Uusisilta: Herätysliikkeiden julkilausumat Pride-viikolla osoittavat kirkon sisäisten rajaviivojen olevan jo ehkä liian isoja ylitettäviksi – olisiko helpompaa lähteä eri teille?
Pride-viikolla kuultiin useita kirkollisia kannanottoja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksiin. Mitään yhtenäistä linjaa näistä ei tosin löydy.
Viime viikolla järjestetyn Pride-viikon päälle sattui useita hengellisiä kesäjuhlia, joissa otettiin kantaa myös Pride-viikon teemoihin. Kansanlähetyksen toiminnanjohtaja Daniel Nummela totesi Kansanlähetyspäivillä, ettei heidän liikkeensä jäsenten tulisi tehdä yhteistyötä ”sellaisten tahojen kanssa jotka opettavat selkeästi Raamatun oppien vastaisesti”. On ehkä sattumaa, että tämä kannanotto julkaistiin juuri Pride-viikon aikaan, mutta liikkeen tuntevat tietävät, että naispappeuden lisäksi myös homoseksuaalisuus ja transsukupuolisuus nähdään liikkeessä Raamatun oppien vastaisena.
Myös vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen Suviseuroilla otettiin rohkeasti kantaa. Tapahtuman tiedotustilaisuudessa julkaistiin liikkeen kannanotto, jonka mukaan ”avioliitto ei ole ihmisoikeuskysymys vaan uskon ja opin kysymys”, joten samaa sukupuolta olevien parien avioliitoista ei tarvitse sen enempää keskustella.
No, oli onneksi myös ainakin yksi kannanotto, joka oli selvästi suunnattu tuen osoitukseksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille. Piispa Mari Leppänen kirjoitti Helsingin Sanomiin kolumnin, jossa hän puolsi Suomen vanhentuneen translainsäädännön uudistamista, sillä se vaatii edelleen sukupuoltaan korjanneilta sterilisaatiota.
1800-luvun puolivälissä Yhdysvaltojen baptisti- ja metodistikirkot jakaantuivat kahtia orjuuteen ja mustien ihmisoikeuksiin liittyvien kysymyksien takia.
Mikään näistä kannanotoista ei tietenkään ole ”kirkon virallinen kanta”, vaan kaikki edustavat vain osaa kirkosta. Vaikkakin hyvin vaikutusvaltaisia sellaisia. Kirkon ulkopuolelle tämä tosin saattaa näyttäytyä hieman ristiriitaisena. Onko kirkko nyt sateenkaariväen puolella vai heitä vastaan?
Vastaus on, että molempia. Kirkon sisällä on niin isoja opillisia ja eettisiä ristiriitoja, että voisi olla ihan perusteltua kysyä, että kannattaako tässä enää olla edes osa samaa kirkkoa. Kansanlähetys on ottanut nyt selvempää pesäeroa kirkkoon kuin aiemmin kehottamalla kieltäytymään jumalanpalvelusyhteistyöstä ”Raamatun vastaisesti opettavien kanssa” ja vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen tiedetään opettavan, että pelastusta ei löydy liikkeen ulkopuolelta. Rivikristittynä tuntuu erikoiselta, että kirkko haluaa pitää kiinni näistä herätysliikkeistä, vaikka ne itsekin näin vahvasti pyrkivät erottautumaan liikkeensä ulkopuolella olevista kirkon jäsenistä.
1800-luvun puolivälissä Yhdysvaltojen baptisti- ja metodistikirkot jakaantuivat kahtia orjuuteen ja mustien ihmisoikeuksiin liittyvien kysymyksien takia. Jos keskeisistä ihmiskuvaan ja ihmisoikeuksiin liittyvistä kysymyksistä ei löydy yhteisymmärrystä, niin ehkä olisi kaikille osapuolille helpompaa jatkaa eri teitä?
Kirjoittaja on maailmantuskaa poteva ammattiaktivisti ja mystiikkaan taipuvainen harrastelijakristitty.
6.7.2021 klo 16.13 Virheellinen termi sukupuolen vaihtaminen korjattu sukupuolen korjaamiseksi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Vielä ei ole aika perustaa omaa kirkkoa, mutta herätysliikkeiden ja kirkon suhteessa eletään nyt murrosvaihetta, ajattelee Kansanlähetyksen Daniel Nummela
AjankohtaistaLähetysjohtaja Daniel Nummelan mielestä erimielisyyksien ytimessä on kyse Raamatun asemasta ja tulkinnasta.
