Jos Juhani Aaltosella on huilu mukana, hän haluaa mieluummin soittaa kuin puhua.
Juhani Aaltoselle musiikki ja soittaminen ovat taivaan lahja: ”Minut pelasti se, että monet halusivat minut soittamaan”
Saksofonin soitto on 90-vuotiaalta Juhani Aaltoselta nykyisin kielletty, mutta huilu soi yhä.
Kun 90-vuotissyntymäpäivä viime vuoden lopulla lähestyi, Juhani Aaltosen piti uusia ajokortti. Itse hän koki olevansa fyysiseltä iältään erittäin hyväkuntoinen kahdeksankymppinen, ellei nuorempikin. Samoilla linjoilla taisi olla lääkäri.
– Ajokortti uusittiin juuri, ja se on nyt 95-vuotiaaksi asti, Aaltonen sanoo ja nauraa iloisesti.
– Sitten, kun se loppuu, ajan ilman korttia! hän pilailee.
– Tai en ehkä silloin enää ole kiinnostunut ajamisesta, sillä olen sitä niin paljon tehnyt.
Muusikolle kertyy ajokilometrejä. Aaltonen on tenorisaksofonisti ja huilisti. Varsinkin aiemmin hän saattoi ajaa 200 kilometrin päähän soittamaan konsertin ja palata sen jälkeen takaisin kotiin Vantaalle.
– En kumminkaan nuku ennen kuin konsertista on kulunut kaksi–kolme tuntia. Siinä ajassa ajan kotiin.
Palkintoja ja huomionosoituksia
Vuonna 1969 Juhani Aaltonen oli perustamassa Tasavallan Presidentti -yhtyettä ja seuraavana vuonna UMO Jazz Orchestraa. Hän työskenteli monta kymmentä vuotta studiomuusikkona ja puhalsi sekä televisiossa että radiossa konserttien lisäksi. Yhä edelleen Aaltonen konsertoi.
– Minulla on tällä viikolla kolme konserttia. Vakavan koronaan sairastumiseni jälkeen minulta kiellettiin saksofonin soittaminen, mutta soitan huilua.
Aaltonen on ollut mukana soittamassa noin 3 500 kappaleen levytyksissä. Hän on saanut lukuisia palkintoja ja huomionosoituksia, viimeisimpiä ovat Jazz-Emma PLOP & Junnu -albumista vuonna 2022 ja Kirkon kulttuuripalkinto vuonna 2018.
Kulttuuripalkinnossa Aaltosta kiitettiin palvelusta kirkon ja sen herätysliikkeiden konserteissa, työpajoissa, kesäjuhlilla ja hengellisissä tapahtumissa sekä rukousmusiikin mestarikurssilla.
Aaltonen soittaa mieluummin kuin puhuu.
– Jos minulla on huilu mukana, haluan soittaa. Ihmiset kokevat soittoni myös rukouksena. Mehän voimme rukoilla monenlaisella musiikilla.
Juhani Aaltonen on yksi Suomen arvostetuimmista jazzmuusikoista.
Suoraan sängystä kirjoittamaan
Soittamisen ohella Juhani Aaltonen on kirjoittanut ajatuksiaan muistikirjaan. Toimittaja Milla Rautiainen on koonnut hänen teksteistään kirjan, jonka kristillinen Päivä-kustantamo viime vuonna julkaisi. Kirja on Oivallusten kirkastama armo.
– En ollut ajatellut, että kirjoittamistani teksteistä tulisi kirja, koska kaikki, mitä muistikirjassani sanotaan, on Jumalan puhetta minulle. Muut halusivat, että kirja pitää ehdottomasti julkaista.
Aaltonen kirjoittaa mieleen tulleita ajatuksia muistikirjaansa yleensä aamuisin. Herätessä hänellä on muutama minuutti aikaa.
– Jos en nouse sängystä ja kirjoita heti ylös, mitä ajattelen, se unohtuu. Kaikki, mitä kirjoitan, tulee käytännön elämästä.
Tässä esimerkki hänen ajatuksistaan: ”Et oikeastaan ymmärrä, mitä armo on, ennen kuin tulet siitä riippuvaiseksi. Se tapahtuu silloin, kun vääryyttä koettuasi tajuat tarvitsevasi armoa, et oikeutta. Tarvitset armoa armahtamiseen. Oikeassa oleminen tekee sinusta tuomarin ja väärässä oleminen tekee sinusta syyllisen. Armo tekee sinusta syyttömän.”
