Venho: Yuval Noah Harari voisi oppia Eero Huoviselta, miten kysymysmerkkiä käytetään

Venho: Yuval Noah Harari voisi oppia Eero Huoviselta, miten kysymysmerkkiä käytetään

Syksyn hittikirja 21 oppituntia maailman tilasta on täynnä asiaa, mutta siinä on ongelma.

Olen lueskellut syksyn hittikirjaa, Yuval Noah Hararin 21 oppituntia maailman tilasta, ja ärtynyt sen äärellä. Olen pahasti allerginen ylhäältä päin kaikuvalle, julistavalle besserwisser-äänelle, ja tässä sitä riittää. Se ei tarkoita, että kirja olisi huono, päinvastoin, opus on täynnä painavaa asiaa. Ärtymyskin sysää omia ajatuksia liikkeelle.

Avoimempi, muttei yhtään vähemmän ajatteluttava ääni on Eero Huovisen kirjassa Saarna? jonka otin hyllystä, jotta voisin pohtia vähän saarna-sanan laajuutta. Kirjan nimessä on kysymysmerkki: ”Pidän kysymysmerkeistä. – – Ainakin aluksi on hyvä lähteä liikkeelle avoimella mielellä. Epävarmuus antaa tilaa enemmän kuin liika varmuus.”

Onko saarnaaminen tullut vaikeammaksi, Huovinen kysyy. Mikä nykyajassa vierastaa saarnaa? Ulkopuolelta tulevaa vallankäyttöä on aina pelätty, mutta nyt se uskalletaan sanoa ääneen. ”Älä saarnaa”, tokaisee teini minulle, ja se kai tarkoittaa suurinpiirtein samaa kuin ”älä ragee”. Älä jaksa paasata.

Älä hyvä ihminen rakastu omiin johtopäätelmiisi niin paljon, että unohdat, että todellisuus ei ole kaikille sama.

Saarna-sanasta tulee mieleen jyhkeä julistus, kumealla äänellä saarnatuolista luettu puheenvuoro. Mutta kuka enää haluaa, että hänelle tullaan kertomaan miten asiat ovat ja pakotetaan nielemään juttu purematta? Missä voi kommentoida, missä keskustelupalsta?

Papit (tai opettajat) eivät ole samanlaisia auktoriteetteja kuin joskus ennen, vaan kanssakulkijoita, ajatusten jakajia, välittäjiä. Pappi on muuttunut patsaasta peiliksi, papin paikka ei ole jalustalla vaan ihmistä vastapäätä. ”Pään puheen rinnalla oli harjoiteltava sydämen puhetta”, Huovinen kirjoittaa saarnaamisen opettelusta.

Kun istun kirkossa, minua lohduttaa rituaalinen toisto, tutut lauseet, ohikiitävä tunne siitä että asiat ovat kohdallaan. Hyvä saarna on sekoitus tuttuja elementtejä ja uutta tietoa tai ajateltavaa. Ja ennen kaikkea läsnäoloa.

”Sääntöjen noudattaminen ei saa mennä niin pitkälle, että ihminen unohtuu”, sanoi pappi Seppo Salmensaari Tapiolan kirkon saarnassa viime viikolla. ”Meidän nykyisessä asiasisältöjä korostavassa kulttuurissamme ihminen jää helposti sivuun.”

No niin, siinä terveiset Yuval Noah Hararille. Älä hyvä ihminen rakastu omiin johtopäätelmiisi niin paljon, että unohdat, että todellisuus ei ole kaikille sama. Eikö tule mieleen, että ihmiskuvastasi puuttuu jotain? Ehkä pari kysymysmerkkiä lisää? Sitten voin uskoa, että olet viisas mies.

 

Kirjoittaja on kirjailija, joka asuu ja kirjoittaa metsän reunassa, remonttia kaipaavassa talossa.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi