null ”Ikävät ihmiset eivät ryhdy nikkaristeiksi”, sanoo 90-vuotias Marjatta Haapamäki – Pertti Holopainen riensi avuksi, kun hän tarvitsi verhojen ripustajaa

Pertti Holopainen auttoi Marjatta Haapamäkeä kolme vuotta sitten, kun Haapamäki muutti uuteen asuntoon.

Pertti Holopainen auttoi Marjatta Haapamäkeä kolme vuotta sitten, kun Haapamäki muutti uuteen asuntoon.

Hyvä elämä

”Ikävät ihmiset eivät ryhdy nikkaristeiksi”, sanoo 90-vuotias Marjatta Haapamäki – Pertti Holopainen riensi avuksi, kun hän tarvitsi verhojen ripustajaa

Vantaan seurakuntien nikkaristit auttavat vanhuksia ja toimintarajoitteisia kodin pienissä hommissa.

Kun Pertti Holopaiselta, 72, kysyy, mistä tuli idea alkaa Hakunilan seurakunnan nikkaristiksi, hänen täytyy vähän muistella.

– Taisin käydä joulun aikaan kirkossa ja tapasin siellä diakoniatyöntekijän, joka kertoi nikkaristitoiminnasta. Siitä on kymmenisen vuotta, kun rupesin tähän hommaan, hän kertoo.

Tuolloin Holopainen oli jäänyt työelämästä pois ja suunnitteli tulevaa.

– Nikkaristiporukkaa veti silloin tuttu naapurin mies, ja hän sai minut innostumaan tehtävästä.

Käsistään kätevälle Holopaiselle nikkaristiksi ryhtyminen sopi hyvin. Hän oli työskennellyt teknisellä alalla ja myös kouluttanut työntekijöitä.

– Missä oppii paremmin kuin opettamalla toisia? Silloin asioihin täytyy perehtyä perin juurin, ettei mene mokaamaan puhumalla puuta heinää, hän sanoo.

Holopainen tykkää tehdä käsillään töitä, eikä oikein osaa olla jouten. Hänen omassa pienessä punaisessa mökissään riittää puuhasteltavaa. Siinä aika kuluu mukavasti.

– Totuin jo lapsena maalla siihen, että aina piti tehdä jotain. Jos ei muuta, kitkettiin porkkanapenkkiä. Tylsintä oli poimia mansikoita metsästä, muistelee Holopainen.

Pertti Holopaisella ei ole peukalo keskellä kämmentä.

Pertti Holopaisella ei ole peukalo keskellä kämmentä.

Naiset useimmin asiakkaina

Nikkaristit ovat seurakunnan vapaaehtoistyöntekijöitä, jotka käyvät maksutta vanhusten ja toimintarajoitteisten luona kertaluonteisesti auttamassa kodin pikkuaskareissa ja korjaustehtävissä.

Nikkaristi Holopainen kertoo tehneensä ”aika simppeleitä” hommia.

– Olen puhdistanut talon rännejä ja pieninyt puita. Minulla oli oma klapikone mukana ja teimme yhdelle rouvalle polttopuita. Olen myös haravoinut lehtiä ja korjannut aitaa.

– Kerran olen ollut asiakkaan kanssa kauppareissulla. Nikkaristikaverin kanssa olen siirrellyt raskaita huonekaluja.

Vaikka tehtävät kuulostavat yksinkertaisilta, nikkaristin hommat vaativat kuitenkin vähän teknisen alan tuntemusta ja nikkarointitaitoja.

– Sellainen, joka on asunut omakotitalossa, on törmännyt samoihin tehtäviin, joita me käymme tekemässä, Holopainen sanoo.

Useimmiten nikkaristin apua tarvitsevat vanhukset ovat naisia. Holopainen tietää siihen syyn.

– Sehän on tosiasia, että usein naiset elävät pidempään kuin miehet.

Luontaista auttamistahtoa

Yksi Pertti Holopaisen asiakkaista on ollut Marjatta Haapamäki, 90. Kun Haapamäki kolme vuotta sitten muutti nykyiseen asuntoonsa, hän tarvitsi nikkaristin apua.

– Piti ripustaa verhot, mutta enhän minä tuonne ylös pysty enää kiipeämään, Haapamäki kertoo.

– Ei avun pyytäminen ole minulle ollut vai­keaa, sanon vaan, että se on nyt sillä lailla, että tarvitsen apua.

Nikkaristeista hänellä on varma mielipide.

– Minä sanon heti sen, että ikävät ihmiset eivät ryhdy nikkaristeiksi. Katso nyt tuotakin, sanoo Haapamäki ja osoittaa Holopaista hymyillen.

– Eikä ysikymppiseksi elä, ellei ole huumorintajua, vastaa Holopainen kehuihin.

Marjatta Haapamäen ja Pertti Holopaisen mielestä huumori on elämässä tärkeää.

Marjatta Haapamäen ja Pertti Holopaisen mielestä huumori on elämässä tärkeää.

