Mielipide: Psykoterapeutti puhui viisaasti lapsuusajan traumoista
Kiitos artikkelistanne, joka koski lapsuusajan traumoja (K&k 14.9.). Psykoterapeutti Juha Klaavun haastattelu oli erittäin hyödyllinen ja toivoisin, että mahdollisimman moni ottaisi hieman aikaa pohtiakseen omaa elämäänsä. Traumaattisia asioita voi tapahtua minkä ikäisenä tahansa.
Olen tullut siihen tulokseen, että ihminen pystyy tiettyyn pisteeseen asti pitämään rajat, kuoren tai miksi sitä ikinä haluaa kutsua. Elämässä myöhemmin tapahtuvat stressaavat asiat ja mielen kuormittuminen saattavat heikentää suojausta, ja yhtäkkiä ihminen on keskellä kipeitä tunteita. Kuin kaksi ruosteista ratasta pyörähtäisivät ympäri uudestaan ja uudestaan kirskuen ja narskuen – ja sitten todella muistat.
Mielestäni 12–15-vuotiaiden lasten vanhemmilta ei tarvitse välttämättä kysyä, miten asiat oikeasti menivät. Itse olisin ottanut sen suurena loukkauksena suhteessa siihen, minkälaisia taakkoja sain kantaakseni, aikuisen taakkoja. Joskus ne ihmissuhteet voivat olla niin tulehtuneet, että ei auta keskustelu tai muu asian muistelu.
Olen pohtinut, voiko ihminen sairastua muistisairauteen niin, että aivoista todella alkaa hävitä tavaraa kovalevyltä? Se voisi tuntua helpottavalta ja huojentavalta; ehkä jonain päivänä minun ja trauman väliin tulee jotain pehmeää ja lämmintä peittoa, johon voin kääriytyä.
Päivi Kangas
Espoo
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kun mikään ei tuo hyvää oloa – näin tunnistat kehityksellisen trauman ja saat apua
Hyvä elämäJos ihminen ei ole tullut vauvana ja pienenä lapsena nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi, hän mukautuu, suorittaa ja yrittää ostaa huomiota, jota luulee rakkaudeksi, sanoo kouluttajapsykoterapeutti Juha Klaavu.
