null Kahvihävikin torjumisessa kokemus auttaa Rekolan seurakunnan suntioita – ”Kun näemme, minkä verran ihmisiä oikeasti on paikalla, osaamme keittää oikean määrän”

Pääsuntio Mirja Röytiö ja Rekolan seurakunnan kahvitarjoiluvälineet. Isoissa tapahtumissa kahvia tarjoillaan erilaisista termosastioista tai kahvipannuista.

Pääsuntio Mirja Röytiö ja Rekolan seurakunnan kahvitarjoiluvälineet. Isoissa tapahtumissa kahvia tarjoillaan erilaisista termosastioista tai kahvipannuista.

Ajankohtaista Hyvä elämä

Kahvihävikin torjumisessa kokemus auttaa Rekolan seurakunnan suntioita – ”Kun näemme, minkä verran ihmisiä oikeasti on paikalla, osaamme keittää oikean määrän”

”Turhaan keitetty ja pois kaadettu kahvi on paljon suurempaa tuhlausta kuin äkkiseltään ajattelisi”, sanoo Suomen Ympäristökeskuksen erikoistutkija Hannu Savolainen.

Viime vuonna noin 70 prosenttia Vantaan seurakuntien ostamasta kahvista oli Reilun kaupan kahvia.

– Olemme sitoutuneet siihen, että kaikki käyttämämme kahvi on Reilun kaupan kahvia, mutta tavoitteen toteutumiseen on vielä matkaa, hankinta-assistentti Sini Rahkonen Vantaan seurakuntayhtymästä kertoo. 

Rahkosen mukaan tietoisuutta Reilun kaupan seurakuntana toimimisesta pyritään lisäämään. Parhaillaan Reilun kaupan teemaviikot (30.9.–13.10.) näkyvät Vantaan seurakunnissa sekä somekanavilla että infotauluilla. Jotta seurakuntien kahvinkulutus saataisiin nykyistä kestävämmälle tasolle, myös kahvihävikkiin olisi kiinnitettävä huomiota.  

– Kokemukseni mukaan kahvihävikki ei ole mitenkään yleinen puheenaihe. Suntioiden kesken saatamme jutella, minkä verran kahvia kannattaa kuhunkin tilaisuuteen keittää. Annamme vinkkejä toisillemme, että keitä niin ja niin monta litraa tai pannullista kahvia tiettyyn tilaisuuteen, jotta sitä olisi sopiva määrä, sanoo Rekolan seurakunnan pääsuntio Mirja Röytiö. 

Kahvi on kirkon sisäänheittotuote

Mirja Röytiön mukaan jo valmiiksi keitettyä kahvia joudutaan välillä kaatamaan viemäriin. Näin käy etenkin, jos kahvi laitetaan tippumaan valmiiksi ennen tilaisuuden alkua, kun osallistujien tarkka lukumäärä ei ole vielä tiedossa.

Esimerkiksi kirkkokahvit tarjoillaan kuitenkin vasta jumalanpalveluksen päätyttyä, mikä auttaa myös hävikin minimoinnissa.

– Kun näemme, minkä verran ihmisiä oikeasti on paikalla, osaamme keittää kahvia täsmälleen oikean määrän.

Mirja Röytiön mukaan kokemus auttaa suntion työssä ja keitettävien kahvimäärien arvioinnissa. Hän on itse toiminut kaksikymmentä vuotta suntiona ja kymmenen vuotta pääsuntiona.

– Siinä ajassa oppii tuntemaan oman seurakuntansa, ihmisten tavat ja tottumukset.

Kahvia pitäisi kohdella arvokkaana luksustuotteena, josta nautitaan maltillisesti.

Uusia tilaisuuksia ja tapahtumia järjestettäessä kahvimenekin arvioiminen on Röytiön mukaan vaikeampaa. Hän myöntää, että joskus kahvia tulee keitettyä liikaa ikään kuin varmuuden vuoksi. Tähän ajaa pelko kahvin loppumisesta kesken.  

– Kirkollisissa tilaisuuksissa kahvi on ollut aina hyvin tärkeä, ihmisiä yhdistävä tekijä. Seurakunnille kahvi on ollut melkein sisäänheittotuote, jolla ihmisiä on houkuteltu paikalle. Jos kahvi loppuisi kesken tai yhteinen kahvittelu yhtäkkiä jätettäisiin kokonaan pois kirkollisista tilaisuuksista, monet voisivat olla pettyneitä, Röytiö sanoo.

Mirja Röytiö on toiminut kaksikymmentä vuotta suntiona ja kymmenen vuotta pääsuntiona. ”Siinä ajassa oppii tuntemaan ihmisten tavat ja tottumukset.”

Mirja Röytiö on toiminut kaksikymmentä vuotta suntiona ja kymmenen vuotta pääsuntiona. ”Siinä ajassa oppii tuntemaan ihmisten tavat ja tottumukset.”

Valmistusketjun aikana kulutetaan paljon vettä ja luonnonvaroja

Pääkaupunkiseudun seurakunnissa ei vielä tällä hetkellä tiedetä, kuinka paljon kahvihäkkiä syntyy esimerkiksi viikoittain tai vuosittain. Kuten ruokahävikkimääriä tutkitaan punnitsemalla, myös kahvihävikin määrää voi tutkia vain systemaattisesti mittaamalla. Tätä ei ole vielä tehty ainakaan niissä seurakunnissa, joihin Kirkko ja kaupunki otti yhteyttä.

Kahvihävikin määrään ja sen vähentämiseen olisi kuitenkin syytä kiinnittää huomiota, koska viemäriin kaadetun kahvin mukana hukkaan valuu itse kahvin ja keittoveden lisäksi myös kahvinkeittoon käytettyä sähköä, viljelyyn vaadittua vettä sekä kuljetukseen ja koko toimitusketjuun kuluneita luonnonvaroja ja inhimillisiä resursseja.

Yhden kahvikupillisen valmistusketju kahviplantaasilta kuluttajan kuppiin on pitkä ja monivaiheinen.

– Kahvi on elintarvike, jolla on verrattain suuri hiili- ja vesijalanjälki. Sen koko valmistusketjun aikana kulutetaan paljon vettä ja luonnonvaroja, ja samalla syntyy runsaasti kasvihuonekaasuja. Turhaan keitetty ja pois kaadettu kahvi on siis paljon suurempaa tuhlausta kuin äkkiseltään ajattelisi, erikoistutkija Hannu Savolainen Suomen ympäristökeskuksesta sanoo. 

Samaa mieltä on myös Reilu kauppa ry:n toiminnanjohtaja Janne Sivonen. Hänen mielestään koko suomalaisen kahvikulttuurin olisi uudistuttava, jotta siitä tulisi kestävää niin ihmisten hyvinvoinnin kuin ympäristönkin näkökulmasta. 

– Kahvia pitäisi kohdella arvokkaana luksustuotteena, josta nautitaan maltillisesti. Niin kauan kuin suodatinkahvia keitetään isoja määriä ja ylijäänyttä kahvia joudutaan kaatamaan viemäriin, kahvia kulutetaan vielä kestämättömällä tavalla, Sivonen sanoo. 

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.