Petri Laaksosen ura ammattimuusikkona käynnistyi toden teolla, kun hänen säveltämänsä Eläköön elämä -kappale valittiin edustamaan Suomea vuoden 1985 Euroviisuissa. Noita viisukarsintoja varten hankittu takki on yhä tallella ja Laaksosen päällä kuvassa.
Euroviisusäveltäjä Petri Laaksonen on nähnyt viisujen nousut ja laskut – Sata salamaa kajahtaa myös Tuomiokirkon viisumessussa
Petri Laaksonen on seurannut Euroviisujen arvonnousua ilahtuneena, mutta harmittelee sitä, kuinka paljon painoarvoa show-elementit nykyään saavat.
Muusikko Petri Laaksosta voi hyvällä syyllä kutsua yhdeksi Suomen menestyneimmistä euroviisusäveltäjistä. Hänen säveltämistään kappaleista peräti kahdeksan on päässyt Suomen Euroviisu-finaaliin, ja kahdesti Laaksosen sävellys on valittu edustamaan Suomea: Sonja Lumpeen esittämä Eläköön elämä vuonna 1985 ja Virve Rostin Sata salamaa vuonna 1989.
Kerran tappio oli erityisen kirvelevä. Vuonna 2000 Anna Erikssonin tulkitsema Oot voimani mun jäi Suomen finaalissa kakkoseksi, mutta voitti viisufanien Second Chance Contest -kisat ja oli kova hitti viisukaupunki Tukholman diskoissa.
– Varsinkin 1990-luvulla tarjosin sitkeästi biisejä Euroviisuihin, mutta osa ei päässyt finaaliin asti, Laaksonen kertoo.
Viisuihin sävellettyjen kappaleiden määrä kertoo Laaksosen mielestä siitä, että Euroviisut ovat olleet hänelle lapsesta saakka kova juttu. Varhaisteini-iässä hän oli varsinainen lajiniilo, joka huudatti kilpakappaleita mankastaan ja tunsi myös viisuihin liittyvät tilastot.
– Siinä oli jotakin jännää ja kivaa, että maat kilpailivat musiikissa. Olin aina vahvasti Suomen puolella.
Eläköön elämä antoi rohkaisupotkun
Oikeastaan voi myös sanoa, että Petri Laaksosen muusikon ura alkoi Euroviisuista. Suomen edustuskappaleeksi valittu Eläköön elämä oli nimittäin ensimmäinen Laaksosen säveltämä kappale, joka levytettiin.
– Se oli pökerryttävän riemastuttavaa sekä minulle itselleni että muille, että joku tuli kisoihin täysin pystymetsästä ja pärjäsi. Se oli valtava rohkaisupotku.
Mutta jos kysytään, miten nykyään tehdään hyvä euroviisu, en tiedä!
Laaksosen uran aikana sävellyksiä on syntynyt ”muutama sata”. Euroviisukappaleitten säveltäminen on aivan omanlaisensa prosessi. Tehtävä ei ensinnäkään ole helppo, sillä kappaleen pitäisi hurmata ensin suomalaiset ja sitten koko Eurooppa.
– Minulla on ollut sellainen näkemys, että lähden tekemään kappaletta omien musiikkimieltymysteni mukaisesti. Siinä pitää olla tarttumapintaa, jotakin, mikä kiinnostaa, koskettaa ja innostaa, Laaksonen aloittaa.
Melodia ja harmoniaratkaisut ovat Laaksoselle tärkeitä. Kappaleen pitää olla myös vetävä, sellainen, jossa tapahtuu, jotta sitä jaksaa seurata kolme minuuttia.
– Mutta jos kysytään, miten nykyään tehdään hyvä euroviisu, en tiedä! Musiikkikulttuuri on muuttunut niin hurjasti.
Show’lla on jo liikaakin merkitystä Euroviisuissa
Petri Laaksosen elämän aikana Euroviisut ovat kokeneet monenlaisia vaiheita. Välillä Suomen huono menestys oli yleinen vitsailun aihe eivätkä viisut oikein innostaneet enää musiikin tekijöitäkään. On myös nähty uusi nousu, ja sitten Lordin viisuvoiton ja Käärijän menestyksen synnyttämä koko kansan viisuhuuma.
