Kaija Heikkilä opettaa Luetaan yhdessä -verkoston suomen kielen ryhmää ryhmä viikoittain Zoomissa. Heikkilä on eläkkeellä oleva ammattikorkeakoulun lehtori.
Kaija Heikkilä opettaa maahan muuttaneille suomea etänä – ”Omakin maailmankuvani laajenee”
Vapaaehtoisia pienryhmän ohjaajia kaivataan lisää. Työhön saa koulutuksen, ja opettajaksi voi ryhtyä ilman opettajan pätevyyttä.
Kaksi iranilaista, yksi filippiiniläinen ja yksi ghanalainen opiskelija, Kaija Heikkilä luettelee edellisiltana verkossa kokoontuneen Luetaan yhdessä -pienryhmänsä osallistujia. He olivat olleet koolla ensimmäistä kertaa: harjoittelivat esittäytymistä ja keskustelivat opiskelijoiden tavoitteista.
– Tänä syksynä keskustelemme joka kerta jostakin uutisesta, ensi kerralla Selkosanomien jutusta suomalaisista marjoista, Heikkilä valottaa.
Hän on toiminut valtakunnallisen Luetaan yhdessä -verkoston vapaaehtoisena opettajana jo viiden vuoden ajan. Opetuksen tavoite on tukea maahan muuttaneiden, erityisesti naisten, kielitaitoa ja kotoutumista.
Espoossa yksi verkoston kumppaneista on Espoonlahden seurakunta, ja Kaija Heikkilä on opettanut Espoonlahden kirkolla kokoontuvaa ryhmää. Koronatilanteen vuoksi tapaamiset on siirretty etäkokousohjelmisto Zoomiin.
– Me vapaaehtoiset saimme hyvän koulutuksen ohjelmiston käyttöön, ja monet opiskelijat ovat jo valmiiksi taitavia tekniikan kanssa, Heikkilä kertoo.
Yllätyksellisyys on homman hauskuus.
– Kaija Heikkilä, vapaaehtoinen opettaja
Luetaan yhdessä -ryhmät ovat avoimia kaikille. Jotkut ovat jo suomalaisessa työelämässä, toiset ovat vasta saapuneet maahan.
– Emme koskaan tiedä, keitä ryhmään tulee. Yllätyksellisyys on homman hauskuus.
Vapaaehtoisia opettajia kaivataan ryhmiin lisää. Ensimmäisellä etäkerralla Heikkilän ja kahden muun opettajan vetämään ryhmään löysi 12 opiskelijaa, jotka jaettiin neljän hengen pienryhmiin.
– Tämä alkaa olla Zoomissa jo maksimimäärä, jotta vuorovaikutuksellisuus säilyy, Kaija Heikkilä arvelee.
Hän on eläkkeelle jäänyt opettaja, mutta vapaaehtoiseksi voi ryhtyä myös ilman opettajan pätevyyttä. Ryhmässä keskitytään käytännön kielitaitoon.
– Keskeistä on opiskelijan kunnioittaminen. Jokainen saa kommunikoida omalla taitotasollaan turvallisessa ilmapiirissä. Tavoitteemme on, että jokaisella kerralla myös naurattaa.
Heikkilää pitää verkostossa mukana hyvä henki ja uuden oppimisen mahdollisuus.
– Omakin maailmankuvani laajenee. Me kaikki, sekä opiskelijat että vapaaehtoiset, toivottavasti opimme toinen toisiltamme.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Ikävät ihmiset eivät ryhdy nikkaristeiksi”, sanoo 90-vuotias Marjatta Haapamäki – Pertti Holopainen riensi avuksi, kun hän tarvitsi verhojen ripustajaa
Hyvä elämäVantaan seurakuntien nikkaristit auttavat vanhuksia ja toimintarajoitteisia kodin pienissä hommissa.
