null Yksinasuvat-yhdistyksen puheenjohtaja Raija Eeva: ”Yksineläviä syrjitään lainsäädännössä, politiikassa ja palveluissa”

Turkulaisen Raija Eevan mielestä yksinasuvien elämää ja tarpeita pitäisi tutkia syvällisemmin. 

Turkulaisen Raija Eevan mielestä yksinasuvien elämää ja tarpeita pitäisi tutkia syvällisemmin. 

Hyvä elämä

Yksinasuvat-yhdistyksen puheenjohtaja Raija Eeva: ”Yksineläviä syrjitään lainsäädännössä, politiikassa ja palveluissa”

Raija Eeva toivoo yhteiskunnan ottavan paremmin huomioon sen, että yksinasuvat joutuvat maksamaan yksin esimerkiksi asumiskustannukset.

1. Raija Eeva, miksi ryhdyit yksin­asuvien puolestapuhujaksi?

– Kun aloitin 1990-luvun lopussa työt Turun tuomiokirkkoseurakunnan diakonina, huomasin, että alueella oli paljon työikäisiä yksinasuvia. Ryhdyin vetämään sinkkutoimintaa, ja tilaisuuksiin osallistui parhaimmillaan kerralla noin 250 ­ihmistä.

– Yksinasuvien suuri määrä kiinnosti minua niin paljon, että aloin etsiä aiheesta tutkimus- ja tilastotietoa. Sellaista ei juurikaan löytynyt 2000-luvun alussa. Yritin ensin yksin vaikuttaa tämän yhteiskunnallisesti ­tärkeän il­miön esiintuomiseen. Sitten halusin mukaan joukkovoimaa ja perustin Yksinasuvat-yhdistyksen vuonna 2009.

2. Kuinka paljon Suomessa on ­yksinasuvia?

– Vuonna 2021 Suomessa oli 1,28 miljoonaa yksinasuvaa, kun vielä 1990-luvun lopulla heitä oli alle miljoona. Yksinasuvista yli puolet on työikäisiä eli 25–64-vuotiaita. Noin joka kolmas yksinasuva on yli 65-vuotias. Nuorten osuus on paljon pienempi kuin on kuviteltu, sillä noin 10 prosenttia yksinasuvista on alle 25-vuotiaita.

– Yhteiskunta on muuttunut siten, ­että ­nykyään meillä on kaksi keskeistä elämän­muotoa: yksinasuvat ja perheelliset.

Yksin­asuvien ongelmienkin katsotaan olevan henkilökohtaisia ja yksilön itsensä ratkaistavissa.

3. Miten yksinasuvat on otettu huomioon yhteiskunnassa?

– Yksinasuvista käytetään edelleen asiattomia määreitä, kuten yksinäinen, perheetön, vanhapiika ja perä­kamarin poika. Ajatellaan jopa, että yksinasuminen olisi jotenkin väliaikaista elämää, koska parisuhdenormi on yhteiskunnassamme niin vahva. Tämän vuoksi yksinasuvia syrjitään yhä lainsäädännössä, politiikassa ja palveluissa. Yleisin syrjinnän muoto on huomiotta jättäminen. Myös kirkon toiminta on hyvin perhe­keskeistä.

– Yksinasuvilla on paljolti erilaiset tarpeet kuin perheellisillä. ­Asian selvittämiseen tarvittaisiin paljon enemmän tutkimustyötä. Yksin­asuvien ongelmienkin katsotaan olevan henkilökohtaisia ja yksilön itsensä ratkaistavissa. Sen sijaan perheiden tukena on vahvoja järjestöjä, ja puolueetkin ajavat yleensä vain perheellisten asioita.

4. Miten yksinasuvien tilannetta voisi kohentaa?

– Yksinasuvat elävät aivan normaalia arkea. Pitäisi kuitenkin huomioida, että elämä on taloudellisesti raskaampaa, kun joutuu maksamaan yksin asumiskustannukset ja kaiken muun elämiseen liittyvän. Yksinelävällä kotitalous­vähennys on pienempi kuin pariskunnilla yhteensä, ja monet muutkin sosiaaliset tukimuodot suosivat perheellisiä.

– Tärkeää myös olisi, että yhteiskunnan palveluissa otettaisiin yksinasuvat paremmin ­huomioon, sillä aina ei pysty turvautumaan sukulaisten tai ystävien apuun. Esimerkiksi kotiuttaminen päiväkirurgiasta voi olla yksinelävälle haastava tilanne, koska edellytyksenä on toisen ihmisen läsnäolo kotona.

5. Mikä sinulle on pyhää?

– Koen pyhyyttä katsoessani taivaan linnunrataa tai sitten jotain hyvin pientä asiaa luonnossa. Kumpaankin sisältyy suurta ihmettelyä elämän monimuotoisuuden edessä. 

Jaa tämä artikkeli:

Toimitus suosittelee

Kolumni: Ihmisillä on eriskummallinen tarve puuttua sinkun elämään

Puheenvuorot

The Lobster -elokuvassa kaikkien pitää elää pariskuntina. Tosielämässäkin sinkkuus tuntuu usein tragedialta, jolta muut yrittävät pelastaa, kirjoittaa Ella Luoma.





Ruuskanen: Kukaan ei ole perheetön

Puheenvuorot

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.