– Kaikki tarvitsevat toivon sanomaa ja toivon kokemusta, sanoo Mirkka Paajanen.
Mirkka Paajanen omisti joululevynsä nimikappaleen muistisairaalle äidilleen: ”Katsoessani häntä näen, että tuo on äitini keho, mutta tuttu ihminen sen sisällä on osittain kadonnut”
Iän myötä Mirkka Paajanen on alkanut ymmärtää, ettei elämä ole ikuista. ”Jos haluaa saada asioita aikaiseksi, ne pitää tehdä nyt.”
Laulaja-lauluntekijä Mirkka Paajanen, 40, on tottunut olemaan taka-alalla, eikä se ole haitannut yhtään. Päinvastoin. Hän on siitä kiitollinen.
Paajanen on toiminut 15 vuotta monen artistin, kuten Samuli Edelmannin, Katri Helenan ja Mikko Kuustosen taustalaulajana.
– Samuli Edelmannin remmissä olin yhdeksän vuotta, lauloimme virsiä ympäri maatamme. Samulin levyttämiä muita lauluja kiersimme laulamassa festareilla ja yökerhoissa. Taustalaulajan rooli on sopinut minulle hyvin, Paajanen sanoo.
Paajanen toimii solistina erilaisissa coverbändeissä, jotka soittavat firmojen yksityistilaisuuksissa ja ravintoloissa. Hänet voi nähdä myös Yle1:n Nojatuolikirkossa, jossa hän on laulanut monta vuotta.
Laulamisen lisäksi Paajanen opettaa musiikkia, sanoittaa ja säveltää. Eturivin artistit ovat laulaneet ja levyttäneet hänen sanoittamiaan ja säveltämiään lauluja. Paajanen on tehnyt myös joulukappaleita eri artisteille, mutta nyt on uuden aika.
– Osa tekemistäni teksteistä oli jäänyt pöytälaatikkoon lojumaan. Päätin, että minäpä levytänkin ne itse. Saadakseni levykokonaisuuden kasaan tein niiden kaveriksi lauluja enemmän itseäni ajatellen.
Paajanen teki Muistot-joululevyn yhdessä muusikkoystäviensä kanssa. Levyn nimikappale on tehty muistisairaalle äidille. Sanat ovat Paajasen ja sävellyksen on tehnyt Jussi Rasinkangas.
– Iän myötä olen alkanut ymmärtää, ettei elämä ole ikuista. Jos haluaa saada asioita aikaiseksi, ne pitää tehdä nyt. Ei auta ruveta odottelemaan, Paajanen sanoo.
Pakko uskoa niin kuin käskettiin
Mirkka Paajaselle musiikki on aina ollut luonteva osa perheen olemista ja sosiaalista piiriä. Hän on kotoisin Kalajoelta.
– Olen rauhansanalaisesta kodista. Kävimme seuroissa, ja meillä on laulettu ja soitettu paljon lapsuudesta asti. Olemme sellainen virsiperinteestä ponnistava perhe.
Rauhansanalaisuus on yksi lestadiolaisuuden haara. Lapsena Paajanen kävi kuorossa, musiikkiopiston viulutunneilla ja soitti orkesterissa. Veljillä oli bändi, joka soitti hengellistä musiikkia sähköisillä soittimilla. Myös Mikko Kuustosen musiikki soi hänen lapsuudessaan.
Paajasen lapsuudenkoti oli hyvin hengellinen. Häntä häiritsi jo lapsena kotikasvatuksen ja herätysliikkeen mustavalkoisuus uskon asioissa.
– Huomasin usein olevani epäilevä tuomas, mutta koin, ettei minulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin uskoa niin kuin käskettiin. Kuka lapsi valitsisi helvetin ja ikuisen eron vanhemmistaan? Edelleen minua häiritsee ajatus tai oppi Jumalan ehdollistetusta rakkaudesta.
Laulamisen lisäksi Mirkka Paajanen opettaa musiikkia, sanoittaa ja säveltää.
– Joululevyni tiivistää sen, mitä olen jo lapsesta asti ollut. Olen koettanut ymmärtää erilaisesta maailmankatsomuksesta tulevia ihmisiä ja asettua heidän asemaansa.
Lauluihinsa Paajanen haluaa ennen kaikkea ikuistaa sen, mikä kaikkia ihmisiä yhdistää, koska kuitenkin suurin osa ihmisistä haluaa toisille ihmisille hyvää.
– Pohjimmiltaan ihmiset kaipaavat rauhaa ja rakkautta. Kaikki tarvitsevat toivon sanomaa ja toivon kokemusta.
