Kolumni: Demokratia on uskon asia, ja juuri siitä on nyt pula
Osa ei usko enää edes ihmisten yhtäläiseen arvoon, mikä näkyy väkivallan ja rasismin kasvuna, sanoo Heikki Nenonen.
Pohdiskelin aamulenkillä politiikan tekemisen luonnetta. Mieleeni pulpahti Heprealaiskirje, kuten papille voi joskus käydä. ”Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.” Siis uskon klassinen määritelmä. Politiikkahan on uskon asia!
Toisen maailmansodan jälkeen tämä uuden todellisuuden toivominen oli sodan koskettamissa maissa vahvasti yhteinen. Hyvinvointiyhteiskuntia alettiin rakentaa, vaikka juuri missään – varsinkaan Suomessa – siihen ei ollut varaa. Mutta näkymättömään uskottiin ja alettiin tehdä näkyväksi, samalla toki miettien 1930-luvun virheitä.
Länsimainen demokratia, hyvinvointivaltiot ja ihmisoikeuskehitys ovat oikeastaan tuon yhteisen uskon hedelmiä. Nyt kuitenkin katselemme äärioikeiston nousua, vihan kasvua ja väkivallan ihailua. Osa ei usko enää edes demokratiaan tai ihmisten yhtäläiseen arvoon, mikä näkyy väkivallan ja rasismin kasvuna.
Mitä ovat demokratian ja hyvinvointivaltion luovuttamattomat asiat 2040-luvulla?
Hallitus hokee, että hyvinvointiyhteiskuntaan ei ole varaa, mutta minä sanon teille, että hyvinvointiyhteiskuntaan on kyllä varaa, muttei uskoa. Onko niin, että elämme keskellä 1900-luvun uskon hedelmiä, mutta ilman sitä uskoa? Elämme uskon kriisiä, enkä puhu nyt kirkosta.
Demokratia on samalla tavalla uskon asia kuin ehtoollinen: molempiin kuuluu uskon lisäksi asian todeksi eläminen. Molemmat ovat myös samalla tavalla hankalia: uskoa demokratiaan tai ehtoolliseen ei voi kaataa ihmisen päähän tai käännyttää toista paremmalla tiedolla, koska usko ei toimi niin. Kaikki asiallinen ja tutkittu tieto varoittaa populismin vaaroista, mutta eihän sekään eduskuntavaaleissa näy.
Koska kriisissä on aina mahdollisuus uudistumiseen, myös uskon kriisi voi uskoakseni johtaa hyvään. Sitä ennen tarvitaan kuitenkin yhteisiä visioita eli niitä todellisuuksia, joita toivotaan. Ei ole muuten ruuhkaksi asti näkynyt. Kysymys voisi olla: mitä ovat demokratian ja hyvinvointivaltion luovuttamattomat asiat 2040-luvulla?
Päivänpoliittisen jankkauksen ja irtopistekeräilyn sijaan puolueissa tulisi keskittyä tämän pohtimiseen. Samoin yliopistossa, puhumattakaan kirkoista, joissa Heprealaiskirjettä luetaan joka tapauksessa. Yhdessä nämä kaikki voisivat rakentaa uutta uskoa kadonneen tilalle.
Kirjoittaja on valokuvaava valtiotieteilijä ja helsinkiläinen pappi
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Katso kriitikkoa kuin ystävääsi, sillä hän saattaa olla sellainen
PuheenvuorotSuuri osa kritiikistä on usein turhanpäiväistä länkytystä, mutta joukossa on myös laatutavaraa, Heikki Nenonen kirjoittaa.
Kolumni: Biologiaa ei pidä vastustaa ideologisesti
Puheenvuorot