Viimeisen kolmen vuosikymmenen ajan saksofonisti-huilistia on kutsuttu erilaisiin kristillisiin yhteisöihin soittamaan. Juhani Aaltonen on mennyt, ja hänelle on tullut selväksi, miksi erilaisia kristillisiä yhteisöjä ylipäänsä on olemassa.
– Yksi kirkko ei pysty ylläpitämään kaikkea. Esimerkiksi baptistit pitävät mielissämme sen, että kastaminen on tärkeää, ja joku toinen yhteisö muistuttaa jostain muusta. Yksi ei voi osata kuin pienen osan kokonaisuudesta. Tämäkin liittyy armoon.
Yleisö ja kollegat pelastivat katkeruudelta
Kouvolassa syntynyt Juhani Aaltonen eli lapsuuttaan Lahdessa Mariankadulla 9-vuotiaaksi. Vuonna 1944 hän lähti yksin sotalapseksi Ruotsiin, kun sisarukset jäivät Suomeen.
Aaltonen kertoo joutuneensa oppimaan elämää kantapään kautta.
– Sota-aika, vanhempieni avioero ja alkoholi olivat lapsuudessani läsnä. Kun minut lähetettiin Ruotsiin, koin sen hylkäämisenä.
– Elämässäni ei ollut pitkiin aikoihin armoa. Olen kokenut häpeää ja minua on häväisty, mutta en ole tullut katkeraksi. Minut pelasti se, että monet halusivat minut soittamaan.
12-vuotiaana poika palasi Suomeen. Hän olisi halunnut mennä oppikouluun, sillä haaveissa oli valmistua insinööriksi. Musiikista Juhani tykkäsi, ja se kiinnosti.
– Asuin maalla Inkeroisissa. Tuijotin häissä silmät tapillaan, kun hanuristi soitti. Sain sitten kitaran, ja yksi työnjohtaja opetti minulle muutamia sointuja. Soitin ja lauloin kupletteja mummojen iloksi.
Kun Aaltonen oli 15-vuotias, hän pääsi sahalle töihin. Musiikkia 1950-luvulla kuunneltiin usein radiosta. Aaltosen mieleen tulevat Nat King Cole, Louis Armstrong ja Glenn Miller.
– Olin sahalla töissä kuusi päivää viikossa kahden vuoden ajan. Ajattelin, ettei minusta voi tulla muusikkoa, koska tein raskaita töitä.
”Niin kuin pulloon puhaltaisi”
Ensimmäisen saksofoninsa Juhani Aaltonen osti Ruotsista, jonne hän palasi 17-vuotiaana. Hän meni maatilalle rengiksi. Saksofonin soittamisesta hän kiinnostui ennen huilua.
– Olin kaukaa ihaillut big bandeja. Uppsalassa näin soitinkaupan ikkunassa saksofonin. Ostin soittimen, ja sen koteloon oli pakattu ohjekirja mukaan.
– En silloin tiennyt, miten soitin kootaan ja että saksofoniin laitetaan puupäre. Aloitin saksofonin soittamisen ihan alkutekijöistä, eli opettelemalla kokoamaan sen.
Huilun Aaltonen valitsi aluksi sivusoittimeksi. Musiikkikaupan ovella vastaan tullut tuttu muusikko oli heittänyt Juhanille ohjeen, että huilua soitetaan ”niin kuin pulloon puhaltaisi”.
Puolitoista vuotta Aaltonen ehti soittaa sillä tekniikalla ennen kuin hän pyrki Sibelius-Akatemiaan, pääsi sisälle ja kävi sitä jonkin aikaa.
– Ja kun rakastuin musiikkiin, se oli jazz.
– Jazz on kuin pelaisi tennistä – koskaan ei tiedä, miten ottelu päättyy. Improvisoinnissa on kaikki mahdollisuudet onnistua tai sitten se menee täysin pieleen. Jazz oli ensirakkauteni.
Nuorena Juhani Aaltonen ajatteli, ettei hänestä voi tulla muusikkoa, koska hän teki raskaita töitä.
Isän sydämeltä – Juhani Aaltosen 90-vuotisjuhlakonsertti la 17.1. klo 17 Myyrmäen kirkossa, Uomatie 1. Improvisaatiota ja rukousmusiikkia. Juhani ja Riitta Aaltonen, Aino-Maija Riutamaa de Mata, Jukka ja Tove Leppilampi, Kaaresojan perhe ja Riitta Rönnqvist. Vapaa pääsy, ohjelma 15 e.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Muusikko Jiri Kuronen käy messussa mielellään silloin, kun saa soittaa – ”Ei ole minun tehtäväni pantata säveliä”
Hyvä elämä HengellisyysYhdessä laulamista rakastavan Jiri Kurosen tavoite on koluta porukalla virsikirja läpi.
