Vuoden kerho-ohjaajat Anni Kivelä (vas) ja Sofia Toivanen pitävät puuhakokkiskerhoa Tikkurilan kirkolla kerran viikossa.
Vuoden kerhonohjaajat Anni Kivelä ja Sofia Toivanen ovat huomanneet, että kerhonohjaajan pitää olla luova ja huomioida lapset yksilöinä – ”Jos jokin homma ei suju, pitää vaihtaa suunnitelmaa”
Seurakunnat tarjoavat kouluikäisille paljon harrastekerhoja, joista suurin osa on osallistujille ilmaisia. Niitä vetävät usein nuoret kerhonohjaajat.
Syksyllä seurakunnissa käynnistyivät jälleen monet kouluikäisten lasten kerhot. Erilaisten kerhojen suuren määrän mahdollistavat pitkälti nuoret kerhonohjaajat, joista moni saa samalla ensimmäistä kertaa työkokemusta.
Tikkurilan seurakunnan kerhonohjaajat Anni Kivelä, 17, ja Sofia Toivanen, 16, saivat keväällä 2023 Lasten ja nuorten keskuksen ja Partaharju-säätiön Vuoden kerhonohjaaja -palkinnon. Perusteluissa todettiin muun muassa, että he ovat jakaneet omia ideoitaan eteenpäin ja rohkaisseet muita. Kerhonohjaajina he ovat olleet oma-aloitteisia, luotettavia, innovatiivisia ja lapset huomioon ottavia.
– Aika kivalta tuntui. Palkinto oli yllättävä, mutta olimme tosi iloisia siitä, Toivanen sanoo.
Heidän mukaansa kärsivällisyys, luovuus, helposti lähestyttävyys ja ymmärtäväisyys tekevät kerhonohjaajasta hyvän.
– Lapset ovat erilaisia, ja eri lapsille pitää sanoa asiat eri tavoin, Kivelä sanoo.
”Tämä ei ole sellainen kerho, jossa me määräämme kaikesta”
Tänä syksynä Anni Kivelä ja Sofia Toivanen vetävät maanantaisin Tikkurilan kirkolla kokoontuvaa puuhakokkiskerhoa. Siellä kokataan, askarrellaan tai pelataan yhdessä.
– Meillä on tapana kysyä, mitä kerholaiset haluavat tehdä ja kokata. Tämä ei ole sellainen kerho, jossa me määräämme kaikesta. Haluamme, että kerholaisilla on kiva olla, Toivanen kertoo.
Kerho kokoontuu kerrallaan puolitoista tuntia, ja siihen kuuluu muun tekemisen ohella lyhyt hartaushetki. Kokkailuissa pitää ottaa huomioon, mitä lyhyessä ajassa ehtii tehdä.
– Jos tuntuu siltä, että tulee kiire, yritetään etsiä samankaltaisia vaihtoehtoja sille, mitä on toivottu. Esimerkiksi tänään tehdään tortillapizzoja, koska pizzapohjan tekeminen veisi aikaa, Kivelä kertoo.
Pitää tarvittaessa osata sanoa tiukasti, mutta ei niin, että kenellekään tulee paha mieli.
Kerholaiset ovat iältään useimmiten 7–11-vuotiaita. Jotkut jaksavat keskittyä paremmin, jotkut huonommin, jotkut ovat hiljaisempia ja jotkut puhuisivat vaikka koko ajan.
– Kerhonohjaajilta vaaditaan kärsivällisyyttä ja tietynlaista sanavalmiutta. Pitää tarvittaessa osata sanoa tiukasti, mutta ei niin, että kenellekään tulee paha mieli. Asioita pitää perustella vaikka sanomalla, että meillä on kerhossa tietyt säännöt, joita pitää noudattaa, jotta kaikilla on mukavaa, Kivelä sanoo.
– Luova pitää olla. Se voi tarkoittaa vaikka sitä, että kun pidetään hartautta, joskus pitää vaihtaa lasten istumajärjestystä. Pitää koko ajan seurata, miten ryhmä toimii. Jos jokin homma ei suju, pitää vaihtaa suunnitelmaa, Sofia Toivanen jatkaa.
Yleensä kerhossa sujuu hyvin, mutta kaikenlaiset unohdukset ja kommellukset ovat ohjaajille tuttuja: välillä on puuttunut esimerkiksi leivinpaperi, kerran kananmunat. Onneksi nuorisotyönohjaaja Marjukka Valtanen on tarvittaessa puhelinsoiton päässä.
– Aina sattuu kaikenlaista. Onneksi saatiin kirkon keittiöltä kananmunat. Eivät nämä onneksi ole isoja juttuja, Anni Kivelä sanoo.
Sofia Toivanen ja Anni Kivelä kokevat, että kerhon ohjaaminen sopii monenlaisille nuorille, jotka ovat valmiit ottamaan vähän vastuuta ja kehittämään itseään.
Harrastuksista voi saada uusia kavereita
Monissa perheissä on erityisesti kuluneen vuoden aikana tuskailtu nousseiden hintojen kanssa ja mietitty myös lasten harrastuksia ja niihin liittyviä kuluja. Esimerkiksi Tikkurilan seurakunnassa kaikki kouluikäisten kerhot ovat tällä hetkellä osallistujille maksuttomia.
Osallistujamäärät kerhoissa vaihtelevat kerhon ja toimipisteen mukaan, mutta moniin kerhoihin mahtuisi mukaan enemmänkin lapsia. Sofia Toivanen ja Anni Kivelä arvelevat, että kaikki perheet Vantaalla eivät edes tiedä, kuinka monipuolisesti seurakunnat tarjoavat harrastekerhoja kouluikäisille. Jostakin omasta harrastuksesta voi olla lapselle paljon iloa ja hyötyä.
– Harrastuksissa oppii toimimaan muiden lasten kanssa. Sellaiset lapset, joita vaikka kiusataan koulussa, voivat saada harrastuksista kavereita ja huomata, että on myös hyviä ihmisiä, Anni Kivelä sanoo.
Kivelä tekee tällä hetkellä kaksoistutkintoa, käy lukiota ja opiskelee hiusalaa ammattioppilaitoksessa. Toivanen on lukiossa. Koulunkäynti vie aikaa ja energiaa, mutta kerhonohjaus kerran viikossa ei kuormita liikaa.
Kivelä ja Toivanen suosittelevat kerhonohjausta nuorille, jotka ovat valmiit ottamaan vähän vastuuta ja kehittämään itseään. Työtä voi tehdä omien kiinnostuksenkohteiden ja vahvuuksien mukaan.
– Jos on esimerkiksi kiinnostunut näytelmistä, voi alkaa pitää näytelmäkerhoa, Toivanen havainnollistaa.
Lisätietoa Vantaan seurakuntien kerhoista kouluikäisille Vantaan seurakuntien nettisivuilta.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Pitääkö lapsen harrastaa? – ”Harrastus on ehdoton juttu”, sanoo kouluikäisten kerhoja Korsossa vuosikymmenet vetänyt Terho Kettunen
Hyvä elämäSeurakunnan kerho tuo rytmiä viikkoon ja voi lievittää yksinäisyyttä. Työn ohessa huippupainijan uraa tehnyt Terho Kettunen harrastaa itsekin monipuolisesti.
