Ville Mehto tekee kahta työtä: soittokeikkoja ja putkimiehen hommia.
Ville Mehto lopetti urheilemisen ja tutustui bluesiin: ”Jos on huono olla, pitää olla joku pakopaikka”
Huhtikuun alussa Ville Mehto kilpailee blueskisassa Portugalissa.
Avioeron jälkeen vuosia sitten Ville Mehto, 47, meni vaatehuoneeseen, sulki oven ja nauhoitti levyllisen biisejä. Se oli bluesia.
Blueskappaleissa lauletaan usein melankolisista aiheista. Blues on lähtöisin yhdysvaltalaisten pelto-orjien työlauluista ja mustan väestön hengellisistä lauluista.
Mehton levy päätyi Ranskaan, ja hän sai kutsun sinne soittamaan bluesfestivaaleille. Siellä Mehto tutustui paikallisen Yokatta Brothers -yhtyeen jäseniin. Seuraavana vuonna hänet kutsuttiin vierailevaksi artistiksi yhtyeen live-levylle.
– Teimme levyn basistin vanhempien isossa puutalossa. Siellä oli porukkaa pitkän pöydän ääressä ruokailemassa ja iltaa istumassa. Soitimme heille ja äänitimme levyn. Siitä lähtien olen käynyt Ranskassa joka vuosi soittamassa heidän kanssaan, ja taas on levy tulossa.
Mehton soitin on huuliharppu, johon yhdistyvät kitara ja laulu.
Kaikki energia huuliharppu-treeniin
Lapsena Ville Mehto oli kova urheilemaan. Teini-iässä hän olisi halunnut päästä siinä entistä pidemmälle, mutta huomasi, ettei niin käynyt. Niinpä hän lopetti urheiluharrastuksen.
Jääkiekon pelaaminen oli antanut kasvavalle nuorelle itseluottamusta, ja lopettamisen jälkeen hän mietti, että mitä nyt.
– Jäi vähän sellainen olo, että haluan olla jossain hyvä – olisikohan mitään sellaista?
Kesälomat Mehto vietti vanhempiensa ja siskon kanssa Rautalammilla, missä hänen setänsä asui. Setä oli blues- ja rockmies, joka soitti bändeissä ja kuunteli bluesia.
Kun tuli ammatinvaihto, perheenlisäystä, ero ja uusperhe, soittaminen jäi vähän taka-alalle.
Mehto kuunteli mielellään setänsä levyjä, mutta vähitellen häntä alkoivat kiinnostaa myös muut artistit.
– Mietin, keitä muita on kuin ne, joita setäni kuunteli, ja löysin oikeita mustia bluesmiehiä. Yksi oli huuliharpisti Aleck ”Sonny Boy Williamson II” Miller. Halusin kuunnella jotakin sellaista, mitä kaverit eivät kuunnelleet, ja tutustuin enemmän bluesiin.
Mehto alkoi treenata huuliharpun soittoa ja pani kaiken energiansa siihen. Kitaran ja rumpujen soittajia oli kyllä, mutta kukaan muu hänen ikäisensä ei soittanut huuliharppua.
Mehto kävi Pepe Ahlqvistilla muutaman kerran huuliharpputunneilla. Soittotaito kehittyi, ja alkoi tulla bändihommia.
Soittaminen kulkee mukana
20 vuotta Ville Mehto työskenteli ravintola-alalla, mutta kyllästyi siihen ja lähti opiskelemaan putkiasentajaksi ja laatoittajaksi. Mies perusti oman firman, ja sen jälkeen hän on tehnyt sekä soittokeikkoja että töitä putkimiehenä ja laatoittajana.
– Kaksi ammattia toimii ihan hyvin, mutta raksahommat ovat fyysisesti raskaita. Nykyisin kaikesta vie pidemmän aikaa palautua.
– Kun tuli ammatinvaihto, perheenlisäystä, ero ja uusperhe, soittaminen jäi vähän taka-alalle. Silti soittaminen on kulkenut mukana koko ajan jollain tavalla – enkä tiedä vieläkään, mikä tämä blues-juttu elämässäni on, Mehto sanoo.
Hän jää miettimään asiaa.
– Huuliharppu on kaikista vahvin… semmoinen niin kuin… Haen harpun, niin voin soittaa, sanoo Mehto ja on jo menossa hakemaan soitinta.
Tultuaan takaisin hän istuu pöydän ääreen ja soittaa.
– Tuo on se juttu. Huuliharpun soitossani kuuluu kaikista eniten se, että se tulee jostakin syvältä sisältä. Fiilis on kaikkein tärkeintä. Jos on huono olla, pitää olla joku pakopaikka.
Asiakas antoi kitaran
Huhtikuun alussa vantaalainen Ville Mehto lähtee Portugaliin European Blues Challenge 2024 -kilpailuun. Hän voitti kilpailun Suomen karsinnat viime vuonna. Bragan kaupungissa järjestettävään kilpailuun osallistuu 22 maata.
Mehtolla on useita huuliharppuja eri sävellajeista, mutta hänellä on myös monta kitaraa. Putkimies Mehto on saanut asiakkaaltaan vanhan Lignatone-kitaran, joka on kunnostettu.
– Otan tämän kitaran kisaan mukaan, sanoo Mehto.
Kilpailussa hän edustaa Suomea nimellä Little Willie Mehto.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Tieto siitä, että sinusta välitetään ja että sinä voit välittää muista, on aika hengellinen kokemus”, sanoo laulaja Marjo Leinonen
HengellisyysMarjo Leinonen on huomannut, että ihmisten pelot ja pettymykset ovat hyvin samanlaisia – ja ettei elämässä kerta kaikkiaan pärjää yksin.