Kosketus ja hoiva jäävät jäljelle
Mirkka Paajasen 81-vuotiaalla äidillä on muistisairaus. Korona-ajan ja raskaan syöpäleikkauksen jälkeen hänen muistinsa meni nopeasti huonoon kuntoon.
– Muistisairaus on hirveän raadollinen tauti ja läheisen näkökulmasta raskas. Olen miettinyt, miten kaiken sen keskellä muistaisi vaalia hyviä muistoja ja hetkiä, Paajanen sanoo.
Nykyisin Paajanen ja hänen kuusi sisarustaan saavat olla äidilleen sitä, mitä hän on ollut monta vuotta heille. Paajanen kertoo esimerkin.
– Olimme lähdössä ylioppilasjuhliin, ja sitä ennen suihkuttelin äitini. Muistisairaudessa on kauniit hetkensä. Kanssakäymisessä kosketus ja hoiva jäävät jäljelle. On hyvä, että voi vähän antaa takasin sitä, mitä on itse joskus saanut.
Muistisairaudesta Paajaselle tulee mieleen tilanne, kun hän joitakin vuosia sitten kävi saattohoitamassa tätiään. Kun tämä kuoli, Paajanen oli pukemassa tätiä hautavaatteisiin.
– Katsoessani kuollutta tätiäni tajusin, että ruumis, jossa eletään, on maallinen koti, ja kun henki on poissa, ruumis ei ole enää se ihminen, sanoo Paajanen.
– Näen jotakin samaa muistisairaassa äidissäni. Katsoessani häntä näen, että tuo on äitini keho, mutta tuttu ihminen sen sisällä on osittain kadonnut. Eihän hän enää sama nainen ole. Varmaan jokainen muistisairaan omainen huomaa, että jollakin tavalla vanhemman menettää jo elämän aikana.
Paajanen on kuitenkin huomannut, että muistisairaudessa on oma armollisuutensa. Silloin ehtii jättää jäähyväisiä pidempään kuin vanhemman kuollessa yhtäkkiä.
– Muistisairauden aikana tottuu siihen, ettei vanhempi ole enää se ihminen, joka hän oli. Silloin alkaa ymmärtää, että on aika päästää pikkuhiljaa irti.
Vanhemman muistisairaus voi tehdä tosi kipeääkin, varsinkin silloin, jos vanhempi-lapsisuhteeseen liittyy asioita, joita olisi siltä toivonut, eivätkä ne koskaan toteutuneet.
– Kunpa osaisi päästää irti omista toiveista ja odotuksista ihmissuhteissa ja ymmärtää sen, että jokainen antaa vain sen, mitä pystyy antamaan, Paajanen sanoo.
”Kukas se siinä on?”
Muistisairauden edetessä saattaa alkaa pelätä hetkeä, kun vanhempi ei enää tunnista lastaan. Mirkka Paajanenkin jännitti, kuinka pahalta se tuntuu.
– Luulen, että Muistot-laulua kirjoittaessani itkin juuri sitä surua. Silloin äiti vielä muisti minut pääasiassa. Nykyään, kun muistamattomuus on totta joka päivässä, se ei tunnukaan niin pahalta. Äiti tosiaan kysyy, että ’kukas se siinä on?’
Paajanen muistaa hetken, kun äiti kuuli tyttärensä uuden kappaleen ensimmäistä kertaa. He olivat mökillä, ja tytär hieroi äidin hartioita.
– Katselimme ikkunasta merelle päin ja soitin Muistot-kappaleen hänelle. Itse nyyhkytin selän takana, mutta äiti totesi vain sen olleen ihan kaunis kappale.
– Hän ei onneksi liikuttunut sen enempää, niin kaikki pysyi kasassa, Paajanen sanoo ja hymyilee.
Jouluna Paajanen on perheen kesken rauhassa kotona Helsingissä. Hänellä on kaksi lasta ja yksi mies – ja hän on tyytyväinen juuri tähän kokoonpanoon.
– Joulun jälkeen pääsemme taas vanhempieni luokse. He ovat jo sen verran vanhoja, että osaan arvostaa jokaista hetkeä heidän kanssaan. Kalajoella on paljon sukulaisia kuten lasten serkkuja ja monenlaista tekemistä.
Kuuntele Mirkan kappale Muistot Spotifyssa
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kun pappi Heli Harjunpää tapaa muistisairaan ihmisen, hän tasaa aluksi hengitystään – kohtaaminen tapahtuu sairaan ehdoilla ja ilman kiirettä
Hyvä elämäMuistisairaan kanssa kannattaa keskittyä levolliseen läsnäoloon, jotta voi tunnistaa tämän tunnetilan, sairaalapappi Heli Harjunpää vinkkaa. Hän on työskennellyt muistisairaiden ihmisten parissa parinkymmenen vuoden ajan.
