Ruuskanen: Kukaan ei ole perheetön

Ruuskanen: Kukaan ei ole perheetön

Jako perheellisiin ja perheettömiin on julma ja paikkansapitämätön.

Olen joskus kuullut ihmettelyä siitä, että me kirkon perheneuvonnassa hoidamme myös perheettömiä. Se ei pidä paikkaansa. Minä en ainakaan ole koskaan hoitanut perheetöntä ihmistä. Olen kyllä palvellut eri-ikäisiä, yksin vastaanotolle tulleita. Mutta heillä kaikilla on ollut perhe. He kaikki ovat olleet tai heillä on ollut perheenjäseniä. Yhdellä se oli edesmennyt puoliso. Yhdellä perhe, joka oli antanut hänet pois. Yhdellä jo aikuiseksi varttunut, kotoa muuttanut lapsi ja iäkkäät vanhemmat. Yhdellä oli perhe toisessa maassa, ja yhdellä vain mielikuvissa. Erään naisen perhe oli vielä mykkänä ja hiljaisena kohdun rauhassa.

Minulle perhe ei määrity sen mukaan, ketkä asuvat yhdessä. Määritelmä, jonka mukaan perhe muodostuu ”ihmisistä, jotka syövät samasta jääkaapista”, on lähinnä irvokas. Kun iäkäs äiti juo iltateetään hoitokodissa ja psykiatrisen hoidon piirissä oleva aikuinen poika toisessa hoitokodissa, lakkaavatko he olemasta perhe? Onko pariskunta, joka on päätynyt eroon, mutta hoitaa vanhemmuuttaan jaetusti, edelleen perhe?

Laajentamalla käsitystämme perheestä vahvistamme ihmisessä osallisuutta.

Kun tarkastelemme perhettä kapeasti, kavennamme samalla myös toisten ihmisten elämää. Jako perheellisiin ja perheettömiin on julma ja paikkansapitämätön. Leimaamalla ihmisen perheettömäksi vahvistamme hänessä osattomuuden olotilaa, vaikka meidän pitäisi ennemmin vahvistaa niitä siteitä, jotka sitovat ihmisen toisiin ihmisiin. Laajentamalla käsitystämme perheestä vahvistamme ihmisessä osallisuutta. On aika ankaraa, jos jätämme perhekäsityksen ulkopuolelle ne, jotka eivät tahtoen tai tahtomattaan ole muodostaneet niin sanottua perinteistä perhettä.

Päätin yhden asian, kun aloitin perheneuvonnassa: minun kohdallani kukaan ei olisi perheetön.

Haluaisin, että vastaanotollani jokaisen ihmisen perhe olisi juuri oikeanlainen ja riittävä sellaisena kuin se on. Ajattelen niitä empiviä ja häpeileviä katseita, joita olen kohdannut vastaanotollani, kun olen kysynyt perheestä. Mutta heidän ilmeensä muuttuu, kun olen kysynyt, ketä olet rakastanut, ketä olisit halunnut rakastaa, kuka on rakastanut sinua tai kenen olisi pitänyt rakastaa sinua? Kyllä kaikille aina perheenjäseniä löytyy.


Kirjoittaja on kirkon perheneuvoja, psykoterapeutti ja pappi.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi