Kesällä Karoliina Mäkelä maalaa usein parvekkeella ja talvella keittiössä.
Värien maailmassa Karoliina Mäkelän olo helpottuu – roseepippuri, lehtipersilja ja merisuola tuovat maalauksiin rakennetta
Kun mies on poissa, Mäkelä valtaa keittiönpöydän itselleen.
Karoliina Mäkelä tekee maalauksia siksi, että jokin nimetön pyrkii hänestä ulos. Valmiilla maalauksella ei välttämättä ole edes nimeä. Maalatessaan Mäkelä menee flow-tilaan ja tuntee universumin muotoja. Ne virtaavat hänestä ulos. Paperilla tulee näkyväksi tunne, jonka hän haluaa jakaa.
Mäkelä ei aloita maalaamista istumalla pöydän ääreen ja ryhtymällä toimeen. Vain leipätyötä tehdään sillä tavalla.
Maalaaminen vaatii tilanteen. Mäkelällä se on usein silloin, kun mies lähtee reissuun ja kämppä on tyhjä. Silloin hän ei tunne olevansa kenenkään tiellä ja voi levittää kaikki kamppeet keittiönpöydälle tai parvekkeelle.
Hän levittää tarvittavat välineet valmiiksi sitä varten, kun tulee ”se fiilis” ja hän huomaa, että nyt jokin väri pitää ottaa käsittelyyn.
Maalaamis-flow voi kestää Karoliina Mäkelällä tunnin tai kaksi. Luonnoslehtiöpaperille tai kanvaasille voi kerralla valmistua maalauksia yksi tai kymmenen. Välillä tekijä saattaa nukkua ja jatkaa jo aloittamaansa sen jälkeen. Niin käy usein mökkireissulla.
Mäkelä haluaa maalauksiinsa rakennetta. Sitä tuovat keittiöstä tutut raaka-aineet, kuten merisuola ja kahvijauhe. Hyväksi hän on havainnut myös tuoreen lehtipersiljan, roseepippurin ja sitruunamehun.
Aiemmin Mäkelä teki työnsä kerralla valmiiksi, mutta ajan myötä hän on huomannut nyhräävänsä joidenkin teosten kanssa vielä jälkeen päin.
Hän haluaa myös lisää pinta-alaa erilaisille kokeiluille. Teokset ovat suurempia kuin ennen. Nykyisin hän levittää värejä kanvaasin reunoille asti, enää ei jää sitä arkaa valkoista raitaa.
Maalausteline ei ole Mäkelää varten, koska hän käyttää toisinaan töissään vettä sävyjen muokkaamiseksi ja tekstuurin luomiseksi. Telineellä maalatessa vesi valuu.
Vielä muutama vuosi sitten Karoliina Mäkelä ajatteli, ettei hänen kädessään sivellin pysy. Tämän olivat saaneet aikaan oikein piirtämisen vaatimukset koulussa. Mutta Mäkelä tiesi, etteivät negatiiviset ajatukset itsestä ole hyväksi, ja hän päätti muuttaa ne.
Aluksi Mäkelä piirsi lehmän eikä välittänyt siitä, mitä muut kuvassa näkivät. Pikkuhiljaa hyväksyvästi maalaamalla ajatusjumi alkoi helpottaa.
Mäkelä huomasi maalausten tekemisen sopivan hänelle hyvin, koska hän pitää väreistä niin vaatteissa kuin sisustuksessa.
Nykyisin, jos Mäkelä ei ehdi maalata, asiat kertyvät hänen sisälleen. Kiireessä ne painuvat selkärankaan tai takaraivoon. Olo on pakahtunut. Se jokin pyrkii ulos.
Retriitinohjaaja Karoliina Mäkelä, 46, asuu Tapiolassa. Päivätyössään hän kehittää palveluratkaisuja IT Solution Managerina elintarvikealalla.
Mäkelä kirjoittaa runoja, valokuvaa ja liikkuu luonnossa. Hän toimii vapaaehtoisena SOS-Lapsikylän Apuu-chatissa ja ohjaa luovia työpajoja ja retriittejä.
Mäkelän ohjaamat Hiljaisuuden maalaus -illat ma 22.8. ja to 10.11. klo 18–20 Tapiolan kirkolla. Ilmoittautumiset elokuun ryhmään 15.8. ja marraskuun ryhmään 3.11. mennessä osoitteessa https://urly.fi/2FAF
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Taiteilija Hannu Sillanpää haluaa antaa katsojalle meditatiivisen kokemuksen – värit liittyvät minuuteen ja pyhyyteen
Ajankohtaista HengellisyysTaiteilija tavoittelee sitä, että maalattujen väripintojen raja-alueille syntyy väreilevää liikettä, joka pysäyttää katsojan mielen.
.jpg)
Uusi kokeilu: Hengaile hengellisesti, piirtele ja kirjoittele vapaasti kristinuskosta ilman suorituspakkoa
Ajankohtaista Hengellisyys
