Kolumni: Euroviisuja ja kirkkoa yhdistää poukkoileva suhde siihen, mikä on poliittista
Poliittisuuteen vetoamalla väistellään vaikeita aiheita, kuten Palestiinan tilannetta tai sitä, että Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on rajusti ristiriitaisia näkemyksiä. Myös varovainen hymistely voi kuitenkin olla poliittista, kirjoittaa Ella Luoma.
Tämän vuoden Euroviisut olivat onneton näytös. Useimmat tosifanit boikotoivat ja viisuissa äänestivät monet, jotka eivät olleet niinkään kiinnostuneet itse kilpailusta kuin mahdollisuudesta näpäyttää ”woke-vasemmistoa”.
Käärijä jättäytyi pois ääntenlaskusta, Israelin edustaja opetteli pysymään rauhallisena, vaikka hänelle huudettaisiin mitä ja kaikki Palestiinaan viittaava poistettiin. Aina kun kuulin jonkun viisujuorun olin yhä helpottuneempi siitä, että Käärijä hävisi viime vuonna.
Vuonna 2022 Venäjä heitettiin ulos viisuista ja Ukraina äänestettiin lähes yksimielisesti voittajaksi. Vuonna 2014 itävaltalainen drag-artisti Conchita Wurst voitti Euroviisut. Voittoa pidettiin vastalauseena sille, miten Venäjällä sorretaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä. Vuonna 2013 Krista Sigfrieds osallistui viisuihin kappaleella Marry me, jolla pyrittiin edistämään tasa-arvoista avioliittolakia Suomessa.
Tänä vuonna viisujärjestäjät muistivat, ettei Euroviisut olekaan poliittinen tapahtuma ja kielsi Israelin arvostelun ja Palestiinan julkisen tukemisen. Palestiina on hiertänyt viisuissa aiemminkin. Vuonna 2019 Madonna esiintyi laulukilpailun väliajalla, ja esityksessä nähtiin Israelin ja Palestiinan lippuihin pukeutuneet tanssijat toisiaan syleillen. Viisut järjestettiin tuolloin Tel Avivissa, ja EBU kiirehti tiedottamaan, ettei Euroviisut ole poliittinen tapahtuma. Samanlaista selvitystyötä ei vaadittu vuosina 2022 ja 2023, kun Slava Ukraini -huudot täyttivät areenat.
On räikeän ristiriitaista heittää yksi maa ulos kilpailuista, koska se käy sotaa, ja pitää toinen maa mukana sotimisesta huolimatta.
Euroviisuja ja Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa yhdistää niiden poukkoileva suhde siihen, mikä on poliittista. Mannerheimin päiväkäskyä kirkkojen seinällä ei mielletä poliittiseksi, mutta Haagan seurakunnan hallituksen toimia kritisoiva viesti sosiaalisessa mediassa nähdään vahvasti sellaiseksi. Kirkossa voidaan aika rauhassa haastatella europarlamenttiehdokkaita tai pyytää poliitikkoja saarnaamaan, mutta kannanotto harmaan talouden torjumiseksi on politiikan tuomista kirkkoon.
Poliittisuuteen vetoamalla pyritään väistämään vaikeita aiheita, kuten Palestiinan tilannetta tai sitä, että kirkossa on rajusti ristiriitaisia poliittisia näkemyksiä. Varovaista hymistelyä tai vahvaa yksimielisyyttä ei nähdä poliittisena silloinkaan, kun se on sitä.
Tämä vuosi osoitti, että Euroviisut ei voi piiloutua vaikeilta kysymyksiltä ei-poliittisuuden taakse, ainakaan sillä tavoin, että se pysyisi relevanttina. On räikeän ristiriitaista heittää yksi maa ulos kilpailuista, koska se käy sotaa, ja pitää toinen maa mukana sotimisesta huolimatta ja sitten väittää, että Euroviisut on ei-poliittinen tapahtuma. Lopputuloksena on varsin onneton näytös.
Kirjoittaja on populaarikulttuurin ilmiöihin hurahteleva teologi, feministi ja päiväuneksija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Viisi syytä rakastaa Euroviisuja
Hyvä elämäElämä olisi paljon ankeampaa, ellei espoolainen perheenisä joskus kuoriutuisi farkkumunasta.
