Kolumni: Simpsoneiden naapuri on rasittava, tuomitseva ja koominen konservatiivikristitty, jota on helppo rakastaa
Simpsoneiden suhde uskontoihin ja hengellisyyteen on lempeästi huvittunut ja kannustava, kirjoittaa Ella Luoma.
Simpsonit on amerikkalainen satiirinen piirrossarja. Yli kolmenkymmenen vuoden ajan siinä on naureskeltu päiväpolitiikalle, populaarikulttuurin ilmiöille, trendeille, julkisuuden hahmoille ja uskonnoille. Sarjan suhde uskontoihin ja hengellisyyteen on kuitenkin varsin lempeä ja kannustava.
Perheen tytär Lisa Simpson kääntyy buddhalaiseksi ja saa siitä voimaa, hänen veljensä Bart ystävystyy muslimin kanssa ja Homer Simpson on ainakin hetken roomalaiskatolinen, ellei peräti vaihda uskontokuntaa pysyvästi.
Simpsonien suhde hengellisyyteen voidaan tiivistää Ned Flandersin hahmoon. Flanders on paikallisen protestanttisen kirkkokunnan, läntisen presbyteeriluterilaisuuden innokas jäsen ja kantava voima. Hän on konservatiivi, joka haluaisi, että koulussa opetetaan evoluutioteorian sijaan kreationismia ja kiihkossaan herkästi rasittava, toisinaan tuomitseva ja usein koominen. Toisaalta hän on täydellinen naapuri, kiltti ja hyvä isä lapsilleen.
Yleensä kritiikki on parempaa, kun kritiikin kohteen tuntee hyvin.
Parhaimmillaan Flandersin hahmo onnistuu yllättämään rikkomalla omia stereotypioitaan. Flandersia on helppo rakastaa, vaikkei hänen kanssaan olisi mistään samaa mieltä ja hänen uskonsa enimmäkseen tukee häntä.
Simpsoneita on toisinaan arvosteltu siitä, ettei se ole tarpeeksi kriittinen niitä ilmiöitä kohtaan mitä käsittelee. Aikalaisensa South Park ja Family Guy ovat ottaneet huomattavasti kriittisemmän kannan muun muassa islamiin, jota Simpsoneissa on tarkasteltu lähinnä suhteessa kristittyjen amerikkalaisten ennakkoluuloihin. Simpsonien on sanottu menettäneen teränsä sarjan kultakauden jälkeen.
Minusta Simpsonien huumori on ollut lähinnä hienovaraisempaa kuin aikalaistensa. Sitä kautta on löytynyt yllättäviä ja teräviä kulmia. Jaksossa The Joy of Sect arvostellaan henkilökultteja, ja vaikka jakson keskiössä on ilmiselvästi skientologia, siitä löytää kulmia ja tarttumispintaa muihinkin lahkoihin. Vuonna 1997 tehty jakso on kestänyt aikaa poikkeuksellisen hyvin.
Simpsoneissa on myös oivallettu se, minkä kanssa muun muassa South Park kamppailee jatkuvasti: ilmiöitä ei voida asettaa samalle viivalle ja mätkiä samoin asein. On aivan eri asia pilkata skientologian kaltaista scifikirjailijan ympärille syntynyttä henkilökulttia kuin kulttuuriin ja etnisyyteen linkittyvää maailmanuskontoa kuten juutalaisuutta. Yleensä kritiikki on myös parempaa, kun kritiikin kohteen tuntee hyvin. Ned Flandersin karikatyyri tästä hyvänä esimerkkinä.
Kirjoittaja on populaarikulttuurin ilmiöihin hurahteleva teologi, feministi ja päiväuneksija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: The Zone of Interest -elokuvan keskiluokkainen perhe on irvokas kuva nykyisestä eurooppalaisuudesta
PuheenvuorotAuschwitzin naapurissa asuva Hössin perhe ei juurikaan ajattele kansanmurhaa. Pahuus ei kuitenkaan pysy poissa, kirjoittaa Ella Luoma.
