Euroviisuissa on nähty monenlaista: esimerkiksi poliittisella kappaleella voittanut ukrainalainen Jamala (vasen yläkulma), hillittömän bilebängerin esittänyt Vjerka Serdjutška, udmurttimummojen Buranovski babuski -yhtye, hirviöasuinen Lordi ja pelkistetyllä kappaleella viisut voittanut Portugalin Salvador Sobral.
Viisi syytä rakastaa Euroviisuja
Elämä olisi paljon ankeampaa, ellei espoolainen perheenisä joskus kuoriutuisi farkkumunasta.
1. Yllätyksellisyys
Voittaako Euroviisut tarttuvin kertosäe, paras laulusuoritus, mieleenpainuvin show vai maa, jolla on eniten ystäviä? Entä vaikuttaako politiikka? Tähän on mahdoton yksiselitteisesti vastata, sillä Euroviisuissa kaikki on mahdollista. Esimerkiksi vauhdikkaan show’n, pyrotekniikan ja englannin kielen peräänkuuluttajat saivat nenilleen silloin, kun Serbian Marija Šerifović voitti viisut tyylikkäällä Molitvalla vuonna 2007 tai Portugalin Salvador Sobral eleettömällä Amar Pelos Dois -laululla vuonna 2017. Kaikkien aikojen yllätys jumbosijoihin tottuneille suomalaisille oli kuitenkin Lordin viisuvoitto vuonna 2006.
2. Kansalliset erikoisuudet
Kuinka monta kertaa vuodessa tulet edes ajatelleeksi Armeniaa tai Moldovaa tai kuuntelet musiikkia Maltalta tai Georgiasta? Niinpä! Euroviisut marssittavat lavalle Euroopan (ja vähän muidenkin maanosien) kielet, soittimet, rytmit ja kansallisasut kaikessa komeudessaan. Yhtäkkiä tunnelman voi nostattaa kattoon vaikka ryhmä udmurttimummoja Venäjältä tai koko Eurooppa katsoo suu ammollaan irlantilaista Riverdancea. Mistä kaikesta olisimmekaan jääneet paitsi ilman Euroviisuja!
3. Ihmisoikeuskysymykset
Euroviisuissa jokainen saa olla sellainen kuin on, riippumatta kansallisuudesta, sukupuolesta, kielestä, seksuaalisesta suuntautuneisuudesta tai muusta. Ei siis ihme, että viisufaneissa on paljon seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia. Tilanne monessa viisumaassa on valitettavasti toinen, ja viisuissa tasapainoillaan joka vuosi poliittisuuden kanssa. Euroviisujen ansioksi voidaan kuitenkin laskea se, että kansainvälinen media on käsitellyt seksuaalivähemmistöjen asemaa ja turvallisuutta sellaisissa maissa kuin Venäjä tai Azerbaidzan, jotka kumpikin ovat myös järjestäneet kisat. Ihmisoikeuskysymykset, konfliktit ja historian vaikeat vaiheet ovat kuuluneet myös musiikissa esimerkiksi silloin, kun Ukrainan Jamala voitti vuoden 2016 viisut Stalinin vainoista Krimillä kertovalla kappaleella 1944. Tänä vuonna puheenaihe numero yksi on ollut Israelin osallistuminen Euroviisuihin. Tapetilla ovat palestiinalaisten asema ja sotatoimien lopettaminen Gazassa.
4. Huumori
Euroviisuedustajat lähtevät kisoihin täysillä, mutta katsomossa saa onneksi nauraa tahalliselle ja tahattomalle komiikalle, jota erityisesti kappaleiden suomennokset tarjoavat. Mikään ei latista tunnelmaa niin kuin tiukkapipoinen viisukatsoja, joten pilkettä silmäkulmaan ja lisää kierroksia tuulikoneeseen! Euroviisujen äärellä voi pohtia, pitääkö kaikessa aina ollakaan niin paljon järkeä. Elämä olisi paljon ankeampaa, ellei espoolainen perheenisä olisi halunnut kuoriutua farkkumunasta tai ukrainalainen drag-artisti olisi laulanut oudolla hybridikielellä folion värisessä asussaan Sieben, sieben, ai lyu-lyu / Sieben, sieben, eins, zwei.
5. Yhdistävä juttu
Maailma on täynnä sotia, riitoja, ilkeyttä ja eripuraa. Kaiken keskellä tarvitaan yhdistäviä tekijöitä kuten urheilu ja musiikki, joiden parissa kieli- ja kulttuurieroillakaan ei ole merkitystä. Viisuja on mukava katsoa yhdessä kaveriporukan tai perheen kesken, ja ne tarjoavat hyvän tekosyyn laittaa viestiä Ruotsin-serkulle tai sille reilimatkalla tavatulle slovenialaiselle kesäromanssille. Finland, 12 points!
Euroviisujen semifinaalit ti 7.5. ja to 9.5. ja finaali la 11.5.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Euroviisuja ja kirkkoa yhdistää poukkoileva suhde siihen, mikä on poliittista
PuheenvuorotPoliittisuuteen vetoamalla väistellään vaikeita aiheita, kuten Palestiinan tilannetta tai sitä, että Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on rajusti ristiriitaisia näkemyksiä. Myös varovainen hymistely voi kuitenkin olla poliittista, kirjoittaa Ella Luoma.