– Olen seurannut tätä kehitystä hyvillä mielin. Poliitikot ja kansakunnat arvostavat taas viisuja, ja ne ovat esillä. Uudet sukupolvet ovat löytäneet Euroviisut. Koen kuitenkin olevani vähän out tästä musiikkigenrestä, Laaksonen sanoo.
Laaksonen ei ole säveltänyt viisuihin kappaletta enää sen jälkeen, kun Tommi Soidinmäki osallistui kisaan hänen säveltämällään Seis!-kappaleella vuonna 2011.
Artistien show’lle annetaan Laaksosen mielestä jo liikaakin painoarvoa itse musiikin sijaan. Hän on miettinyt, syntyykö näin aikaa kestäviä viisuklassikoita.
– Ei tempuista nauti enää, kun niitä tulee 30 kappaleen ajan. Valot räiskivät ja roiskivat ja on pyrotekniikkaa. Miten virkistävää onkaan, kun välissä on eleetön balladi.
Se taas ei ole muuttunut, että vaikka kuinka puhuttaisiin musiikkikilpailusta, politiikka ja maiden väliset suhteet vaikuttavat Euroviisuihin. Tänä vuonna on keskusteltu siitä, saako Israel osallistua. Venäjä jätettiin pois Euroviisuista vuonna 2022.
– Geopolitiikka on ollut osa Euroviisuja pitkän aikaan. Kyllä minuakin puuduttaa, kun pisteitä annetaan naapurille. Kypros antaa Kreikalle pisteitä ja toisinpäin, mutta näinhän Suomikin on tehnyt.
– Ei politiikan pitäisi olla artistien vastuulla, mutta jossakin pitäisi mennä raja, kuten meni Venäjän kohdallakin. Toisaalta haluaisin nähdä sen, että artistit lähtisivät samalta viivalta niin, että jokainen voisi kilpailla niillä vahvuuksilla, mitä laulussa ja esityksessä on.
Tänä keväänä Petri Laaksonen on ollut mukana valmistelemassa kotiseurakuntansa Viisumessua ja hän myös soittaa ja laulaa siellä.
Helsingin tuomiokirkossa 11. toukokuuta järjestettävässä Viisumessussa kuullaan ja lauletaan messuun sopivia viisuja Suomesta ja ulkomailta. Kaikki laulut lauletaan kuitenkin suomeksi. Messussa ovat mukana ainakin Vain hieman rauhaa (Ein bißchen Frieden), Halleluja (Hallelujah), Katson sineen taivaan ja Sata salamaa. Yhteislaulun lisäksi messussa kuullaan kaksi esitystä.
Petri Laaksosen sävellykset ja niiden esittäjät Euroviisuissa
1985 Eläköön elämä, Sonja Lumme
1987 Sata salamaa, Vicky Rosti
1988 Amor amor, Ami Aspelund
1989 Oi äiti maa, Anneli Saaristo
1990 Gabriela, Arja Saijonmaa
2000 Oot voimani mun, Anna Eriksson
2009 Kirkas kipinä, Jari Sillanpää
2011 Seis!, Tommi Soidinmäki
Viisumessut Haagassa ja keskustassa
Euroviisumessu Huopalahden kirkossa (Vespertie 12) keskiviikkona 8.5. klo 18. Messun musiikista vastaa Haagan seurakunnan kuoro kanttori Anna Marten ja Hannakaisa Nyrösen johdolla. Pappeina ovat Mari Mattsson ja Mari Silin.
Viisumessu Helsingin tuomiokirkossa lauantaina 11.5. klo 18. Messun toimittavat papit Aki Kekkonen ja Elina Seppänen sekä euroviisubändi Make Perttilän ja Petri Laaksosen johdolla.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Euroviisuja ja kirkkoa yhdistää poukkoileva suhde siihen, mikä on poliittista
PuheenvuorotPoliittisuuteen vetoamalla väistellään vaikeita aiheita, kuten Palestiinan tilannetta tai sitä, että Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on rajusti ristiriitaisia näkemyksiä. Myös varovainen hymistely voi kuitenkin olla poliittista, kirjoittaa Ella Luoma.
