Puheenvuorot

Kolumni: Me äänestäjäpoloiset joudumme valitsemaan maan isän ämpärikysymyksillä

Kaipaan kunnollista tietoa presidenttiehdokkaiden arvoista. Odotan keskusteluja Jumalasta ja jumalista, elämän arvosta ja itseisarvosta, Hilkka Olkinuora kirjoittaa.

30.01.2024 10:47
Hilkka Olkinuora

Presidentiksi pyrkiviä on tentattu kolmelta kantilta. Ulkopolitiikka ja turvallisuus ovat jämäkän yksiselitteisiä aiheita, mutta arvoista on ollut hankalampi saada selko. Arvoja ja mielipiteitä on käytetty muka synonyymeinä, kumpujen yöstä on kaivettu ”unilukkari”, ja lopulta on harhauduttu horisemaan ehdokkaan luonteesta.

Ruotsin radion ohjelma Filosofiska rummet muistutti äsken, että tiedon voi aina todentaa faktoilla, mutta arvot valkenevat vasta yksittäistapauksen herättämässä keskustelussa. Tämä tietää huonoa meikäläisille, jotka mitätöimme enteellisetkin asiat ”pelkiksi yksittäistapauksiksi”, jotta kenenkään ei tarvitse ottaa vastuuta. Keskinäisessä kommunikaatiossa tavoitteena ei ole selkeys, vaan selkävoitto.

Tuntuu hupaisalta, että meneillään olevassa mittelössä ehdokkaat ovat mieltäneet arvot vain myönteisiksi ja hienoiksi kuin yritysten strategiatyön kalliilla konsulttirahalla esiin päkistetyt yleisylevät arvot. Sellaiset eivät erota firmoja – tai ehdokkaita – toisistaan.

Jokainen kumminkin tietää, että esimerkiksi työpaikkaa voivat määrittää sellaisetkin arvot kuin pyrkyryys, kateus ja alistaminen. Myös entiset, nykyiset ja varmasti tulevatkin presidentit ovat niin sanotusti eläneet synnissä, kääntäneet arvotakkinsa, valehdelleet ja pelotelleet, pettäneet puolisoitaan ja itkettäneet ihmisiä. Sankt Sauli -tyyppinen presidentti on aina toiveidemme tuote.

Mitä sinä olet tehnyt kanssaihmisillesi?

Mutta miten saada arvojen päästä kiinni? Usea tenttijä on ottanut käyttöön suomalaisten ämpäri-innostuksen. Ehdokas on saanut poimia kansalaisten sekalaisia kysymyksiä toimitusten vekkuleista ämpäreistä. Hänen on pitänyt valita nyrkkeilyvastustaja ja kahviseura, kertoa mämminsyönnistä ja lempiruuasta, avautua ihmissuhteista ja parisuhteesta, paljastaa saadut sakot ja koetut häpeät ja yllättää karaokesuosikilla tai muumihahmolla, jota muistuttaa. Vaalikoneet taas tuottavat väkinäistä ja mekaanista erottelutietoa.

Tästä raaka-ainesilpusta kansalaisen on nyt itse tislattava kummankin jäljellä olevan ehdokkaan eettinen esanssi ja moraalinen mäski, jota hörpimme seuraavat kuusi vuotta. Toivon silti, että uskallettaisiin käydä järeät keskustelut esimerkiksi Jumalasta ja jumalista sekä elämän arvosta ja itseisarvosta.

Iän kaiken on ollut muotia "peräänkuuluttaa arvokeskustelua". Olisikohan jo aika siirtyä puheen pyörityksestä tekojen tarkasteluun, sillä teoistaan ihminen tunnetaan. ”Mitä sinä olet tehnyt kanssaihmisillesi?” on hyvä Jeesukselta lainattu kysymys presidenttiehdokkaille. Ja mikseipä itsellemmekin.

Kirjoittaja on neljännen polven helsinkiläinen, rovasti, kirjoittaja ja maalle muuttanut elämäntarkkailija.