Mielipide: Kun pidin kädestä lähes satavuotiasta mummiani, ymmärsin, mikä elämässä on tärkeää
Jatkuva tekeminen vie nykyaikana huomion pois tästä hetkestä. Ymmärsin tämän vieraillessani lähes satavuotiaan mummini luona. Hiljainen hetki hänen vierellään muistutti, miten merkityksellistä on olla aidosti läsnä. Tehokkuutta korostavat rakenteet ruokkivat kiirettä, mutta se syntyy myös valinnoista.
Kohtaaminen palautti mieleen, miten helposti lähimmäisen rakastaminen unohtuu. Me kaikki vanhenemme, ja ymmärrämme viimeistään silloin, mikä elämässä on olennaista. Kuten Astrid Lindgren kirjoitti: ”Päivä on kokonainen elämä.”
Isovanhemmat loivat lapsuudessani turvaa ja rauhaa. Elämä mummolassa oli yksinkertaista ja rikasta. Muistan mummin iltarukoukset, muumikasetit ja kinuskijäätelön. Istuin pihalla katsellen muurahaisten kulkureittejä. Iltaisin ukki nosti minut ja siskoni lentokoneena käsivarsilleen. Elämä täyttyi leikistä ja läsnäolosta. Siinä kauneus lepäsi.
Nyt mummi lepää vuoteessa televisio seuranaan. Kun pidimme kädestä ennen lähtöäni, hetkessä oli kaikki tärkeä. Ulkona oli tihkusadetta ja sateenkaari, valo hohti pilvien raosta mummin valkoisia verhoja vasten.
Ukki sanoi aikoinaan, että harmonia, sopusointu ja rauha ovat tärkeintä elämässä. Mummin kädestä pitäminen muistutti, että kannamme jokaisessa hetkessä koko elämää. Se, mitä luulemme pieneksi, onkin suurta.
Ketsia Enckell
Musiikkipedagogi
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Pappa selvisi vaikeuksista, ja niin selviät sinäkin” – Vasta aikuisena pappaansa paremmin tutustunut Lotta-Sofia Saahko on oppinut tältä paljon
Hyvä elämäLotta ja pappa -somevideoista ja -kirjoista tunnettu Lotta-Sofia Saahko kannustaa isovanhempia juttelemaan lastenlastensa kanssa omasta lapsuudestaan. Hänen uudessa lastenkirjassaan pappa kertoo Lotalle karjalaisesta virpomisperinteestä ja ystävyydestä.
