Lähetysjohtaja Daniel Nummela käsitteli puheessaan Kansanlähetyspäivillä sitä, mikä on Kansanlähetyksen ja joidenkin muiden järjestöjen ja herätysliikkeiden paikka kirkossa.
Vielä ei ole aika perustaa omaa kirkkoa, mutta herätysliikkeiden ja kirkon suhteessa eletään nyt murrosvaihetta, ajattelee Kansanlähetyksen Daniel Nummela
Lähetysjohtaja Daniel Nummelan mielestä erimielisyyksien ytimessä on kyse Raamatun asemasta ja tulkinnasta.
Suomessa eletään nyt murrosvaihetta, jonka aikana osa kirkon sisäisistä herätysliikkeistä ja kristillisistä järjestöistä pohtii paikkaansa kirkossa. Näin ajattelee Kansanlähetyksen lähetysjohtaja, pappi Daniel Nummela, joka puhui Kansanlähetyspäivillä Ryttylässä viime viikonloppuna 8. heinäkuuta. Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys (SEKL) on herätysliike ja kirkon lähetysjärjestö, joka kuuluu niin sanottuun viidesläisyyteen.
Nummelan mukaan Kansanlähetyksessä mukana olevat pohtivat yhä enemmän kirkkoon kuulumista ja sitä, pitäisikö Kansanlähetyksen perustaa oma kirkko. Nummela itse ei ole tätä mieltä, vaan ajattelee, että Kansanlähetyksellä on paikkansa kirkossa ja paras tapa vaikuttaa evankelis-luterilaisen kirkon asioihin on toimia sen sisällä.
Kansanlähetyspäivillä pitämässään puheessa hän sanoi, ettei suosittele kenellekään kirkosta eroamista. Toisaalta hän ymmärtää heitä, jotka ovat näin tehneet.
– Toivon, että voimme olla osa tätä kirkkoa. Rehellisyyden nimissä on silti sanottava, että välillä tuntuu yhä vaikeammalta uskoa siihen, että kirkko haluaa pitää meidät yhteydessään. Enemmänkin kysymys on niin päin, että haluaako kirkko, että me olemme osa sitä. Joskus tulee sellainen olo, että ei halua.
Tällä Nummela viittaa esimerkiksi siihen, että jotkut seurakunnat tai seurakuntayhtymät eivät enää tue kaikkia kirkon lähetysjärjestöjä. Esimerkiksi Espoon yhteinen kirkkovaltuusto päätti maaliskuussa 2023, ettei tukea anneta enää neljälle lähetysjärjestölle. Kansanlähetys oli yksi näistä.
– Ei meillä ole halua tai tarvetta olla kirkon ulkopuolella, mutta samaan aikaan ajattelen, ettei vakaumuksemme muutu niin, että rahalla tai muulla keinolla painostetaan. Jos meillä on väärää opetusta tai ymmärrystä siitä, mitä Raamattu sanoo, siitä pitää keskustella sitten Raamatun perusteella, Daniel Nummela sanoo.
Erimielisyyksien ydin on raamatuntulkinnassa
Tiettyjen herätysliikkeiden ja lähetysjärjestöjen suhteessa kirkkoon esiin nousee kaksi erimielisyyttä aiheuttavaa teemaa: suhtautuminen avioliittoon ja siihen, onko se vain miehen ja naisen välinen sekä virkakysymykseen, siis naisten toimimiseen pappeina.
Nämä asiat ovat nousseet esiin myös silloin, kun seurakunnissa on päätetty, millaisten lähetysjärjestöjen työtä tuetaan. Daniel Nummelan mukaan kyse on kuitenkin myös syvällisemmästä näkemyserosta.
– Isompi kysymys on, miten me ymmärrämme Raamatun Jumalan sanana. Onko se meitä sitova kaikilta osin, vai vain joiltakin? Erot nousevat pohjimmiltaan sieltä.
– Moni pappikin tuntuu nykyään ajattelevan, että Raamattu on ihmisten ajatuksia Jumalasta. Osa on hyviä ajatuksia, joihin voi yhtyä, ja sitten on oman aikansa sisältöä, hän sanoo.
Virkakysymys ja samaa sukupuolta olevien parien mahdollisuus avioliittoon ovat Nummelan mukaan ”ennen kaikkea raamattukysymys, ei tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskysymys”.
Vakaumus, joka meillä on yhdessä muiden järjestöjen kanssa, ei katoa kun vyötä kiristetään, vaan on pysyvä.
Nummela väitti Kansanlähetyspäivillä myös, että itse evankeliumin sisällöstäkin on jo erilaisia näkemyksiä. Hänen mielestään joidenkin puheista välittyy käsitys siitä, että evankeliumi olisi sanoma tasavertaisuudesta ja yhdenvertaisuudesta ja ”Pride-liikkeen ideologiset vakaumukset ovat syrjäyttäneet Jumalan sanan”.
– Nämä teemat, oikein ymmärrettynä, ovat tärkeitä, se että jokainen meistä on saman arvoinen, mutta ei evankeliumin sisältö typisty vain siihen. Evankeliumi on sitä, että Jeesus on sovittanut syntimme, jotta me voimme olla yhteydessä Jumalaan.
Hänestä myös tuntuu, etteivät kaikki ole samalla viivalla kirkossa: lähetysjärjestöjen toimintaa pyritään ohjailemaan tiettyyn suuntaan, mutta joissakin seurakunnissa vihitään samaa sukupuolta olevia pareja, vaikka kirkon ylin päättävä elin, kirkolliskokous, ei ole vielä tätä sallinut.
Kansanlähetyspäivät järjestettiin Ryttylässä 7.–9. heinäkuuta.
Piispoilla on nyt suuri merkitys
Daniel Nummela arvioi, että jos kirkko ja sen piispat jatkavat nykyistä linjaansa, jotkut järjestöt eivät välttämättä enää koe voivansa toimia kirkon sisällä. Mitä sitten tapahtuu, jää nähtäväksi.
Piispoilla ja sillä, miten he toimintaa hiippakunnissa linjaavat, on nyt suuri merkitys.
– Jos piispoilla on tahtoa ja rohkeutta suoda tilaa kaikille herätysliikkeille ja järjestöille, uskon, että nämä haluavat jatkaa kirkon yhteydessä.
– Vakaumus, joka meillä on yhdessä muiden järjestöjen kanssa, ei katoa kun vyötä kiristetään, vaan on pysyvä.
Helpotusta tilanteeseen voisi Nummelan mukaan löytyä myös siitä, että ihmiset saisivat vapaammin valita kotiseurakuntansa. Nyt evankelis-luterilaisessa kirkossa kotiseurakunta määräytyy asuinpaikan mukaan, vaikka sopivammalta tuntuva seurakunta olisi muualla.
Jos herätysliikkeillä ja lähetysjärjestöillä onkin kirkon kanssa erimielisyyttä, tukea näkemyksille etsitään nyt muista, samanhenkisistä järjestöistä. Kansanlähetys on lisännyt yhteistyötään Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen (SLEY) ja Suomen Raamattuopiston kanssa. Työntekijät liikkuvat eri järjestöjen välillä, eivätkä varsinkaan nuoremmat sukupolvet näe yhteistyölle estettä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
