ja on nyt iloinen siitä, että Seppo Vihinen on pitänyt kappelista hyvää huolta.
Kirkossa kokoontuu muun muassa pieni seurakunta
Vihinen kattaa rakennuksen käyttökuluja vuokraamalla sen tiloja, mutta voitolle hän ei jää. Kyse on rakkaudesta kappeliin ja alueeseen.
Hakunilan seurakunta pitää Vaaralan kappelissa muutaman tilaisuuden vuodessa. Viime vuonna siellä oli kahdet itsenäisyyspäiväjuhlat, joista toinen oli nuorille. Joulukuussa kappelissa oli Kauneimmat joululaulut -tilaisuus, joka keräsi yli 80 henkeä. Jouluaaton hartaudet ovat jatkuneet katkeamatta. Tänä keväänä kappeliin tulee taas rippikoululaisia, jotka kappelia tukikohtanaan käyttäen keräävät Vaaralassa Yhteisvastuukeräystä.
Aktiivisimmin kirkkoa käyttää kuitenkin Harvest Church Finland -niminen uuskarismaattinen kristillinen seurakunta. Se on perustettu Vantaalle vuonna 2015 ja rekisteröitiin uskonnolliseksi yhdyskunnaksi viime vuonna. Seurakunnassa on muutama kymmenen aktiivijäsentä, sekä suomalaisia että maahanmuuttajia.
– Seurakunnan pappi on Voice of Finlandissa jatkoon päässyt Roberto Brandao, joten sunnuntai-iltapäivän jumalanpalveluksen ylistys on hienoa. Jumalanpalveluksen lisäksi seurakunnalla on kappelissa keskiviikkoisin rukouspiiri ja usein muutakin toimintaa.
Vuodenvaihteen molemmin puolin Vaaralan kappelissa kokoontui myös Temple of Praise -niminen, lähinnä ghanalaista koostunut seurakunta, jonkaan omaan tilaan Jakomäessä tuli vesivahinko.
– Olen itse Hakunilan seurakunnan jäsen, siis luterilainen, mutta käyn mielelläni myös muiden seurakuntien tilaisuuksissa, kuten Harvest Churchin.
Seurakuntien tilaisuuksien lisäksi kirkossa on pidetty Vaarala-seuran kokouksia, syntymäpäiviä ja ristiäisiä, taloyhtiöiden kokouksia ja noin kerran viikossa bänditreenit. Kappelilla on omat nettisivut.
Vaikka Hakunilan seurakunnan nuoret kokoontuvat Hakunilan kirkolla, osa vanhemmista seurakuntanuorista käy silloin tällöin Vaaralassa. Avaimiakin on muutamalla. Haastattelupäivänä kirkolla oli pari nuorta katsomassa jääkiekkoa. Toinen heistä on nykyinen kirkkovaltuutettu ja seurakuntaneuvoston jäsen Emma Perälä, kukitettu kirkon puolustaja.
– Hyvä, että tämä säilyi. Tämä oli todella ainutlaatuinen paikka, kun se oli nuorten oma kirkko. Täällä oli paljon tekemistä ja toimintakulttuuri, jossa ei välttämättä tarvittu työntekijää mukaan. Sellaista tarvittaisiin kirkkoon enemmänkin. Siis paikkoja, joissa toiminta saa tapahtua nuorten omilla ehdoilla. Lähdin kirkon kohtalon herättämänä seurakuntavaaleihin ajamaan nimenomaan nuorten asiaa, sanoo Perälä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Pääkaupunkiseudun lempikirkko löydetty! ‒ K&k:n äänestyksen voitti "vanha, kaunis ja tunnelmallinen" Pyhän Laurin kirkko
HengellisyysKirkko ja kaupungin lempikirkkoäänestyksen voitti selvin numeroin Vantaalla sijaitseva Pyhän Laurin kirkko. Se, kuten myös toiseksi sijoittunut Espoon tuomiokirkko, on rakennettu 1400-luvulla.
