Kolumni: Qatarista muuttanut taksikuski avautui Helsingin sateenkaarilipuista
Linda-Maria Raninen kirjoittaa rukouksensa Pride-viikolle.
Istuin eilen taksissa ja kuuntelin englantia puhuvan kuskin kertomusta taustastaan. Hän oli kotoisin Qatarista ja kertoi kotimaassaan olevan tällä hetkellä 52 astetta lämmintä.
Taksi nökötti ruuhkassa aurinkoisella Mannerheimintiellä ja jännitin, ehtisinkö kymmenen minuutin päästä lähtevään junaan. Sitten kuljettaja huitaisi kädellään tien varressa liehuvien sateenkaarilippujen suuntaan ja puuskahti: ”En ymmärrä, miksi homoseksuaalisuutta täytyy mainostaa!”
Takapenkillä oli äkisti tukalampi olla. Mutta ei niin tukalaa kuin Qatarissa, ajattelin. Kuski sanoi epäilevänsä, että Priden tarkoitus on laskea syntyvyyttä. Mietin, oliko hän huomannut, että olen raskaana. Pyörittelin sormuksia vasemmassa nimettömässäni ja tiesin kuskin puhuvan minulle kuten puhui, koska hän ajatteli minun olevan yksi heistä. Ihmisistä, joille sateenkaarilipulla ei ole henkilökohtaista merkitystä. ”Minun mielestäni jokaisen pitäisi saada elää rauhassa sellaisena kuin on”, sopersin. Minua hävetti, etten uskaltanut sanoa enempää.
Tukala oloni ei johtunut siitä, että olin taksikuskin kanssa eri mieltä. Minun on helppo avata suuni ja puolustaa ihmisryhmiä, joihin en itse kuulu. Oloni johtui siitä, että tilanne nosti mieleeni välähdyksenomaisesti useita hetkiä elämäni varrelta. Siitä lähtien, kun seisoin 16-vuotiaana pitkässä hameessani kahvijonossa nuortenillan jälkeen ja kuulin uskonsisarten keskustelevan naisesta, joka istui kauempana meistä. ”Hän on entinen lesbo”, he sanoivat. Olin huojentunut siitä, ettei kukaan voinut lukea ajatuksiani sekä siitä, että niistä olisi ilmeisesti mahdollista päästä eroon.
Siunaa kaikkia ihmisiä, jotka kantavat sydämessään vihaa tai ennakkoluuloja ja auta heitä vapautumaan niistä.
”Onkohan mahdollista, että ehtisin kahdeksan minuutin päästä lähtevään junaan”, kysyin kuljettajalta. Hän sanoi, että olemme perillä parissa minuutissa. Sitten hän kysyi, mihin olen menossa, ja vastasin, että Poriin. Itseasiassa SuomiAreenan keskustelupaneeliin, jossa puhumme uskonnosta. Olisin halunnut kertoa, että paneelin yksi osallistujista on Patrick Tiainen, entinen pastori, joka joutui viime vuonna homofobisen viharikoksen uhriksi Baltic Pride -tapahtumassa Tallinnassa, kun venäläismies yritti puukottaa häntä. Tiainen on puhunut julkisesti myös ”eheytyshoidoista”, joilla häntä on yritetty muuttaa homosta heteroksi. Onneksi hän ymmärsi, kuten lopulta minäkin, että omaa seksuaalista suuntautumistaan ei voi tai tarvitse muuttaa.
Näin taustapeilin kautta, kuinka kuljettajan kasvot kirkastuivat. ”Voitko rukoilla puolestani?” Lupasin tehdä niin.
Rakas Taivaallinen Isä, siunaa taksikuskia. Siunaa kaikkia ihmisiä, jotka kantavat sydämessään vihaa tai ennakkoluuloja ja auta heitä vapautumaan niistä. Siunaa kaikkia sateenkaari-ihmisiä Helsingistä Poriin ja Tallinnasta Qatariin. Jeesuksen nimessä, aamen.
Kirjoittaja on muusikko, kirjailija ja häpeämättömästi hengellinen marsuäiti.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Toivottavasti keskustelu romanien syrjinnästä jatkuu viimeaikaisen kohun jälkeenkin
PuheenvuorotRomanivastaisuus on monille hankala ilmiö kohdattavaksi, on Linda-Maria Raninen huomannut.