Haapamäen mielestä maailmassa on ryhmä ihmisiä, joilla on samanlainen henki: halutaan aidosti auttaa toisia. Aikoinaan ”tarkkismaikkana” hän oli itse monen nuoren tukena.

– Joillakin ihmisillä on luontainen auttamistahto. Silloin keskittyy toisen nostamiseen ja saa siitä iloa. Eikä kaipaa kiitosta, hän sanoo.

Haapamäen mielestä yksin asuminen sujuu, kun ei jää sohvan pohjalle surkuttelemaan.

– Mukana pysyminen. Se on tärkeää. Useilta vanhuksilta se jää, ollaan vain kotona ja valitetaan, ettei kukaan soita.

– Tosin nykypäivänä yhteiskunta vaatii paljon. Osasin esimerkiksi käyttää Maisaa, mutta sitten siihen tuli joku vinttura. Mutta yritin uudestaan ja osaan taas.

Haapamäelle on tärkeää se, että seurakuntien nikkaristimiehistä puhutaan oikealla ter­millä.

– Laitoin Googleen haun ’nikkari’ ja sieltä tuli nikkariurheilua ja vaikka mitä. Mutta nämä seurakunnan miehet eivät olekaan nikkareita vaan nikkaristeja.

– Haluan, että muistetaan sanoa nikkaristi. Siinä on ’risti’. Siihen sisältyy kaikki, kun sanotaan niin, Haapamäki sanoo ja nauraa iloisesti.

Ei katolle kiipeilyjä

Jos haluaa itselleen tai läheiselleen nikkaristin hoitamaan jonkun tehtävän, pitää ensin ottaa yhteyttä omaan seurakuntaan. Nikkarikeikkoja vastaanottava henkilö valikoi tilaukset, jotka ovat nikkaristeille sopivia tai eivät ole. Esimerkiksi lumen katolta poistamista nikkaristit eivät tee.

– Katolle kiipeäminen vaatisi aina valjaat ja turvamiehiä. Se olisi muutenkin riski, sillä ei tässä itsekään enää mitään junioreita olla, Holopainen sanoo ja nauraa.

Hakunilan seurakunnan nikkaristit tekevät nikkaristikäyntejä yleensä pareittain. Holopaisen mukaan kyse on ennen kaikkea turvallisuudesta. Jos esimerkiksi kaappi kaatuu päälle tavaroita siirrellessä, toinen on apuna.

– Ja onhan se niinkin, että toisen kanssa voi tarvittaessa neuvotella, olisiko joku tehtävä helpompi tehdä niin vai näin.

Neutraali nikkaristi

Pertti Holopaisen mielestä nikkaristikäynti asiakkaan luona on sosiaalinen tapahtuma puolin ja toisin. Nikkaristin pitää osata kuunnella, eikä kiire saa olla.

– On hyvä varata käyntiin aikaa myös keskustelulle. Vanhusten luona käyvillä ruoantuojilla ja muilla kävijöillä on yleensä minuuttiaikataulu, eivätkä he ehdi jutella ja kuunnella tarinoita. On aika hektistä tämä elämänmeno nykyään.

Holopainen kokee, ettei hän kuitenkaan ole oikea henkilö puhumaan asiakkaan kanssa kirkon tai uskon asioista. Arkisista asioista puhuminen ja kuunteleminen riittävät.

– Kerran olin vakavasti sairaan miehen luona, jotta hänen omaishoitajavaimonsa pääsi vähän liikkeelle. Aina käynnillä ei tarvita ruuvimeisseleitä, vaan tapaaminen voi olla myös henkistä nikkarointia.

Holopaisen mielestä nikkaristiksi eivät sovi henkilöt, joilla on äärimielipiteitä uskonnosta tai politiikasta. Nikkaristin olisi hyvä olla aika neut­raali.

– Totta kai, kun tämä on kirkon toimintaa, ­jokaisella on oma vakaumuksensa. Mutta tämä sektori ei ole se, missä ruvetaan tuomaan sitä esille. Saarnamiehet ovat sitten ihan eri miehiä.

Tilaa nikkaristi tai ala nikkaristiksi

Hakunilan seurakunta: yhteyshenkilö Heli ­Leskinen, p. 050 468 6410

Hämeenkylän seurakunta: ma–pe klo 9–14, p. 09 830 6450

Korson seurakunta: ti klo 13–15, p. 044 422 0430. Lisätietoja diakoniatyön­tekijältä, p. 050 322 6560.

Rekolan seurakunta: yhteyshenkilö Sirkka ­Rantanen, p. 044 422 0391

Tikkurilan seurakunta: Nikkaristi-välitys ma ja to klo 11–13, p. 044 422 0456

Vantaankosken seurakunta: Nikkaristi-välitys ma ja ke klo 11–13, p. 09 830 6426. Lisätietoja diakoniatyöntekijältä, p. 050 407 1176.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.